Mikä meitä ihmisiä vaivaa?
2Minusta tuntuu, että nykypäivänä näkyy yhä enemmässä määrin ihmisten pahaa oloa ja vihaa muita kohtaan. Veikkaan, että tässä näkyy nykyinen maailmantilanne inflaatioineen ja sotineen. Todella usein se näkyy huonona käytöksenä sosiaalisessa mediassa. Olen viime aikoina saanut keskimääräistä enemmän paskamaisia viestejä blogiin ja Instagramiin. Tiedän myös joidenkin vaikuttajien saavan jopa satoja vihaviestejä päivässä, toinen toistaan törkeämpiä. Puhumattakaan keskustelusta jota käydään Ylilaudalla ja Jodelissa.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt vihapuhetta. Mikä saa ihmisen kirjoittamaan asiattomuuksia toiselle, jota ei edes tunne? Tai mikä saa vihaamaan tuntematonta niin paljon, että sitä pitää purkaa jossain keskustelufoorumilla? Mikä siinä on takana?
Mikä meitä vaivaa?
Olen monesti ihmetellyt sitä, että moni näistä netin ryöpyttäjistä on vanhempia ja oletettavasti he pyrkivät opettamaan lapsilleen ettei toisia saa kiusata. Silti pahimpia kiusaajia ovat monesti juuri nämä aikuiset ihmiset. Tämä on äärimmäisen ristiriitaista. Eikä tämä välttämättä edes tapahdu sen anonyymiteetin takaa. Facebookissa kommenttikentät täyttyvät vihapuheesta, jota ihmiset tekevät omalla nimellä ja naamallaan. Jotkut hyödyntävät jopa Tinder-profiilinsa siihen vihapuheeseen. En tiedä saako sillä tavalla kovin montaa matchia, mutta oma mielipide pitää saada kertoa.
Joten mikä kumma meitä oikeasti vaivaa? Mikä siinä on, että ihminen haluaa tieten tahtoen esiintyä kiusaajana?
Minun seuraamiseni on täysin vapaaehtoista. Samoin kaikkien muiden vaikuttajien. Kukaan meistä ei ole pakottanut ihmisiä sisältömme pariin. Jos minun juttuni ärsyttävät, niin siihen seuraamisen lopettamiseen menee jopa vähemmän aikaa, kuin sen ikävän kommentin kirjoittamiseen. Me vaikuttajat emme myöskään ole likakaivoja, johon pahan olon saa kaataa.
Lähes aina, kun ottaa puheeksi vihapuheen, saa kuulla, jos on valinnut julkisen työn, täytyy kestää sen varjopuolet. Itse olen sitä mieltä, että ei tarvitse. Vaikka olen valinnut julkisen työn, en ole valinnut saada vihaa niskaani. Jos jonkin pitäisi muuttua, ei se ole minun kova kuoreni, vaan ihmisten käytöstavat.
Olen itse kamppaillut mielenterveyden ongelmien kanssa. Tiedän millaista pahaa oloa ne voivat aiheuttaa. Uskon, että tässä maailmantilanteessa tulevaisuus ei näytä välttämättä kovin valoisalta, mikä tekee elämästä raskaan tuntuista. Mutta ei se keino helpottaa omaa oloa löydy yksinkertaisesti toisten kiusaamisesta. Maailma on täynnä vihaa, eikä se ainakaan vähene tällä tavalla.
En usko, että saan koskaan vastausta otsikossa esittämääni kysymykseen. Mutta toivoisin, että vihan sijasta yrittäisimme levittää ympärillemme enemmän rakkautta ja välittämistä.
-Jenni
KUVAT: Henria Kotamäki
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Neuleliivillä lämpöä mekon kanssa
*Sisältää mainoslinkkejä
Luin tänään, että kevät tekee tuloaan ja lämpötilat nousevat nyt pysyvästi plussan puolelle. Toivon todella, että tämä ennustus pitää paikkansa ja kevät pääsee alkamaan kunnolla.
Me ollaan oltu tänään kolmeen pekkaan kotona, kun Totella on nyt pari vapaapäivää töistä. Pääsiäisen hän onkin sitten töissä. Tätä se on, kun rakastui vuorotyöläiseen. Mutta onneksi itselläni on vuorotyötausta, niin ymmärrän millaista se on. Totte on joskus sanonut, että olisi kiva, jos edes vähän ikävöisin häntä työvuorojen aikana. Ja kyllähän minä ikävöin, mutta olen yleensä melko tyytyväinen saadessani vähän omaa aikaa. Olen yleensä sanonut Totelle ettei hän oikeasti halua tapella kanssani työvuoroista, joten kannattaa olla tyytyväinen kun olen sinut hänen vuorotyönsä kanssa.
Johan tämä alku oli poukkoileva. Anteeksi. Mennään nyt tähän ihanaan asuun.
Takki / H&M
Neuleliivi / H&M
Mekko / Nanso saatu*
Kengät* / Ellos
Korvakorut / Sola Visuals
Kevään väripilkku
Tämä kyseinen asu on ollut tämän kevään lemppari yhdistelmä. Bongasin taannoin Sara Parikan IG-tililtä vähän vastaavanlaisen yhdistelmän ja päädyin testaamaan sitä itse. Sain mekon viime syksynä Nansolta PR-lahjaksi ja tämä on kyllä edelleen ihana. Päällä kevyt ja väljä. Koen mallin myös edelleen kuin minulle tehdyksi. Nyt olen myös oikeasti päässyt käyttämään tätä kunnolla, kun imetyskerrat ovat harventuneet kiinteiden myötä. Neuleliivin hankin jo pari vuotta sitten ja opettelen edelleen hieman käyttämään sitä. Onneksi media on nykyään täynnä inspiraatiota siihen, miten niitä omia olemassa olevia vaatteita voi yhdistää.
Takin hankin viime keväänä odottaessa kuopusta. Se on malliltaan sen verran väljä, että meni hyvin vatsan kanssa. Olin niin iloinen, koska olin jo jonkin aikaa etsinyt vaaleaa tikkitakkia.
Loppuun vielä alevinkki. Nuo mustat nilkkurit* löytyvät edelleen Elloksen valikoimista, outlet hintaan. Kenkien lesti sopii hyvin kaltaiselleni leveä jalkaiselle ja minulla on käytössä oma kokoni 41. Pari ensimmäistä käyttökertaa kengät olivat jalassa todella napakat, mutta pian ne muotoutuivat omiin jalkoihin sopiviksi ja ovat nyt oikeasti mukavimmat kenkäni. Korkonilkkurit ovat myös yksiä monikäyttöisempiä kenkiä, joita itse tiedän.
Näistä asukuvista tulee jotenkin niin hyvä mieli. Se saattaa johtua siitäkin, että nyt talven jälkeen näissä on ensimmäistä kertaa lyhyet helmat. Mutta nyt näitä pääsee hiljalleen kuvaamaan lisää! Ihanaa!
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lyhyt trenssi, jonka luulin aluksi olleen hutiostos