Vauvan päivärytmistä
0Ollaan puhuttu miehen kanssa siitä, miten tässä lähikuukausina haluttaisiin pitää vauvalle unikoulu ja opettaa hänet hiljalleen omaan sänkyyn. Olen sitä varten lukenut jonkun verran tietoa unikouluista. Aika monessa lähteessä sanotaan, että rutiinit auttavat unikoulun toteuttamisessa. Heräsin siihen, että me ollaan menty tämä ensimmäiset puoli vuotta todella vauvantahtisesti, eikä olla varsinaisesti haettu mitään rutiineja. Toki vauvalla on se omanlainen vuorokausirytmi, mutta en minä osaisi kertoa siitä kysyttäessä.
Vauvan päivärytmistä ja lempeydestä
Tämä vauvantahtinen meno on sopinut meille todella hyvin. Vauva on kuitenkin alusta asti nukkunut öisin ja päiväunet ovat olleet pätkittäisiä. Silloin on ollut parasta, että vauva on nukkunut silloin, kun on nukuttanut. Jos unta on riittänyt enemmän kuin vartin, niin vauvaa ei todellakaan herätetty siinä vaiheessa. Öisin vauva on nukkunut sellaisissa 1-3 tunnin pätkissä. Kerran taisi olla jopa viiden tunnin unipätkä, jonka jälkeen olin suorastaan uudesti syntynyt.
Tämän puolen vuoden aikana olen nähnyt monta kertaa miten esimerkiksi muiden vauvojen vanhemmat tuskailevat sen kanssa, kun heillä ei ole rytmiä tai rutiinia, vaikka pitäisi olla. Tai kyseilyitä siitä, millaisia iltarutiineja muilla kolmekuisilla on. Näin kolmannen lapsen kohdalla oli ilahduttavaa huomata, että olen ilmeisesti viimein näiden murheiden yläpuolella. Vauvantahtinen rytmi palveli meidän perheen arkea parhaiten ja se oli hyvä. Nyt kun olemme valmiita johonkin muuhun. Minusta nämä vanhemmuuskeskustelut kaipaisivat paljon enemmän lempeyttä ja eri tilanteiden huomioimista. Väitän, että rutiineiden omaksuminen näin puolivuotiaana ei ole mikään maailmanluokan ongelma. Varsinkin, kun vauva on hiljalleen kehittänyt itselleen jonkinlaisen päivärytmin, jota me vain lähdemme tukemaan ja mukailemaan.
Kunhan rutiinit on tutut ja hallussa, voimme aloittaa unikoulun.
Siis totta kai meidän vauva tuli kipeäksi, juuri kun aiottiin alkaa näiden rutiineiden opettelu, jolloin homma heitti heti käyttelyssä härän pyllyä. Meillä on nukuttu öisin 30-45 minuutin pätkissä ja päivisin on otettu suurinpiirtein neljät päiväunet ja oltu mahdollisimman paljon sylissä. Yöunillekin on menty varmaan tunti tavallista aiemmin. Ja ennen kaikkea siksi, että yöt ovat olleet niin katkonaisia, itselläni ei ole ainakaan ollut voimavaroja edes yrittää ylläpitää meidän uutta rytmiä. Mutta jahka tästä selvitään, niin aletaan toteuttamaan tätä uutta arkea vauvan kanssa.
Voin raportoida teille miten rutiinien luominen sujuu ja miten lähdetään toteuttamaan unikoulua, kun sen aika on. Nyt jo saa toivottaa meille mahdollisimman pian hyviä yöunia.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Mikä auttaa jaksamaan vauva-arkea?
Vauva 3 kk – Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu
Kihlat ja sormuksen tarina
Moni teistä tietää, että me menimme Toten kanssa kihloihin jouluaattona. Oltiin puhuttu kaiken muun ohellä läpi myös kihlaukseen ja kosimiseen liittyvät asiat jo ennen yhteen muuttoa. Itse ajattelen, että nämäkin asiat on oikeasti hyvä keskustella yhdessä. Ei tule sitten erimielisyyksiä tai pettymyksiä. Meillä oli kummallakin toiveena se, että jossain vaiheessa mentäisiin naimisiin ja sitä ennen haluttiin kihlat. Minulla oli vieno toive, että minua kosittaisiin. Toki oltaisiin voitu mennä kihloihin myös sellaisesta yksinkertaisesta yhteisestä päätöksestä, mutta kerroin haaveilevani kosinnasta. Totte sanoi, että tämä onnistuu kyllä.
Sen jälkeen olen vitsaillut muutamia kertoja siitä, että sormessani ei näy sormusta, johon Totte on vain todennut ettei hän tiedä vielä edes sormukseni kokoa. Muistaakseni se oli marraskuuta, kun sitten totesin, että käydään mittauttamassa se nimetön. Oltiin sillä hetkellä sopivasti kauppakeskuksessa liikenteessä, joten marrissimme suoraan lähimpään kultasepän liikkeeseen. Saimme sillä reissulla sormeni koon selville ja Totte kirjoitti sen ylös.
Sormuksen tarina
Olin sanonut, että haaveilen vintagesormuksesta kihlasormukseksi. Minulla on toiveissa sellainen aika yksinkertainen vihkisormus, joten kihlasormus voisi olla näyttävämpi. Kerroin toiveistani avoimesti ja lähetin Totelle jopa parit mallikuvat. Toki, viimeisen valinnan tekisi lopulta Totte. Voin ehkä tässä vaiheessa paljastaa, että kyseessä ei ole vintagesormus, mutta minulle sopivasti kuitenkin second hand sormus.
Siinä vaiheessa, kun Totte alkoi suunnitella kosintaa, hän selaili läpi kaikkia sellaisia kauppoja, joista saattaisi löytää vintagesormuksia. Hän pyysi apua useammalta minun ystävältäni ja puhui asiasta omille ystävilleen ja tutuilleen. Tämän kosinnan takana oli siis useampi ihminen. 😀
Sormus oli tuottanut hieman päänvaivaa. Lopulta eräs Toten ystävä oli tuonut hänelle sormuksen saatesanoilla, että sillä sormuksella minua pitäisi kosia. Tätä ystävää oli kosittu aikanaan tällä samaisella sormuksella, mutta silloin kyseessä oli ollut kuulemma väärä mies ja väärä sormus. Ystävä kertoi, että hän koki sormuksen jääneen hänelle ikään kuin säilöön, odottamaan oikeaa omistajaa. Ja nyt hänestä tuntui, että omistaja oli löytynyt minusta. Sormus oli vielä täsmälleen oikean kokoinen minulle, joka tuntui vaan vahvistavan tätä tarinaa.
Minussa on sen verran hihulia, että tämä tarina puri minuun täysin. Olen innoissani, että kihlasormuksellani on tällainen ihana tarina.
Suunnitelma paljastui
Tarinassa on vielä pieni käänne. Pari päivää ennen h-hetkeä Totte kyseli minulta arvaanko jo, mitä luukusta 24 paljastuisi. Hän oli antanut minulle muutamia vihjeitä. Olin siihen mennessä arvoillut muun muassa merkkilaukkua. Mutta sillä kerta minulle oli tullut hyvin vahva intuitio siitä, että viimeinen luukku olisi sormus. Vastasin sen enempää miettimättä tämän intuintion mukaan. Mies kielsi ettei luukussa mitään sormusta olisi ja, että olen arvaukseni kanssa hakoteillä. Hyväksyin tässä vaiheessa tämän selityksen.
Siinä vaiheessa möläytin, että en välttämättä haluaisi tulla kosituksi jouluaattona. Tämä meni Totella ihonalle, jonka jälkeen hän halusi keskustella siitä, miksi en halunnut näin ja tässä vaiheessa tajusin lopulta sen, että kyllä se viimeinen luukku oli se sormus. Saatiin asiat puhuttua halki vielä saman illan aikana. Sovittiin, että Totte ei paljasta minulle muuta suunnitelmistaan, vaan hän kosisi minua jouluaattona.
Minä siis tiesin aattona, mitä tuleman pitää, mutta yksityiskohdista en tiennyt. Totte oli kirjoittanut minulle kirjeen, jonka sain joulukalenterin viimeisenä luukkuna. Kirje oli kirjoitettu äärettömän ihanasti. Vaikka olen melkoinen kyynikko, niin tässä vaiheessa itkin. Jätän kirjeen sisällön meidän tietoomme, mutta viimeisenä siinä oli ”tuletko vaimokseni?” Tässä kohtaan Totte ojensi minulle sormuksen ja toisti tämän kysymyksen, johon vastasin kyllä. Kosinta on muuten videolla ja tallennettuna Instagram-profiilini (@bmhjenni) kohokohtiin.
Ja minua ei siis haittaa, että yllätys paljastui. Jos totta puhutaan, Totte ei olisi oikeasti se ihminen johon rakastuin, jos hän ei olisi tätä möläyttänyt. Kun hän innostuu jostakin, hänen on äärimmäisen vaikeaa pitää sitä sisällään. Mikä on oikeastaan aika hellyyttävä piirre. Tämä kertoo oikeastaan vain siitä, kuinka tärkeä asia on kyseessä. <3
Nyt me päästään suunnittelemaan häitä! Ollaan puhuttu nyt alustavasti elokuusta 2026, jotta meillä on riittävästi aikaa. Häähumua jaan totta kai myös täällä blogissa. Ajattelin tehdä tänne ihan oman hääblogi-osion, josta löytyy tämän aiheen postaukset helposti.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Seksi raskauden ja synnytyksen jälkeen
Miten meidän parisuhde voi vauva-arjessa?
Älkää tyytykö! Pitäkää rima korkealla!