Siitä on aika pitkä aika, kun olen viimeksi kertonut meidän taaperon kuulumisia. Vauvavuonna niitä tuli jaettua enemmän, mutta tänä toisena vuonna se on jäänyt vähemmälle. Nyt saatte kuitenkin kuulla, mitä kuuluu meidän taaperolle.

Mutta taapero elää parhaillaan parasta elämäänsä. Aamulla saa avata välipalakalenterin. Kuusesta voi repiä irti palloja. Luovutin muuten parin päivän jälkeen ja siirretiin alaoksien koristeet ylemmäs. Tilanne oli täysin mahdoton, mutta olimme asennoituneet siihen valmiiksi.

Tällä hetkellä menoa on huomattavasti enemmän kuin järkeä. Saadaan siis olla melko valppaina tämän tyypin kanssa, että mitään ei tapahdu, eikä hän pysy hetkeäkään paikallaan. Paitsi ehkä silloin, kun nukkuu. Tämä toki kuuluu olennaisena osana ikään. Maailma on todella avautunut kävelyn ja kiipeilyn myötä, joten siitä täytyy ottaa ihan kaikki irti. Tämäkään vaihe ei kestä ikuisesti.

Hän on erittäin lahjakas kiipeilijä. Hän kiipeää jatkuvasti. Viimeisin valloitus on meidän sohvan takunen, jonne hän juuri mahtuu. Tästä saamme hieman syyttää toista isommista, joka opetti tämän paikan pikkuveljelle. 😅 Taapero kiipeilee myös tuoleille. Hän käyttää tuoleja muun muassa naapureiden kyyläilyyn ikkunasta. Tämän vuoksi tuolit ovat osan ajasta kaadettuina alas.

Nukkuminen

Nukkuminen alkaa sujumaan koko ajan paremmin ja paremmin. Lukuun ottamatta ajoittaisia ongelmia unien kanssa, taapero nukkuu öisin todella hyvin. Kunhan saa olla vieressäni.

Nukkuminen ei ole ollut tämän vauvan kanssa mitenkään yksiselitteistä. Siinä missä isommat vetelivät helposti 3-4 tunnin päiväunia pieninä, tämä perheen nuorimmalla päiväunet ovat kestäneet keskimäärin tunnin verran. Kolmen tunnin päiväunet ovat olleet ennenkuulumaton harvinaisuus. Silloin olen yleensä ehtinyt tarkistaa monta kertaa hengittääkö lapsi.

Onneksi hän on aina nukkunut öisin, tissin voimalla, hyvin. Olemme todenneet, että se riittää meille. Päivät on ollut helpommat kestää, kun yöt ovat sujuneet kutakuinkin hyvin.

Voi olla, että jinksaan jotain, kun sanon näin, mutta taaperon unirytmi on asettunut uusiin, hieman miellyttävämpiin uomiin. Hän jaksaa valvoa pidempään ja sen voimin jaksaa myös nukkua pidempään. Eli hän ei ole herännyt hetkeen viideltä. (Nyt kun kirjoitan tämän, huomenna todennäköisesti herätään 4:30.)

Kommunikointi

Lapseni on selkeästi keskittynt liikkumiseen, sillä puhetta ei juurikaan tule. Pari tärkeää sanaa on hallussa. Ne ovat ”kakka” ja ”tissi”. Niillä mennään toistaiseksi. Sen lisäksi hän kyllä höpöttää paljon ja hakee erilaisia tavuja. Asiaa tuntuu olevan, vaikka sanoja ei olekaan.

Hän kuitenkin ymmärtää todella hienosti puhetta, joten en ole huolissani siitä, että puheen kehittyminen ottaa aikansa. Kuitenkin, kaikki lapseni ovat ottaneet ensi jalat alleen ja alkaneet puhua vasta sitten. Sen jälkeen siitä ei ole tullutkaan loppua.

Mitä tule muuhun kehitykseen ja hänen lempileikkeihinsä, tyyppi on varsinainen palikkatieteiden maisteri. Hän tekee nappula palapeljä, luulee hakkaakin palapeliksi ja kokoaa duploja. On ollut tosi hauska huomata, miten tämän tyyppiset leikit houkuttavat häntä eniten. Isompia houkutteli ihan eri leikit.

Sen lisäksi tarjotaan hänelle muitakin leluja. Ollaan leikitty niin poneilla, kuin autoilla ja isommat ovat opettaneet taaperoa piirtämään.

Mutta meillä ja taaperolla menee joka tapauksessa hyvin! Katsotaan missä vaiheessa kerron seuraavan kerran hänen kuulumisiaan.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini:  @plustyylit

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Syysloma tuli ja meni ja minä sairastuin flunssaan

Tarvitsevatko lapset oman huoneen

Perheessämme on kaksi koululaista

Kivoja juttuja viime viikoilta

Kesäloman juhlistus Suomenlinnassa

Hei ihanat! Kirjoittelen tätä postausta iltasella, kun viimeiset päivät ovat olleet todella täynnä töitä ja toimintaa perheen kanssa. Meillä on taas kolmen lapsen viikko, mikä tarkoittaa puhtaasti sitä, että tekemistä piisaa. Sen lisäksi sain itselleni taas jonkin sortin flunssan, joka lykkää töitä ja muita suunnitelmia eteenpäin. Mutta eipä näille taudeille valitettavasti mitään voi.

Pakko sanoa, että rakastan tätä meidän lapsiperhearkea. Olen katsellut taas paripäivää lasten yhteisiä leikkejä ja sitä, miten koululaiset jaksavat päivästä toiseen touhuta taaperon kanssa. Taapero oppi juuri sanomaan toisen isomman nimen. 🩷 Minä itseasiassa ounastelinkin, että hän oppisi sen ensimmäisten sanojen joukossa, sillä nimi on sellainen pienelle helppo oppia.

Jos lapset ovat jotain tuoneet tähän elämään, niin juuri sellaista hyvää täysinäisyyttä ja merkityksellisyyttä. Isot alkavat olla sillä tavalla isoja, että heillä on paljon omia ajatuksia ja näkemyksiä, joita on ihana kuunnella. Samaan aikaan heillä on aivan uskomaton tiedonjano ja halu oppia ihan kaikesta. He pitävät myös valtavan hyvää huolta pikkuveljestään. Tänäänkin toinen heistä syötti pienelle iltapuuron. Sisarussuhteiden kehittymisen seuraaminen on ollut aivan käsittämättömän ihanaa. Olen niin kiitollinen tästä.

Joulupuuhia

Koristeltiin viikonloppuna kuusi. Se on saanut olla valoineen  olohuoneen nurkassa marraskuun alusta, mutta nyt ripustimme koristeet oksille. Soitettiin samalla joululauluja. Lapset kiljahtelivat riemusta, kun laatikosta otettiin esille tuttu joulukoriste toisensa perään. Annoin lasten ripustaa ne muuten suhteellisen vaapaasti, mutta neuvoin, mitkä kaikki kannattaa suosiolla laittaa taaperon ulottumattomiin.

Taapero rikkoi neljä palloa, mikä on mielestäni aika maltillinen saldo. Lisäksi ne saatiin korjattua, joten kaikki on sen suhteen hyvin. Taapero ei ole myöskään mitenkään erityisen kiinnostunut kuusesta. Hän on käynyt muutaman kerran tutkimassa palloja, mutta on jättänyt ne muuten rauhaan. Katsotaan miten tilanne jatkuu.

Kuusen lisäksi koristeltiin myös pipareita. Tämä on jotain, mitä lapset odottavat aina yhtä innoissaan. Leivottiin tänä vuonna piparit omalla reseptillä, eikä turvaudutttu kaupan taikinaan. Yllätyin siitä, miten helppoa piparitaikina on tehdä. Ja miten hyvältä kotitekoinen taikina voi maistua. Me tehdään jatkossakin piparit omalla taikinalla.

Ja tämä ei ole syyllistys niille, jotka tekevät kaupan taikinasta. Siitäkin tulee vallan mainioita pipareita.

Rakkaiden täyteinen sunnuntai

Sunnuntaina nähtiin ystäviä. Hei aamusta käytiin Katrin kanssa kuvaamassa keskusttassa. Sää ei ollut täysin meidän puolella. Säätiedostus lupaili puolipilvistä ja auringon pilkahduksia, mutta me saatiin sellainen kunnon lumikuuro. Mikä näytti kyllä äärimmäisen kivalta kuvissa, mutta pilasi kyllä meidän molempien kiharat. 😂 Saatiin onneksi otettua oikeasti kivoja kuvia. Nyt ne pitäisi vielä editoida.

Iltapäivällä saatiin kylään mun bestis ja haltiakummilapsi. Lapset touhusi jo keskenään ihan sujuvasti, jolloin me saatiin Erikan kanssa höpöteltyä. Totte oli leiponut koko porukalle lettuja.

Totte ei muuten juurikaan ollut kokannut silloin, kun alettiin seurustelemaan. Nyt hän on kehittynyt viime vuosina ihan valtavasti. Mikä on aivan ihanaa. Rakastan kokkaavaa miestä. Sen lisäksi hän on petrannut myös leipojana. Onnistuin todella löytämään kultakimpaleen aikanaan Tinderistä.

Ilta sujui todella mukavasti meidän porukan voimin. Naurettiin Erikan kanssa sitä, miten ollaan onnistuttu tekemään itseämme paljon fiksumpia lapsia. Lisäksi saatiin viimein tavata bestikseni uusi kumppani ja kuulla tarina siitä, miten he tapasivat. Rakkaus on aivan ihanaa ja olen niin onnellinen ystäväni puolesta.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa ja toivoa, että tämä flunssa hellittäisi pian.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini:  @plustyylit

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Tunnelmia isänpäivästä

Arki rullaa

Mennyt viikko

Tekemistä riittää

Päivä lähes 1-vuotiaan kanssa