Joulupuuhia ja muita kuulumisia viikonlopulta

Hei ihanat! Kirjoittelen tätä postausta iltasella, kun viimeiset päivät ovat olleet todella täynnä töitä ja toimintaa perheen kanssa. Meillä on taas kolmen lapsen viikko, mikä tarkoittaa puhtaasti sitä, että tekemistä piisaa. Sen lisäksi sain itselleni taas jonkin sortin flunssan, joka lykkää töitä ja muita suunnitelmia eteenpäin. Mutta eipä näille taudeille valitettavasti mitään voi.

Pakko sanoa, että rakastan tätä meidän lapsiperhearkea. Olen katsellut taas paripäivää lasten yhteisiä leikkejä ja sitä, miten koululaiset jaksavat päivästä toiseen touhuta taaperon kanssa. Taapero oppi juuri sanomaan toisen isomman nimen. 🩷 Minä itseasiassa ounastelinkin, että hän oppisi sen ensimmäisten sanojen joukossa, sillä nimi on sellainen pienelle helppo oppia.

Jos lapset ovat jotain tuoneet tähän elämään, niin juuri sellaista hyvää täysinäisyyttä ja merkityksellisyyttä. Isot alkavat olla sillä tavalla isoja, että heillä on paljon omia ajatuksia ja näkemyksiä, joita on ihana kuunnella. Samaan aikaan heillä on aivan uskomaton tiedonjano ja halu oppia ihan kaikesta. He pitävät myös valtavan hyvää huolta pikkuveljestään. Tänäänkin toinen heistä syötti pienelle iltapuuron. Sisarussuhteiden kehittymisen seuraaminen on ollut aivan käsittämättömän ihanaa. Olen niin kiitollinen tästä.

Joulupuuhia

Koristeltiin viikonloppuna kuusi. Se on saanut olla valoineen  olohuoneen nurkassa marraskuun alusta, mutta nyt ripustimme koristeet oksille. Soitettiin samalla joululauluja. Lapset kiljahtelivat riemusta, kun laatikosta otettiin esille tuttu joulukoriste toisensa perään. Annoin lasten ripustaa ne muuten suhteellisen vaapaasti, mutta neuvoin, mitkä kaikki kannattaa suosiolla laittaa taaperon ulottumattomiin.

Taapero rikkoi neljä palloa, mikä on mielestäni aika maltillinen saldo. Lisäksi ne saatiin korjattua, joten kaikki on sen suhteen hyvin. Taapero ei ole myöskään mitenkään erityisen kiinnostunut kuusesta. Hän on käynyt muutaman kerran tutkimassa palloja, mutta on jättänyt ne muuten rauhaan. Katsotaan miten tilanne jatkuu.

Kuusen lisäksi koristeltiin myös pipareita. Tämä on jotain, mitä lapset odottavat aina yhtä innoissaan. Leivottiin tänä vuonna piparit omalla reseptillä, eikä turvaudutttu kaupan taikinaan. Yllätyin siitä, miten helppoa piparitaikina on tehdä. Ja miten hyvältä kotitekoinen taikina voi maistua. Me tehdään jatkossakin piparit omalla taikinalla.

Ja tämä ei ole syyllistys niille, jotka tekevät kaupan taikinasta. Siitäkin tulee vallan mainioita pipareita.

Rakkaiden täyteinen sunnuntai

Sunnuntaina nähtiin ystäviä. Hei aamusta käytiin Katrin kanssa kuvaamassa keskusttassa. Sää ei ollut täysin meidän puolella. Säätiedostus lupaili puolipilvistä ja auringon pilkahduksia, mutta me saatiin sellainen kunnon lumikuuro. Mikä näytti kyllä äärimmäisen kivalta kuvissa, mutta pilasi kyllä meidän molempien kiharat. 😂 Saatiin onneksi otettua oikeasti kivoja kuvia. Nyt ne pitäisi vielä editoida.

Iltapäivällä saatiin kylään mun bestis ja haltiakummilapsi. Lapset touhusi jo keskenään ihan sujuvasti, jolloin me saatiin Erikan kanssa höpöteltyä. Totte oli leiponut koko porukalle lettuja.

Totte ei muuten juurikaan ollut kokannut silloin, kun alettiin seurustelemaan. Nyt hän on kehittynyt viime vuosina ihan valtavasti. Mikä on aivan ihanaa. Rakastan kokkaavaa miestä. Sen lisäksi hän on petrannut myös leipojana. Onnistuin todella löytämään kultakimpaleen aikanaan Tinderistä.

Ilta sujui todella mukavasti meidän porukan voimin. Naurettiin Erikan kanssa sitä, miten ollaan onnistuttu tekemään itseämme paljon fiksumpia lapsia. Lisäksi saatiin viimein tavata bestikseni uusi kumppani ja kuulla tarina siitä, miten he tapasivat. Rakkaus on aivan ihanaa ja olen niin onnellinen ystäväni puolesta.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa ja toivoa, että tämä flunssa hellittäisi pian.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini:  @plustyylit

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Tunnelmia isänpäivästä

Arki rullaa

Mennyt viikko

Tekemistä riittää

Päivä lähes 1-vuotiaan kanssa