Perinteiset miehen ja naisen roolit
0Tämä postaus alkoi kutkutella mielessäni kesken pahanlaatuisen kirjoitusblokin, joten ehkä tämä ansaitsee tulla kírjoitetuksi.
Silmilleni on viime aikoina lävähtänyt taas useammat kerrat mielipiteitä miesten ja naisten rooleista parisuhteessa. Sitä kautta päädyin Tiktokiin aiheen äärelle. Ja vaikka 25-vuotiaana sellainen perinteiseksi mielletty parisuhde ja avioliitti olisikin kuulostanut korvaani hyvältä, enää se ei kuulosta siltä.
Minä tokin puhun oman kokemukseni rintaäänellä, sen jälkeen kun olen oppinut kantapään kautta miltä tuntuu olla alistettu. Sen lisäksi kuvittelin, että koska pidän BDSM:stä, haluaisin alistua parisuhteessakin. Mutta en todellakaan halua samoja elementtejä parisuhteeseeni.
Kaikki tahtoo alffan
Todella yleinen perustelu naisilla on se, että he haluavat tällaisessa parisuhteessa turvaa siitä ”alffamiehestä”, koska sellainen mies voi tuoda sitä turvaa ja vakautta. Enkä voi olla miettimättä, että tämän täytyy kummuta täysin jostain Twilightista tai Fifty Shades of Greysta.
Minä olen ollut ihmisen kanssa, joka on ollut olemukseltaan ja arvoiltaan samanlainen rähinöitsijä, kuin Andrew Tate ja muut ”alfaurokset”, enkä ole lopulta koskaan tuntenut itseäni yhtä turvattomaksi. Loppua kohti en nukkunut enää, koska pelkäsin etten enää heräisi seuraavana aamuna. Samaan aikaan pelkäsin lähteä, koska en uskonut pärjääväni päivääkään yksinään.
En palaisi tuohon maailmaan enää ikinä. En halua olla riippuvainen kenestäkään.
Puolisoni on ilmeisesti näiden ”alffamiesten” barometrien mukaan sellainen ”betamies”. Hän ei rähise, hän on ystävällinen, hän tekee kotona enemmän, kuin bare minimumin. Hän on maailman kiltein ihminen, turvallinen, läsnäoleva ja tukeva. Enkä ole tuntenut kenenkään kanssa oloani yhtä turvalliseksi.
Tiedän puhuvani omasta kokemuksestani, joka on rajautunut minuun. Mutta samaan aikaan kuulen jatkuvasti tarinoita siitä, miten äidit palavat loppuun yrittäessään hoitaa lapset, kodin ja ne puolisot. Luen näitä juttuja jatkuvasti. Ja monessa mietitään eroa. Mikä on tosi surullista.
Jotenkin tässä näkee sen kaavan, että nuorena etsitään sitä provider miestä ja aikuisena uuvutaan, kun se ei olekaan sitä mitä toivotaan. Enkä minä tuomitse. Tein itse saman virheen.
Kyllä, jokainen saa tehdä ne omat valintansa, mitä tulee parisuhteeseen. Jokasella on vapaus valita. Mutta täytyy sanoa, että itse olen onnellisempi suhteessa, jossa ollaan oikeasti tasaveroisia kumppaneita.
On hyvä muistaa, että ne miehen ja naisen roolit ovat todella kapeita muotteja, joihin meidät yritetään ahtaa. Tässä maailmantilanteessa ymmärrän täysin tarpeen turvallisuudelle. Mutta rehellisesti sanottuna, en ole varma alffaurosten representaation perusteella, löytyykö se tuva oikeasti sellaisen ihmisen luota?
Maailma on muuttunut viimeisinä vuosikymmeninä paljon. Naiset eivät tarvitse enää miehiä. Miehet eivät ole naiselle enää elinehto, kuten aikaisemmin. Mutta edelleen monet naiset haluavat miehen, perheen ja parisuhteen. Ehdot ovat vain muuttuneet. Joten emme pelaa enää samoilla säännöillä, kuin vaikka sata vuotta sitten.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kaksi kuvaa, samaa paikka, aivan eri tilanne
Pystyn viimein tekemään aloitteen seksiin
Yhteinen aika kumppanin kanssa uusperheessä
Ihana, ihana syksy
Siis mä niin nautin tällä hetkellä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän nautin syksystä. Syksy on ihanaa. Ilmat viilenevät. Saa pukeutua ihaniin neuleisiin. Kynttilöiden polttaminen tuntuu tunnelmalliselta. Joka paikassa näkyy mielettömän kauniita värejä. Tämä on aivan ihanaa aikaa.
Lasten harrastuksista
Meidän perheessä syksy on näyttänyt erilaiselta kuin aiemmin. Meidän perheessä on kaksi koululaista ja ensimmäistä kertaa sitten esikoisen muskarin, ohjattuja harrastuksia. Ei olla pidetty kiirettä harrastusten kanssa, koska arki on tuntunut muutenkin niin täydeltä. Nyt esikoinen saa kokeilla ensimmäistä kertaa, miten ohjatut harrastukset istuvat tähän meidän arkeen.
Välillä mietin hieman kauhuissani sitä, miten nuorina lasten pitäisi alkaa harrastamaan jotain ja miten nuorena siitä harrastamisesta tulee niin vakavaa ja tavoitteellista. Ymmärrän toki sen, jos lapsella on palo esimerkiksi jääkiekkoon ja halu tehdä sitä vakavissaan. (Olen useamman lätkäjannun ylpeä isosisko.) Mutta eivät kaikki lapset suunnittele uraa neljä vuotiaana.
Ja siis, haluan ehdottomasti tukea lapsiani kaikessa, mitä he päättävät alkaa tekemään. Mutta en halua painostaa heitä harrastusten kanssa.
Eivätkä lapset ole meillä tekemistä vaille jääneet. Esimerkiksi kirjastoretket ovat olleet jo vuosia meidän yhteistä puuhaa. Nykyään käydään säännöllisesti koko perhe Oodissa. Taapero rakastaa touhuta siellä, vaikka ei juuri vielä kirjoista perusta. Isot tykkäävät myös leikkiä kirjastossa, mutta lainaavat joka kerta myös pinon kirjoja luettavaksi. Niitä he sitten lukevat kotona.
Meillä on myös pieni kannustin lukemiselle. Jokaisesta uudesta luetusta kirjasta saa euron verran rahaa. Koen itse lukemisen ja suomenkielen taidon äärimmäisen tärkeäksi. Väitän tämän siirtyneen myös isommille lapsilleni, jotka lukevat todella paljon ja kuuntelevat äänikirjoja ihan yhtä paljon. Kirjat, sadut ja tarinat ovat meillä täysin arkipäivää. Mikä on ihanaa!
Joten, eivät lapset ole ilman harrastusta ja tekemistä jääneet.
Kotoilua
Ollaan vietetty nyt myös paljon aikaa kotona. Osasyynä tähän on se, että Totte sairasti keuhkokuumeen, jota on ollut nyt todella paljon liikkeellä. Muistakaa mennä lääkäriin tarvittaessa. Keuhkokuume ei ole leikin asia.
Olen nyt itseasiass aensimmäistä iltaa rauhassa kotona Toten töihin paluun jälkeen. Talo tuntuu super hiljaiselta. Vaikka taapero nukkuukin läheisessä huoneessa. Silti tuntuu melkein siltä, kuin olisin yksin kotona. Outoa. Ehdin tottua Toten läsnäoloon. Nyt kun isot lapset ovat myös poissa, talo tuntuu äärimmäisen hiljaiselta.
Katselen parhaillaan kyynel silmäkulmassa Heartstopperin uutta kautta. Mietin samalla, että en malta odottaa sitä, että nuo isommat lapset ovat Heartstopper-iässä. Tämä on sarja, jonka haluaisin ehdottomasti katsoa joskus lasten kanssa.
Olen seurannut myös aktiivisesti Petollisia. Tietysti. Olen katsonut jaksot, petollisten paljastukset lisäpätkät ja kuunnellut sarjan omaa podcastia. Edelleen haaveeni on päästä joskus Petollisiin pelaamaan. Pitää siis kasvattaa tätä omaa tunnettuuttaan.
Kausi on ollut todella juicy. Fatimin ja Miisan välit harmittavat, onneksi siitä on päästy eteenpäin. Muuten kausi on ollut todella mieluisaa katsottavaa. Uskolliset ovat paljon skarpimpia kuin ensimmäisellä kaudella ja mielestäni Petolliset pelaavat rohkeammin. Todella mielenkiintoinen kausi.
Mitä kuuluu liikunnalle?
Minulla oli tässä parin viikon hyvä lenkkiputki, joka katkesi pikku flunssaan. Olen ottanut pari päivää levon kannalta. Tämä toinen päivä on tuntunut jo hieman vaikealta olla paikoillaan. Onneksi tämä vaikutti olevan vain pikku pöpö. Huomenna pääsen toivon mukaan taas uimaan, kun olo on aika hyvä.
Huomaan, että olen päässyt kiinni siihen kuuluisaan positiiviseen kierteeseen mitä liikuntaan tulee. Haluan lenkille ja haluan uimaan. Selkäkipuni ovat hellittäneet. Unenlaatuni on parantunut. Tunnen jaksavani paremmin ja olen energisempi. Siitäkin huolimatta, että koin voivani jo aiemmin hyvin. Olen tästä todella iloinen. Ja toivon todella, että saan pidettyä intoa yllä sään muuttuessa kurjemmaksi.
Sellaista tänne tällä hetkellä. Ajattelin, että tallaiset kuulumiset sopisivat tähän väliin, kun kirjoittaminen on tuntunut aavistuksen hankalalta. Mitä sinulle kuuluu?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta