Mietin tässä eilen suihkussa, että ollaan syöty nyt viimeiset viisi päivää pelkkää kasvisruokaa, niin ettei sitä ole oikeastaan edes tajunnut. Vielä kuusi vuotta sitten tällainen tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta. Silloin meillä syötiin pääasiassa punaista lihaa. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että  Aika paljon on siis ehtinyt vettä virtaamaan Vantaanjoessa.

Silloin, kun syötiin pelkästään lihaa ja kasvisruokavaihtoehtojen valitseminen tuntui jopa vatenmieliseltä ajatukselta, tämä tilanne tuntui oikeasti mahdottomalta. Silloin kaikki kasvisruoka puhe tuntui äärimmäisen painostavalta ja ahdistavalta. Mietin monta kertaa; ”Onko pakko? Kasvisruoka on aina ollut tosi pahaa ja luontaan työntävää. Ja nyt joka paikassa tuputetaan sitä.”

Syitä lisätä kasvisruokaa

Miksi sitten koin kasvisruoan lisäämisen tärkeäksi? Siihen on olemassa kaksi syytä. Ensinnäkin terveys. Tutkimusten mukaan jo osittainen kasvissyönti vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Ja koska henkilökohtainen ja perheeni terveys kiinnostelee, koin tämän tärkeäksi tavaksi edistää terveyttä.

Toinen syy on ympäristö. Lihan syöminen on monella tavalla äärimmäisen haitallista ympäristölle ja tämä ajaa minua jopa enemmän, kuin terveyspuoli. Terveys tuntuu bonukselta.

Miten lisättiin kasvisruokien määrää

Lopulta tämän hetkiseen pisteeseen on päästy lopulta aika helposti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Ihan ensimmäiseksi tarvittiin ymmärrystä kasvisruuasta. Tämän päivän, kaikkien saatavilla oleva kasvisruoka ei ole sitä koulun ylikypsää, lötköä kasvispihviä. Sitten piti oppia reseptejä ja maistella vaihtoehtoja. Kerron seuraavaksi miten edettiin.

Kun sanoin, että kasvisruokien lisääminen lähti pikku hiljaa, niin todella tarkoitan sitä. Se ihan ensimmäinen askel oli alkaa suosia valkoista lihaa punaisen lihan sijaan. Ajattelin sen olevan terveellisempi vaihtoehto jatkuvan punaisen lihan syömisen sijaan.

Sen jälkeen tavoite oli yksi kasvisateria viikossa, koska jostain oli aloitettava. Tähän mennessä oli itse kokeillut jonkin verran kasvisruokia muualla. Olin tutustunut muun muassa falafeleihin ja todennut ettei kaikki kasvisruoka ole pahaa. Tämä tarjosi jo mahdollisuuden kokeilla erilaisia reseptejä viikoittain ja kasvattaa sitä kasvisruokien reseptipankkia.

En pitänyt tästä mitään meteliä. Lisäsin vain kasvisruuan viikottaiseen menuun. Tämä on tapahtunut silloin, kun olen ollut sinkkuäiti, jolloin minun ei ole tarvinut neuvotella tästä kenenkään kanssa.

Ensimmäiset kasvisruokareseptit joista tuli vakkariruokia olivat kasvissosekeitto ja kesäkurpitsapasta. Nämä olivat sellaisia tosi helppoja, herkullisia, matalan kynnyksen kasvisruokia, jotka upposivat kaikille. Tästä reseptipankki kasvoi pikku hiljaa.

Ja sen reseptipankin kasvun myötä, niitä kasvisruokia tuli kokattua yhä enemmän ja enemmän. Sen myötä aloin kokeilemaan kasvisruokia vapaammin myös ravintoloissa. Yksi asia johti toiseen. Viimeisin muutos ruokavaliossa oli se, että jätettiin leivänpäälliskinkut ja leikkeleet kokonaan pois. Todettiin, että leivän päälle voi laittaa niin paljon muutakin, kuin leikkeleitä, joten sama ne on jättää ostamatta.

Olen tavattoman tyytyväinen siihen, että avasin mieltäni ja makutottumuksiani. Vaikka tämä vaati aluksi opettelua, nykyään tuntuu siltä, että ei ole varsinaisesti tarvinnut luopua mistään. Ollaan vaan saatu lisää kaikkea ihanaa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kesäkeitto, joka muutti käsitykseni kesäkeitosta

Bataatti-kookoskeitto

Meidän perheen viikon arkiruuat

Kantarellirisotto – Parasta sesonkiruokaa

5x helppoa reseptiä kesäksi

Meidän taapero on nyt vuoden ja pari kuukautta. Vauvavuosi on mennyttä elämää ja meillä eletään vahvasti niitä vauhdikkaita taaperovuosia. Ihan hirveän kauaa ei ehditä istua paikoillaan, kun pienen, maailmaan innokkaasti tutustuvan, ihmisen perään pitää jo juosta. Tekemistä kyllä riittää hänen kanssaan, kuten asiaan kuuluukin.

Vauvavuosi koettelee, meillä se oli raskaus

Haluasin nyt referoida meidän vauvavuotta parisuhteen kannalta. Vauvavuosi on monelle parisuhteelle koetus ja monet ovat eronneet vuoden aikana tai heti sen jälkeen. Tämä on täysin ymmärrettävää. Lapsen saaminen on iso mullistus, jossa pariskunnan kummankin osapuolen täytyy kasvaa omalla tahollaan vanhemmaksi ja yhdessä perheeksi. Sen lisäksi vastuu lapsesta, oman ja yhteisen ajan vähyys, sekä väsymys, että epätasaisesti jakautuva hoitovastuu ovat omiaan kiristämään parien välejä.

Meille vauvavuotta isompi koetus oli raskausaika. Käytiin silloin läpi todella kovia kasvukipuja, niin yhdessä, kuin erikseen. Muutimme yhteen niihin aikoihin, kun tulin raskaaksi. Toki sitä ennen olimme asuneet enemmän ja vähemmän saman katon alla. Yhteenmuutosta ja positiivisesta raskaustestistä alkoikin melkoinen myllerrys minun pääni sisällä, johon kukaan ei osannut varautua. Pintaan puskivat kerta heitolla kaikki pelot ja traumat, enkä vain kyennyt käsittelemään niitä samalla tahdilla.

Olin raskaana olleessa aivan hirveä. Ollaan puhuttu siitä ajasta aika paljon ja myönnetään kumpikin, että en todellakaan ollut siihen aikaan parhaimmillani. Siitä on ollut yllättävän helppoa puhua näin jälkeen päin. Ollaan pystytty puhumaan millaisia asioita minä kävin raskaana ollessani läpi. Hylkäämisen pelkoni oli valtava. Varsinkin silloin, kun välimme olivat tulehtuneimmillaan. Kannoin raskauteni kaikella tapaan yksin. En uskaltanut luottaa hetkeäkään kumppaniini. Mikä ei ollut hänen vikansa vaan sen, mitä olin menneisyydessä kokenut.

Sen lisäksi yritin käsitellä koko ajan kasvavaa synnytyspelkoani. Siinä oli aika paljon kaikkea käsiteltävää. Eikä minulla ollut samaan aikaan sitä henkistä kapasiteettia tähän kaikkeen. Olen järjettömän kiitollinen Totelle siitä, miten hän kesti ihan kaiken minulta.

Pikku hiljaa

Kun vauva syntyi ja hormoonini alkoivat pikkuhiljaa tasaantua, myös parisuhteen hoitamiselle alkoi olla tilaa eri tavalla. Aloimme taas hiljalleen lähentyä. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että en edes halua olla erossa. Siinä missä raskausaikana toisen kahden viikon sairasloma olisi ollut kriisi, nyt minä ainakin nautin täysin rinnoin.

Se ei ollut yksinkertaista, kun minä olin aluksi todella kiinni vauvassa, läheisyys tuntui lähinnä tukahduttavalta. Sen lisäksi kaikki seksuaaliset haluni loistivat poissaolollaan. Kaiken elvyttäminen vaati töitä ja keskittymistä, mutta pikku hiljaa kaikki alkoi sujumaan.

Koen, että läheisyyden ja parisuhteen lisäksi meitä on yhdistänyt ja lujittanut myös se, miten me iloitaan ja nautitaan meidän perheestä. On ollut ilo saada seurata tämän meidän yhteisen lapsen kasvua ja kehitystä. Aivan yhtä innoissaan me ollaan isompien virstanpylväistä. Me ollaan kumpikin aika perhekeskeisiä ihmisiä. Tykätään tehdä asioita yhdessä, vaikka kolmen lapsen kanssa retket saattavat olla melkoista kaaosta. Se kaaos kuitenkin sopii meille.

Viimeisen vuoden aikana meidän parisuhde meidän suhde on todella syventynyt. Meidän keskusteluyhteys on ollut aina hyvä ja avoin. Se on sitä edelleen. Voidaan puhua kaikesta, ilman että kumpikaan esimerkiksi suuttuu. Tämä on ollut minulle äärimmäisen eheyttävää. Olen nimittäin huomannut stressaavani vaikeiden asioiden esille ottamista juuri siksi, että olen pelännyt suuttumista.

Olen joskus sanonut, että tämä suhde on ollut universumin tapa hyvittää minulle kaikki kokemani.

Yli haluttomuudesta

Ajan kanssa se intohimo on myös myös löytynyt uudeleen. Haluni ovat palautuneet vähä vähältä. Eivät ne ole vieläkään ole aivan entisellään, mutta on niitä enemmän kuin esimerkiksi raskausaikana. Olen kirjoittanut avoimesti kokemastani haluttomuudesta ja siitä miten se on ollut itselleni melkoisen uutta. Tämä on ollut ensimmäinen kerta, kun olen kokenut näin perustavanlaatuista haluttomuutta.

Onneksi ollaan pystytty keskustelemaan tästä ja ollaan kumpikin tiedostettu se, että haluttomuus johtuu 100 % kaikista niistä kehon ja hormonitoiminnan muutoksista, joita olen käynyt läpi raskauden ja imetyksen aikana.

Tiedän, että haluttomuus voi aiheuttaa jopa riitoja, mutta meillä sitä on ymmärretty. Mikä on aivan ihanaa.

Tottekin on nyt huomannut sen, että olen pystynyt nyt näyttämään kokonaan uusia puolia itsestäni. Nämä ovat niinkin pieniä juttuja, kuin se miten nauran välillä oikein sellaista noita-akan naurua ja miten olen lautapeleissä tosi huono häviäjä ja saatan jopa tehdä pienen ilotanssin, kun peli sujuu hyvin.

Olen viimein rentoutunut tässä meidän suhteessa täysin. Siinä, missä olen tottunut hillitsemään itseäni, niin enää sitä ei ole tarvinnut tehdä. Ja olen voinut oivaltaa sen, että aiemmin, kun olen joutunut hillitsemään ja peittelemään itseäni, niin ne suhteet eivät ole olleet niitä oikeita.

Uskon meihin täysin, enkä ole ollut koskaan varmempi siitä, että haluan viettää elämäni tämän ihmisen kanssa. Haluan vanheta yhdessä ja luoda vuosien muistot yhdessä. Olen niin kiitollinen tästä mitä olen saanut.

Kiitos vielä rakas, kun olet siinä mun kanssa. Olen onnellinen, kun selvittiin siitä raskausajasta yhdessä.

-Jenni

KUVAT: Henria Kotamäki

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Perinteiset miehen ja naisen roolit

Voisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan

Pystyn viimein tekemään aloitteen seksiin

Yhteinen aika kumppanin kanssa uusperheessä

Parisuhteen Q & A