Kaksi kuvaa, sama paikka, aivan eri tilanne
2Kävin tänään taaperon kanssa vaunulenkillä. Oli aivan ihanaa päästä tuulettamaan päätä useamman päivän kotona olon jälkeen. Meillä Totte tuli sen verran sairaaksi, että tässä on saanut olla sydän huolesta syrjällään. Nyt tilanne on sen verran parempi, että maltoin lähteä lenkille ulkoilemaan. Ja voi vitsit se teki hyvää. Nautin niin paljon.
Kävelin sellaista reittiä, jota en ole kävellyt pitkään aikaan. Pysähdyin kohtaan, josta alla oleva kuva on otettu.
Kaksi kuvaa
Tämä risteys ja erityisesti tämä kuva tuntuvat äärimmäisen merkittäviltä. Olen ottanut tämän silloin, kun olin turvakodissa. Vuosi oli juuri vaihtunut ja elämäni oli muuttumassa. Silloin en tosin tiennyt sitä. Mieleni oli varsin sekaisin, kun seisoin tuossa risteyksessä. Auringonlasku oli äärettömän kaunis. Nappasin siitä kuvan ja jatkoin matkaa.
Olen ollut turvakodissa kahteen kertaan. Tämä jälkimmäinen oli se, joka muutti elämäni. Niistä ajoista ei ole juuri kuvia. Jotenkin se turvakodissa vietetty aika ei ollut sellainen, jonka olisin halunnut tallentaa. Olin molemmilla kerroilla äärimmäisen ahdistunut ja tuntuu, että turvakodissa oli mahdotonta selvittää niitä omia ajatuksia.
En olisi silloin muuten uskonut, että muuttaisin lopulta lähelle tätä kyseistä risteystä.
Tänään seisoin samassa kohtaa. Minulla on rattaat, joissa maisemia katselee vuoden ikäinen taapero. Minulla on myös sellainen parisuhde, josta olen vain haaveillut. Ajattelin aikanaan, että ihmisillä, joilla oli suhde, jota ihailin, kävi erityisen hyvä tuuri. Ajattelin, että tietyt vaikeudet kuuluvat parisuhteeseen ja niiden läpi pitää vain mennä. Voi, että miten väärässä olinkaan.
Se, kun sanotaan, että parisuhde vaatii työtä, on ihan totta. Mutta ei sen työn tarvitse olla raskasta. Riidat ja erimielisyydetkin kuuluvat parisuhteeseen, mutta ei niitä kuulu pelätä. Olen maaiman onnellisin siitä, että maltoin etsiä, pidin riman korkealla ja löysin ihmisen, jota saan rakastaa ja jonka kanssa saan olla täysin oma itseni.
Pelattiin tässä yksi ilta taas lautapelejä ja hassuttelin siinä vähän. Totte sanoi ettei ole aiemmin nähnyt minulta sellaista puolta. Tämä johtuu siitä, että olen pitänyt sen visusti itselläni. Tässä parisuhteessa voin kuitenkin viimein olla oikeasti oma itseni. Tämä on jotain, mitä en ole aiemmin saanut kokea suhteissani. Ja onhan tämä nyt ihanaa.
Aivan valtavan paljon on muuttunut ja tapahtunut noiden kuvien välillä. Ja jännä, miten jollain yksittäisellä paikalla voi olla niin iso merkitys.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Olen pluskokoinen ja nautin hyvästä ruuasta
Sen jälkeen, kun aloin tekemään Instagramiin kehopositiivista sisältöä, olen saanut todella paljon sellaisia vinkkejä kuin: ”lopeta se mäkkiroskan syönti” ja ”syö vähemmän, kuin kulutat”. Nämä neuvot perustuvat 100 % ennakkoluuloihin, joita ihmisillä on ulkonäööstäni. Koska olen lihava, minun oletetaan syövän automaattisesti epäterveellisesti.
Todellisuudessa, joka ei välttämättä välity sen yksittäisen reelsin ulkopuolelle, syön monipuolisesti kaikkea. Välillä myös niitä hampurilaisia, mutta 99 %:sti sitä ihan perus kotiruokaa. Olen tehnyt viimeisen puolen vuoden aikana valtavasti töitä oman ruokasuhteeni eteen. Tänä päivänä en rajoita omia syömisiäni mitenkään. Minulle porkkana ja irtokarkit ovat nykyään samalla viivalla.
Olen tämän myötä oppinut nauttimaan ruuasta ja ruuanlaitosta ihan uudella tavalla. Olen viettänyt vuosikausia miettien kaloreita, kuituja ja muuta vastaavaa. Minulle ruoka ja nälän tunne olivat pitkään varsinainen riesa. Ruokasuhteestani puuttui ilo ja nautinto. Tämä yhdessä kaikenlaisten kieltojen ja sääntöjen kanssa, aiheutti ahmintaoireita. En usko, että minulla on ollut varsinaisesti ahmintahäiriötä, mutta ahmintaa on ollut ehdottomasti
Oikeus nauttia
Nykyään uskallan nauttia hyvästä ruuasta ja siitä leipomisesta, joka tuottaa minulle iloa. Ennen välttelin leipomista, koska ajattelin, että leipomusten syönti on pahasta. Nykyään leivon paljon enemmän. Sitä myötä olen myös kehittynyt koko ajan.
Nämä ovat olleet sellaisia asioita, joihin minulal ei ole tuntunut olevan oikeutta painoni vuoksi. Mutta jokaisella ihmisellä on oikeus nauttia ruuasta. Vaikka se olisi sitten välillä niitä hampurilaisia.
Minä en anna yhdenkään huutelijan pilata enää omaa ruokasuhdettani. Jo ihan senkään vuoksi, että kukaan ei pysty päättelemään minun syömisiäni ulkonäön perusteella, vaikka niin yrittääkin väittää. Haluan nauttia jatkossakin ruuasta ja leipomisesta. Kenelläkään ei ole oikeutta viedä minulta sitä iloa millään perusteella.
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Meidän suosikki sormiruuat vauvalla ja taaperolle
Kesäkeitto, joka muutti käsitykseni kesäkeitosta