Tekemistä riittää
3Täällä riittää tällä hetkellä tekemistä. Juhlitaan huomenna meidän taaperon ensimmäistä syntymäpäivää. Minä olen viettänyt käytännössä koko päivän keittiössä leipomassa.
Mietin eilen sitä, miten silloin uupuneena puhuin paljon siitä, että juhlia järjestettäessä ei tarvitse tehdä kaikkea alausta asti itse ja vähemmälläkin pärjää. Olen edelleen 100 % samaa mieltä. Mutta rakastan leipomista ja rakastan läheisiäni leipomalla, joten siksi olen viettänyt kaksi viimeistä päivää enemmän ja vähemmän keittiössä.
Nyt olen saanut lapset sänkyihin ja pääsen viimein istahtamaan. Ulkona on samaan aikaan mielettömän kaunin auringonlasku ja sateenkaari. Telkkarissa taas on uudet jaksot Emily in Parisia. Ilta on siis lähes täydellinen ja huomenna juhlitaan meidän ihanaa taaperoa. 🩷
Askartelua
Pidetään meidän leijonalapselle leijona-teemaiset syntymäpäiväjuhlat. Lapsi ei tule juhlia muistamaan, mutta ainakin voidaan näyttää hänelle aikanaan kivoja kuvia.
Olen yllättänyt itseni askartelemasta lehtiviiriä, sekä sokerimassasta leijonahahmoja kakkujen päälle. En ole kova askarelemaan, mutta kaikkea sitä tuleekin tehtyä lasten eteen. Toki siitä monen vuoden kuvataidekoulusta on ollut lopulta hyötyä ainakin tässä. Saan tehtyä lapsilleni ainakin visualisesti kivat juhlat.
Minun tyypit
Toivon mukaan taapero nauttii kuitenkin päivästä. Paikalle tulee isovanhempia, kummeja ja joitain ystäviä. Ja mikä tärkeintä, myös meidän isommat lapset ovat paikalla.
Katselin juuri hetki sitten meidän trion leikkiä keskenään. Mietin siinä samalla, että nuo kolme ovat minun lapsiani. Minun tyyppejäni. Olen ollut ihan uskomattoman onnekas, kun isoin unelmani, olla äiti, on lopulta toteutunut. Ja vieläpä kolmeen kertaan. Sen lisäksi saan seurata noiden kolmen keskinäisten ihmissuhteiden kehittymistä. Taapero ihailee ehdoitta kumpaakin siskoaan. Tunne on selkeästi molemmin puoleinen.
Mietin joskus, että hiipuuko isompien ensi-ihastus ajan myötä, mutta ei. He ovat edellen yhtä haltioituneita pikkuveljestään, kuin silloin ensimmäisinä päivinä.
Juhlamenu
Olen miettinyt juhlien menua jo varmaan puoli vuotta. Seuraan paljon erilaisia leivontakanavia, joten niitä ideoitakin on tullut ajan kanssa. Kakun ulkonäkö on ollut valmiina mielessä jo ihan alusta asti. Sisällys sen sijaan ei niinkään. Lopulta pohdintojen jälkeen päätin tehdä sitruunalla maustetun kakkupohjan ja vadelmatäytteen.
Sen lisäksi meidän perheen juhlamenu perinteiseen kuuluvat kuppikakut, joten leivon suklaakuppikakkuja. Sjujolaisena toimii tacopiirakan kasvisversio ja tomaatti-fetapiirakka.
Taaperolle ja meidän vauvavieraalle leivon vauvoille sopivan minikakun ja vadelmamuffinsseja. Ei olla päästetty taaperoa vielä sokerin makuun. Sillä kun ei ole oikeasti mikään kiire. Olen pikkuhiljaa päässyt jyvälle sokerittomasta leivonnasta. Löysin kakkupohjaan hyvän reseptin, jota päädyin soveltamaan hieman.
Nyt alan hiljalleen suuntaamaan nukkumaan, jotta saamme aamulla tehtyä viimeiset valmistelut ennen juhlia. Ihanaa, että juhlapäivä on huomenna. Sitä on odotettu.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Perheessämme on kaksi koululaista
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Tarvitsevatko lapset oman huoneen
Olen pyöritellyt silmiäni, kun olen nyt useampaan kertaan törmännyt keskusteluun lasten huoneista. Viimeisimpänä Kotimatka Viivin somesta. (Tähän väliin seuranta suositus: Viivillä on tosi hyvää sisältöä rahasta, sijoittamisesta, parisuhteesta, seksistä ja suurperhearjesta, joten jos aiheet resonoi, etkä vielä seuraa, niin suosittelen.) Olen myös itse saanut ihmettelyjä siitä, miten meidän taaperolla ei ole omaa huonetta.
Omat taustani ovat sellaiset, että minulla on ollut oma huone ensimmäistä kertaa 31-vuotiaana. Ja sitä herkkua kesti suurinpiirtein vuoden päivät. Olen aina jakanut makuuhuoneen. Joten näistä lähtökohdista en näe omaa huonetta välttämättömyytenä.
Oma rauha ilman omaa huonetta
Uskon siihen, että jokainen meistä tarvitsee omaa rauhaa. Meistä jokainen kuormittuu eri tavalla eri ärsykkeistä ja välillä sitä omaa rauhaa on pakko saada. Ja silloin sitä järjestetään. Me jaetaan lapsia eri huoneisiin ja näissä tilanteissa meillä saa mennä myös akuisten makuuhuoneeseen ovi kiinni rauhoittumaan.
Isommille tosin toimii myös kerrossänky hyvin. Parhaimmillaan kumpikin pötköttelee omassa sängyssään kirjan ja kuulokkeiden kanssa, eikä kumpikaan sillä hetkellä näe toisiaan. Oma kupla yhteisessä huoneessa.
Taapero ei tarvitse huonetta
Mitä meidän taaperoon tulee, oma huone olisi hänen kanssaan täysin turha. Taapero nukkuu 2/3 yöstä minun kyljessäni kiinni ja päiväunet menee rattaissa. Sen lisäksi pidän hänen leikkinsä mieluiten olohuoneessa meidän aikuisien valvovan silmän alla. Hän ei siis oikeasti olisi ikinä omassa huoneessaan, joten siinä menisi tilaa täysin hukkaan.
Esikoinen nukkui kanssani samassa makuuhuoneessa neljävuotiaaksi. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, vaikka samaan huoneeseen tuli lopulta myös nuorempi sisarus. Satunnaiset yöheräilyt olivat helpompia, kun oltiin samassa huoneessa. Ja lopulta, kun muutettiin heidän kanssaan tähän nykyiseen kotiin, aika usein he nukkuivat patjoilla minun makuuhuoneessani. Että se siitä omasta huoneesta.
Tällä hetkellä meillä ei ole mikään kiire siirtää taaperoa omaan huoneeseen. Kun ei meillä ole varsinaisesti edes kiirettä tai tarvetta siirtää häntä edes koko yöksi omaan sänkyyn. Harjoitellaan hänen kanssaan edelleen myös sitä omaa sänkyä, mutta hän pääsee minun viereeni joskus puolen yön aikoihin. Tällä järjestelyllä mennään niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
Me luovuttiin myös unikouluhommista, koska nukutaan loppujen lopuksi hyvin näinkin. Todettiin keskustelun jälkeen, että meillä ei ole lopulta mitään syytä olla menemättä lapsen tahtisesti näissä uni asioissa.
Seksielämä kuolee
Tasaisin väliajoin kuulee myös sitä, että parisuhde ja seksielämä kärsii siinä kun pieni lapsi nukkuu samassa huoneessa ja/tai perhepedissä. Mutta eipä meillä ole kärsinyt. Seksiä voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä ja läheisyyttä voi antaa niin monilla muilla tavoilla, kuin pelkästään vierekkäin nukkumalla. Nämä pikkulapsivuodet ovat niin lyhyt aika ihmiselämässä, että me ehditään nukkua lusikassa vielä vuosikaudet, kun aiotaan kuitenkin olla pitkään yhdessä ja mennä naimisiinkin.
Eräs seuraajani kertoi minulle, että oli törmännyt ajatukseen siitä, että seksiä ei voisi harrastaa edes samassa asunnossa, missä on lapsia. Ja tästä olin puhtaasti järkyttynyt. Tämä menee johonkin äärikonservatiiviseen ajattelutapaan siitä, että seksi on vain ja ainoastaan lasten saamista varten.
Tätä perusteltiin sillä, että jokainen lapsi herää joskus öisin ja saa traumoja, kun näkee vanhemmat harrastamassa seksiä. Väitän, että tämä ei liity edes siihen itse tapahtuman näkemiseen vaan siihen, että asiasta ei puhuta riittävän avoimesti. Lasten kanssa voi puhua seksistä ikätasoisesti. Meilläkin on kerrottu, että se on sellaista aikuisten leikkiä ja sillä tuotetaan hyvää oloa toiselle. Avoin puhe on mielestäni äärimmäisen tärkeää.
Summa summarum, meillä taapero ei ole hetkeen saamassa omaa huonetta. Tämän hetkisessä taloustilanteessa ei haluta edes etsiä isompaa asuntoa. Varsinkin kun mahdutaan tänne. Jonain päivänä todennäköisesti halutaan yksi huone lisää, mutta sen aika ei ole ihan vielä.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Oletteko törmänneet vastaavaan keskusteluun?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Perheessämme on kaksi koululaista
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa
Viime päivinä: Podcast äänityksiä ja perhearkea