Elokuun viimeiset päivät
0Elokuu on ihan pian loppu ja syyskuu kolkuttelee nurkan takana. Nämä viimeiset päivät ovat olleet täynnä tekemistä, ihan hirveästi ei ole ehtinyt istumaan. Olen alkanut pikku hiljaa odottaa syksyä ja ruskaa ja se on alkamaisillaan.
Olen ollut todella innoissani. Eilen nimittäin alkoi Nelosella ja Ruudussa Petollisten toinen kausi. Ja sinä, joka seurasit minua jo viime vuonna, muistat varmasti, että olin melko hullaantunut ensimmäisestä kaudesta. Jaksoen lisäksi, kuuntelin podcastia, katsoin sekä Sitan, että Herbalistin tekemän materiaalin. Elin Petollisissa todella vahvasti mukana. Joten ihan mahtavaa, että sarja on palannut.
Ensimmäisessä jaksossa tapahtui jo vaikka mitä kutkuttavaa. Olin pariin otteeseen suu auki tapahtumien vuoksi.
Päätin, että teen Instagramiin enemmän Petolliset sisältöä. Kerron torstaisin omia fiiliksiäni sen päivän jaksosta ja toivon, että sinä joka siellä minua seuraat minua siellä, tulisit keskustelemaan aiheesta, mikäli se sinua kiinnostaa.
Blogissa saatan sivuuttaa aihetta jonkin verran.
Tervetuloa syksy
Minä toivotan tulevan syksyn aika levollisin mielin tervetulleeksi. Helteet eivät vain ole minua varten ja nyt jo viilenevät yöt ovat tuoneet itselleni helpotusta, mistä olen kiitollinen. Tuntuu, että myös taapero nukkuu levollisemmin nyt. Joten syksy saa minun puolestani tulla.
Nautin muutenkin pimenevistä illoista ja kynttilän valosta, joten tätä on odotettu.
Käytiin tällä viikolla poimimassa Haltialan tilalta kukkia. Olin haaveillut siitä oikeastaan siitä asti, kun somessa vilahti ensimmäiset niittykukkakimput. Tuntui vaan siltä, että meillä ei olisi aikaa pyörähtää siellä. Mutta sitten yhtenä aamuna päätettiin lähteä aika extemporee kukkia poimimaan. Pakattiin taapero ja taaperon eväät mukaan ja lähdettiin bussilla kohti Haltialaa.
Kukkapellon etuosa alkoi olla jo aika harva, mutta mitä pidemmälle kuljin, sitä enemmän kukkia löytyi.
Olin varautunut reissuun muovipussilla, jossa oli sisällä kosteita liinoja, sekä kukkasaksilla. Monien kukkien varret olivat melko paksuja ja sitkeitä, joten sakset olivat ainakin ihan ehdottomat.
Kukat ehtivät varautumisesta huolimatta hieman nuutua matkalla, mutta ne virkosivat, kun sain ne aseteltua kotona maljakoihin. Nyt ne tuovat minulle taas aivan suunnatonta iloa. Vitsailtiin Toten kanssa siitä, että olen periaatteessa suht helppo nainen. Tulen onnelliseksi ihan vain kukista. En tarvitse merkkilaukkuja ja timantteja, vaan kukkakimppu riittää.
Taapero jaksoi retken hyvin. Hän jaksoi kävellä pitkiä pätkiä käsi kädessä meidän kanssa. Haluttiin myös antaa hänelle aikaa kävellä rauhassa, jotta tämä taito harjaantuu entisestään. Sisällä, ilman kenkiä mennään jo tosi lujaa. Ulkona, kenkien kanssa, askel on vielä haparoivampi. Mutta pikku hiljaa sekin alkaa sujua.
Mietin juuri sitä, millainen ilo on ollut seurata jokaisen lapsen kasvua. Isommat ovat jo melkoisia, pieniä tyyppejä, jotka osaavat vaikka mitä ja he ovat niin omanlaisiaan ihmisiä. Sitten on tämä pikku tyyppi, joka näyttää persoonaansa joka päivä enemmän ja enemmän, mitä isommaksi hän kasvaa. Enkä malta odottaa, että saan tutustua häneen entistä paremmin.
Stockmann x Henna Lampinen
Pääsin tänään tutustumaan Stockmannille Henna Lampisen upouuteen mallistoon pr-aamiaisen merkeissä. Hennan mallisto on suunniteltu nimenomaan pluskokoisille. Tapahtuma oli aivan ihana. Paikalla oli lähes kaikki, meidän upeat, pluskokoiset vaikuttajat. 🩷 Tunnelma ja keskustelu olivat tosi hyvät. Jaettiin kokemuksia siitä, mitä on olla pluskokoinen ja millaista on ostaa vaatteita pluskokoisena. Stockmannille iso kiitos tilaisuuden järjestämisestä.
Kuten sanoin mallisto on suunniteltu nimenomaan pluskokoisille. Sen lisäksi se on vastuullisesti tuotettu. Mallistossa on käytetty vastuullista puuvillaa ja ylijäämäkankaita. Sen lisäksi Henna on nähnyt paljon vaivaa, jotta mallisto sopii mahdollisimman monelle ja moneen tilanteeseen. Ihan mielettömän upeaa.
Elokuu on ollut kaikin puolin hyvä. Viimeiset päivät heijastavat kyllä sitä, millainen koko kuukausi on ollut ja nyt voidaan ottaa hyvillä mielin syksy vastaan. Toki tähän tuli loppuun vielä huonosti nukuttuja öitä taaperon kanssa, mutta onneksi niistä selvitään.
Mitä sinun elokuuhusi on kuulunut?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
1-vuotis synttärit
Kirjoitan nyt viimein meidän taaperon 1-vuotis juhlista. Meidän perheen pienin täytti siis hetki sitten vuoden. Ensimmäinen vuosi meni älyttömän nopeasti. Vaikka oli haikeaa, että vauvavuosi jäi taakse, niin oli aivan ihanaa juhlia meidän taaperoa.
Pientä haastetta oli löytää sopiva viikonloppu juhlille. Haluttiin ehdottomasti sellainen viikonloppu, jolloin isommatkin ovat kotona ja mahdollisimman moni rakkaista ihmisistä pääsisi paikalle. Lopulta sopiva ajankohta löytyi.
Olin suunnitellut juhlia ja teemaa jo ainakin puoli vuotta. Halusin meidän leijonalapselle leijona juhlat. Vaihtoehtoisena teemana oli myös dinosaurukset, mutta säästämme ne ehkä seuraaviin juhliin.
Kakku (tai kolme kakkua)
Kakku on minulle se juhlien juttu. Rakastan leipoa kakkuja ja koristella niitä. Olen myös kehittynyt niissä vuosi vuodelta. Tämän kokoisessa perheessä niitä kakkuja saa leipoa jo useamman kerran vuodessa, joten siinä kehittyy väkisinkin.
Joskus haaveilin siitä, että tilaisin kakut juhliin, mutta aika nopeasti päätin ennemmin itse kehittyä leipojana. Ja tulihan noista leijonakakuista mitä suloisempia. Askartelin sokerimassakoristeet itse käsin. Onhan niissä ehkä jotain pieniä kauneusvirheitä, mutta aivan sama. Ei se meidän vieraita kiinnostanut.
Leivoin kaksi peruskakkua, ison ja pienen. Niissä oli sitruunainen kakkupohja ja välissä vadelma täyte. Päällä oli voikreemi.
Näiden lisäksi leivoin myös sokerittoman kakun taaperolle. Yhdistelin sitä varten parin eri leipojan reseptejä ja pistin vähän omiani joukkoon ja siitä tuli itseasiassa aika hyvä. Käytin koristeena vielä Green Planet Astronautsilta saatuja banaanimuroja, jotka taapero söi ekana kakun päältä.
Muuta tarjottavaa meillä oli paria suolaista piirakkaa, kummatkin kasvisversiona. Sen lisäksi meillä oli muffinsseja ja karkkia.
Muffinssien kanssa asiat eivät menneet, kuin strömsössä. Niihin piti tulla paahdettujen vaahtokarkkien makuinen kuorrute. Se tekeytyi yön yli jääkaapissa ja vatkasin sen aamulla. Tässä kohtaan huomasin, että meillä ei ollut enää pursotinpusseja, joten lähdin hakemaan niitä kaupasta.
Tällä välin Totte oli tyhjentänyt astianpesukonetta. Eräs kulho lipesi hänen käsistään suoraan tämän kuorrutteen kulhon yläpuolella. Se putosi ja kulho kuorrutteen ympäriltä hajosi. Siinä piti sitten miettiä äkkiä plan B:ta. En voinut ottaa sitä riskiä, että meidän muffinsseisa olisi lasinsiruja.
Improvisoin sitten lennossa muffinssien päälle kinuskikreemin ja kuulemani mukaan se oli äärimmäisen onnistunut. Suklaamuffinssit ja kinuskikreemi olivat täydellinen paritus.
Koristeet
Koristeiden suhteen noudatettiin todella simppeliä linjaa. Meillä oli yksi numeroilmapallo, serpentiiniä ja muutama viuhka ripustettuna kattoon.
Todettiin, että koska taapero tuskin tulee muistamaan näitä juhlia, pidetään koristelu mahdollisimman minimaalisena. Toki tässäkin on jo jotain, mutta jätettiin esimerkiksi ilmapallot kokonaan pois. Meillä on ollut monissa juhlissa koristeena nimenomaan ilmapalloja. Niillä saa niin helposti tehtyä sitä juhlan tuntua.
Sen lisäksi askatelin itse pienen peikonlehti-viirin ja maalasin tarjoilupöytään akvarellimaalauksen pöytäkoristeeksi.
Näillä pienillä jutuilla sai jo kivasti teemaa esille. Totta kai myös tarjoiluissa näkyi meidän teema.
Juhlat itsessään menivät tosi hyvin. Talo oli täynnä meille rakkaita ihmisiä. Taapero vierasti jonkin verran ja oli hyvin hämillään väen paljoudesta, mutta pärjäsi.
Saadaan olla kyllä todella onnellisia siitä, miten paljon lapsilla on rakkaita, läheisiä ihmisiä ympärillään. Toivon todella, että heillä on näistä läheisistä ihmisistä turvaverkkoa tulevaisuudessa. Toivon, että sieltä löytyisi jotain luottoaikuisia, joille uskoutua silloin, kun omat vanhemmat ovat vähän liian lähellä.
Tarjottavat meinasivat loppua kesken. Minun piti olla valppaana ja ottaa esimerkiksi eräälle vieraalle evästä vähän sivuun, kun hän saapui myöhässä. Jatkossa voisin mitoittaa tarjottavia vähän enemmälle, jos tästä pitäisi ottaa oppia. Olin vuosia tottunut leipomaan omalle, pienelle, ydinpiirilleni ja nyt Totte toi elämääni roppa kaupalla lisää ihmisiä. Mikä ei toki ole huono asia.
Alan tässä lähiaikoina käymään läpi reseptejä ja julkaisemaan niitä täällä blogin puolella. Näin ne jäävät itselleni talteen ja tuovat iloa myös muille. Kannattaa siis pysyä kuulolla.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Pehmeät, hiukan tahmeat suklaamuffinssit ja marenkikreemi
Merenneidot ja merirosvot kaverisynttärit