Särkänniemessä ja Koiramäen eläintilalla perheen kanssa
0Meidän tämän kesän odotetuin reissu tehtiin Särkänniemeen hetki sitten jo tovi sitten. Tätä reissua on odotettu hartaasti. Lapset ovat katsoneet huvipuiston sivuilta laitteita ja mihin he mahdollisesti pääsevät. Meidän keskimmäinenkin on kasvanut sen verran, että hän pääsi lähes kaikkiin laitteisiin joko yksin tai aikuisen kanssa. Innostus ja odotus olivat siis käsin kosketeltavia. Meille aikuisille tämä on myös ensimmäinen retki kyseiseen huvipuistoon moneen vuoteen. Olen käynyt Särkänniemessä viimeksi nuorena aikuisena ja Totte puolestaan lapsena. Joten tämä on myös meille kiva kokemus. Kerron myöhemmin, miten meillä kävi laitteiden kanssa.
Meidän piti lähteä tälle reissulle yhdessä Toten vanhempien kanssa, mutta he lopulta estyivät ja me lähdimme lopulta ihan vain omalla porukalla. Lainattiin tällä kertaa kuitenkin autoa heiltä. Yhdeksän aikaan aamulla pakattiin lapset, sekä kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Tamperetta.
Mun mekko on saatu Noshilta*
Ensimmäinen automatka
Matka jännitti ihan vähän, sillä tämä oli meidän ensimmäinen vähän pidempi automatka perheen kanssa. Tähän mennässä ollaan ajettu maksimissaan tunnin verran yhteen suuntaan. Eniten jännitti ehkä vauva, koska hän ei nuku normaalia paremmin autossa. Sen lisäksi jännitettiin, miten hän jaksaisi matkan turvaistuimessa. Lopulta matka meni paremmin kuin odotettiin. Esikoinen viihdytti vauvaa parhaansa mukaan matkan aikana. Meillä oli myös ylipäätään aika rento asenne koko ajoon. Ajateltiin, että jos selvitään perille ilman pysähdyksiä, niin tosi hyvä. Mutta maailma ei kaadu siihen, jos joudutaan pysähtymään kertaalleen tai toistekin. Matka menee miten menee.
Lopulta tehtiin vain ihan mini pysähdys Hyvinkään kohdalla. Totte kävi nappaamassa kaupasta pari juttua ja sen jälkeen matka jatkui. Vauva nukkui osan matkaa ja osan sitten isosisko viihdytti häntä. Menomatkalla isommilla lapsilla meinasi ennemmin kärsivällisyys loppua. Viimeisen tunnin ajan takapenkiltä kuului stereona se perinteinen: ”Koska ollaan perillä? Meneekö vielä kauan?”
Koiramäen eläintila
Oltiin suunniteltu lähtö niin, että oltaisiin Särkänniemessä noin tuntia ennen kuin huvipuisto ja laitteet avautuisivat. Meidän oli nimittäin tarkoitus vierailla ensimmäiseksi Koiramäen eläintilalla. Tämä oli ehkä se, mitä itse odotin eniten. Heh heh.
Niille, jotka eivät tiedä, niin Koiramäen eläintila on Särkänniemen yhteydessä oleva pieni teemapuisto ja kotieläintila. Siellä on useampia kotieläimiä, tekemistä, leikkimistä, sekä ravintola ja puoteja, sekä Mauri Kunnaksen Koiramäen hahmoja. Isojen lasten suosikki taisi olla Draculan linna, joka olis siis käytännössä pienen hoplopin kaltainen kiipeily alue.
Minä ihastuin miljööseen ja siihen, miten kivasti teemapuisto on toteutettu jokaista yksityiskohtaa myöten. Alueelta löytyi maatila pirtteineen, navettoineen ja talleineen. Sen lisäksi sieltä löytyi tuulimylly, Draculan linna ja kaupungin tori Raatihuoneineen kaikkineen. Kaikki oli aivan viimeisen päälle. Miksi tällaista ei ole myös täällä Helsingissä? Me käytäisiin tällaisessa paikassa varmasti useampi kerta vuodessa, jos tämä löytyisi lähempää. Vilkaisin juuri heidän nettisivuiltaan, että Koiramäen eläintilalla on kivoja juttuja ja tapahtumia ympäri vuoden.
Kotieläimiä tilalla on useampia. Löytyy lammasta, vuohta, minipossua, ponia, laamaa, alpakkaa, aasia ja pupua. Olen varmasti unohtanut listasta jonkun, mutta pointtini on, että eläimiä on useampia. Me käytiin moikkaamassa jokaista. Siitäkin huolimatta, että isommat lapset olisivat halunneet päästä laitteisiin heti. Hienosti hekin kuitenkin jaksoivat myös tämän pysähdyksen. Paikan päällä oli sen verran tekemistä, että se harhautti lapset touhuamaan ja leikkimään säännöllisin väliajoin. Näin me saatiin kiertää alue rauhassa läpi.
Huvipuisto
Lopulta lähdettiin itse huvipuisto alueelle. Lapset juoksivat ensimmäiseen vastaan tulevan laitteen jonoon ja siitä se alueen kiertäminen alkoi. Osaan isot menivät kahdestaan ja osaan Totte meni kaveriksi. Minä kävin kolmessa laitteessa, joista yksi oli minulle liikaa, vaikka se on ollut lapsena suosikkini. Vanhuus ei tule yksin. 😂
Sää oli aika ihanteellinen. Koko päivän oli pilvistä, eikä liian kuuma. Pari kertaa kesäsade yllätti myös. Näin ollen huvipuistossa ei ollut iso tungos. Laitteisiin pääsi melkein suoraan kävelemällä. Yhdessä laitteessa oli viidentoista minuutin jonotus ja se oli pisin aika, mitä jouduttiin odottamaan. Totte hoiti suurimman osan laitteista. Isommista lapsista toinen on sellainen hurjapää, että häntä ei pelota mikään. Hän juoksi Toten kanssa niitä hurjimpia laitteita läpi. Toinen isommista on paljon varovaisempi. Hänen suosikkejaan oli vähän rauhallisemmat laitteet. Uskallan kuitenkin väittää, että molemmat pääsi niihin omiin suosikkeihinsa. Jakauduttiin myös aika ajoin eri suuntiin.
Myös vauva pääsi mukaan pariin laitteeseen! Eli Särkänniemessä on joitain laitteita, jotka sopivat myös ihan pienille.
Oltiin liikkeellä alueella tosi rennosti. Meillä oli omat eväät mukana, joita syötiin nälän yllättäessä. Lapset olivat niitä, jotka oikeastaan johdattivat meidät läpi huvipuiston. Loppupäässä vietettiin aikaa alueella, jossa oli useampi sellainen laite, johon molemmat isot pääsivät ilman aikuista. Siinä he juoksivat näitä laitteita keskenään läpi ja me yritettiin viihdyttää Toten kanssa pienimmäistä. Joskus viiden aikaan vauvalla meni lopulta hermot. Hän ei viihtynyt enää rattaissa ja oli selvästi väsynyt. Silloin me todettiin, että nyt on pakko lähteä.
Ajomatka takaisin Helsinkiin ei ollut ihan yhtä leppoisa. Vauva pidettiin tyytyväisenä naksuilla ja leluilla. Lopulta hän onneksi nukahti. Ja oli vissiin sen verran rankka päivä, että saatiin siirrettyä hänet lopulta autosta suoraan sänkyyn.
Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?
Reissu oli super kiva. Ainoa, minkä olisin tehnyt toisin, niin olisin mielelläni varannut jonkun maijoituksen Tampereen päähän. Olisi ollut paljon miellyttävämpää ajaa illalla lähelle maijoituspaikkaan ja ajaa kotiin vasta seuraavana aamuna. Tällä kertaa oli kuitenkin useampia syitä, miksi tämä ei ollut mahdollista. Reissu oli kuitenkin kaikin puolin tosi onnistunut.
Tämä oli meidän kesän ainoa pidempi reissu, joka meni kyllä todella hyvin. Retkeillään kyllä täällä lähiseudulla vielä ja keksitään kivaa kesäpuuhaa, mutta tämä oli tällä erää tässä. Oli ihanaa olla nimenomaan tällä meidän porukalla liikenteessä. 🩷
Oletko sinä käynyt Särkänniemessä? Tai milloin viimeksi olet käynyt siellä? Entä oliko tuo Koiramäen eläintila sinulle entuudestaan tuttu?
Mitä kesäsunnitelmia sinulla on vielä toteuttamatta?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Sun ei ole pakko rakastaa itseäsi
Olen alkanut tekemään instagramiin yhä enemmän kehopositiivista sisältöä. Minulla meni hetki todella sisäistää mitä kehopositiivisuus tarkoittaa ja sen myötä siitä on tullut oikeasti tärkeä osa tekemääni sisältöä. Täällä blogin puolella se on jäänyt vähän vähemmälle, mutta aion tuoda sitä enemmän myös tänne. Sen sanoma on kuitenkin niin tärkeä, että sen pitää kuulla mahdollisimman moni.
Itseään ei ole pakko rakastaa
Yksi oivalluksista, joita olen kehopositiivisuuden myötä tehnyt on se, että itseään ei ole pakko rakastaa. Me saadaan kuulla aika monesta tuutista siitä, miten meidän täytyy rakastaa itseämme, ennen kuin voimme rakastaa jotain muuta. Mutta se on aika kova vaatimus. Varsinkin, kun olemme eläneet ja kasvaneet yhteiskunnassa, jossa pääviesti on se, ettet koskaan ole riittävän hyvä. Aina pitäisi olla parempi, laihempi, nätimpi, komeampi ja kunnianhimoisempi. Miten siinä voi rakastaa itseään, jos mikään ei ole hyvä?
Varsinkin näin lihavana ja pluskokoisena ihmisenä saa kuulla ihan koko ajan siitä, että en ole hyvä, arvokas tai hyväksytty sellaisena kuin olen. Ainoa keino saada sitä hyväksyntää on laihtua. Tätä viestiä olen saanut kuulla ihan lapsesta asti ja joka paikasta. Se on vääristänyt täysin oman kehonkuvani, ruokasuhteeni ja suhteen itseeni. Tämän kaiken jälkeen se, että rakastaisin itseäni on aika kova vaatimus.
Mihin minun kehoni on pystynyt
Siksi uskallan sanoa, että sun ei tarvitse rakastaa itseäsi. Jos pääset siihen pisteeseen itsesi kanssa, että et vihaa itseäsi tai kehoasi, niin olet jo voiton puolella. Jos se suhde itseesi on neutraali, niin se on enemmän kuin riittävästi.
Parhaimpina hetkinä voin nykyään sanoa rakastavani itseäni ja kehoani. Mun keho on tehnyt aivan uskomattomia asioita. Siis jo se, että se on tuonut maailmaan kolme uskomattoman upeaa ja täydellistä pientä ihmistä, on todella iso ja upea asia. Minun kehoni on luonut elämää, kolme kertaa. Eikä se ole ollut todellakaan helppoa. Minulla on ollut komplikaatioita niin raskauksissa ja synnytyksissä, mutta minä ja keho ollaan selvitty niistä. Tämä on sinänsä jo asia, josta minun pitäisi olla ylpeä ja kiitollinen.
Sen lisäksi olen ollut lapsena todella sairas. Minulla oli pikku lapsena vuoden aikana viisi verenmyrkytystä, joita hoidettiin sairaalassa. Tilanne on ollut silloin vakava, mutta niin vaan niistäkin on selvitty.
Ja tässä oli ihan vain pari juttua, joista minä voin olla kiitollinen keholleni ihan joka päivä. Uskon, että sinultakin löytyy näitä juttuja.
Yhteiskunnan taakka
Tämän lisäksi meidän on hyvä ymmärtää millaisessa kulttuurissa ja ympäristössä olemme kasvaneet. Minä olen milleniaali. Olen kasvanut keskellä dieettikulttuuria, jossa heroine chic on ollut se naisen muotti ja Bridget Jones, sekä Kate Winslet on ollut lihava nainen. Joten ihmekkös tuo, jos oman kehosuhteen kanssa on ollut tekemistä.
Ainakin meihin milleniaaleihin on juurrutettu todella syvälle ajatus siitä, millainen ihminen ja keho on oikeanlainen, hyväksyttävä ja arvokas. Ja siinä muotissa ei ole ollut tilaa erilaisuudelle. Me ollaan opittu tavoittelemaan tiettyä ihannetta lähes keinolla millä hyvänsä. Pahimmassa tapauksessa nämä keinot ovat tehneet hallaa meidän kehoillemme.
KUVAT: Hanna Poikkilehto
Joten keskitytään oikeasti mieluummin siihen, että päästään sinuiksi itsemme ja kehomme kanssa. Hyväksytään meidän kehon tarina ja sen arvet ja heikkoudet. Sitten, jos jonain päivänä pystyt rakastamaan itseäsi, niin good for you. 🩷 Tämä matka on kuitenkin todennäköisesti aika pitkä.
Ihanaa ja lempeää tiistaita just sulle. 🩷
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit