Mikä fiilis jäi vauvavuodesta
0
Meidän vauvavuosi on ohi ja taputeltu. Kotona ei ole enää vauvaa, vaan touhuava ja kerkiäväinen taapero. Ja siis taaperoltahan hän on oikeasti tuntunut jo kuukauden päivät siitä lähtien kun lähti kävelemään. Tällä hetkellä hänestä on esimerkiksi mahdotonta saada kuvia, joska hän on koko ajan juoksemassa pois päin minusta. Hän otti vissiin ihan tosissaan tämän, että ei enää kasvokuvia someen. Nyt en saa niitä ollenkaan.
Vauvavuodenhan sanotaan olevan parisuhteessa yksi niistä kovista koettimista. Meillä se koettelemus tosin oli raskausaikana. Vauvavuosi oli aivan ihana. Kun hormonini ja traumoista seurannut stressireaktioni tasaantuivat, aloimme pelata tosi hyvin yhteen.
Vaikea raskausaika
Kuten sanoin, raskaus oli meidän suhteen tähän mennessä vaikeinta aikaa. Minä käsittelin raskausaikana todella monia traumoja ja vaikeita tunteita, eikä minulla ollut voimavaroja olla hyvä kumppani. Olin oikeastaan aika hirveä. Jossain vaiheessa vilauteltiin jopa erokorttia.
Nyt me ollaan kuitenkin puhuttu siitä kaikesta. Ymmärretty mistä ne minun kaikki vaikeat tunteet kumpusivat. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Totte kesti sen kaiken ja pysyi rinnallani tukemassa minua. Mikään ei kuitenkaan ollut hänen syytään. Silti hän otti kaiken räyhäämiseni ja vaikeat tunteeni vastaan ja kaiken päälle vielä tuki minua. Olen tosi onnellinen, että selvittiin siitä lopulta.
Raskauteen verrattuna vauvavuosi on ollut helppoa kauraa. Oltiin puhuttu asioista paljon etukäteen ja meillä oli toimintasuunnitelmat valmiina. Paljon mentiin vain virran mukana ja tutustuttiin yhdessä tähän meidän perheen tuoreimpaan jäseneen.
Vauvavuoden loppumiseen liittyy tietysti tietty hakeus, mutta ennen kaikkea olen tosi iloinen. Meidän taapero on ihan huipputyyppi. Hän on täydentänyt meidän porukan ja ollut juuri se puuttuva palanen, joka tarvittiin. Nykyään on vaikeaa kuvitella arki ilman häntä. On ollut upeaa seurata sisaruussuhteiden kehittymistä ja sitä, miten isommat ottivat pienen vastaan. Ja sen seurauksena, miten kiintymys kaikkien kolmen välillä on vain kasvanut ja kasvanut.
Ja on ollut upeaa jakaa vanhemmuus ihmisen kanssa, joka on ollut aivan yhtä mukana kaikessa. Olen niin kiitollinen siitä, että sain juuri Toten rinnalleni tähän kaikkeen. Tämä on ollut todella korjaava kokemus kaikin puolin.
Ja siis, tästähän tämä matka vasta alkaa. Vauvavuosi on vasta ensimmäinen etappi. Meidän matka vanhempina on alussa tämän pienen kohdalla. Ja hänen matkansa on aivan alussa. Saadaan kulkea hänen kanssaan tässä alussa tiiviisti, mutta ajan kanssa hän alkaa ottaa niitä askeleita itsekseen. Lapset ovat meillä vain lainassa ja aikanaan heidät on aika päästää elämään omaa elämäänsä. Onneksi tässä on vielä vuosia tätä yhteiseloa jäljellä.
Minulla meinaa tulla taas itku, kun kirjoitan tätä.
Olen tosi kiitollinen tästä vuodesta. Oli ihanaa saada kokea se. Nyt on hyvä ottaa vastaan ne tulevat vuodet. Samaan aikaan saadaan tutustua entistä paremmin tähän tyyppiin, joka on tullut osaksi meidän perhettä. Kuten kirjoitin, tämä on vasta alkua.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa
Vauvan 10 ja 11 kk kehitys ja kuulumiset
Vauva 9 kk – Unikoulua ja seisomaharjoituksia
Äitienpäivän viettoa ja arkisia kuulumisia