Minä heinäkuussa x 6
0
Blogin yhdeksäs syntymäpäivä lähestyy kovaa vauhtia. Siitä alkaakin sitten kymmenes vuoteni bloggaajana. Siis aivan uskomatonta, että olen tehnyt tätä jo kymmenen vuotta. Ja mihin pisteeseen se on minut lopulta tuonut. Ja mitä kaikkea tässä on vielä edessä. Mutta fiilistellään näitä juttuja sitten myöhemmin.
Blogin punaisena lankana on ollut jo pidemmän aikaa muoti ja asut. Me ollaankin kuvailtu Katrin kanssa niitä yhdessä pian kolme vuotta. (Mihin tämä aika menee!) Nyt halusin koota menneiden vuosien asuista tällaisen postauksen. Ihan kaikilta vuosilta ei valitettavasti ole kuvia syystä tai toisesta. Ekana vuotena en esiintynyt somessa edes omalla naamalla, sen jälkeen kuvaaminen ei ollut mitenkään aktiivista, joten tällä saldolla mennään.
Mutte sen pidemmittä puheitta, kuvien pariin.
Heinäkuussa 2019
Mun tekisi aina hirveästi mieli halata tuon aikaista itseäni. Tuon ajan ihminen yritti ihan hirveästi jaksaa ja pitää kulisseja kunnossa, mikä näkyy ehkä myös naamasta. Ainakin minä näen tämän ajan kuvista sen, että en voi hyvin.
Mutta mitä asuun tulee, voisin tänä päivänäkin pukea rennon raidallisen paidan ja mustat pillifarkut. Asu on kiva, rento ja aika turvallinen. Tuolloin hain turvaa hyvin simppeleistä asukokonaisuuksista. Yritin etsiä tyyliäni äidiksi tulemisen jälkeen, samalla kun luovin elämää läpi monella tavalla hyvin uupuneena ja ansassa. Minulle vaatetus oli myös tapa näyttää, että kaikki oli hyvin. Kammosin tuolloin epäsiistejä ja rikkinäisiä vaatteita. Kaiken piti olla lähes täydellistä. Kuten sanottu, haluaisin halata tuota ihmistä.
Heinäkuussa 2020
Tämä ihminen eli elämänsä parasta erohehku aikaa. En ollut enää ansassa. Opettelin elämään vapaana. Kokeilin asioita ja nautin siitä, että päätösvalta oli minulla itselläni. Olin humaltunut omasta vapaudestani.
Asu on aika kokeileva, mutta aika kiva. Hame taitaa olla edelleen tallella. Nyt se ei vain ole ollut pariin vuoteen käytössä. Tällä hetkellä se ei taida mahtuakaan. Sen vyötärö on aika tiukka. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella pukevani tämän asun myös tänä päivänä, mikäli se mahtuisi. Voi olla, että seuraavalla kirppiksellä on aika luopua tuosta hameesta, vaikka se kiva onkin.
Tähän aikaan identiteettiini kuului hyvin vahvasti tuo lyhyt, kihara tukka. Tämä oli myös aikaa, jolloin kasvatin pois värjättyä hiustani, jonka vuoksi olin alunperin leikannut tukan lyhyeksi. Tällä hetkellä hiukseni eivät edes kiharru noin vahvasti, mikä liittyy ilmeisesti imetyshormoneihin.
Heinäkuussa 2021
Tämä oli mun polkkatukka eran alku. Leikkautin tuona kesänä ensimmäistä kertaa polkkatukan, josta olin kauan haaveillut ja voi jestas miten nautin siitä. Se tuntui omalta ja hyvältä. Siltä se tuntuu kyllä vieläkin, mutta tuolloin elin sen kanssa honeymoonia.
Nyt täytyy näin jälkeen päin sanoa, että vähän harmittaa kun olen myynyt tuon kyseisen mekon. Minulla oli tämän jälkeen hyvin vahvana oma kukkamekko vaiheeni, mutta nyt tuollainen yksivärinen, simppeli mekko olisi ihan täydellinen. Pitää ehkä katsella löytäisinkö vastaavaa mekkoa vielä vaikka kirppikseltä.
Heinäkuussa 2022
Tämä on ehkä yksi suosikki asuistani, mitä olen blogiin julkaissut. Pidän sen yksinkertaisuudesta ja rentoudesta. Tuona kesänä innostuin myös uudelleen shortseista. Olin ollut aiemmin niin epävarma kehostani, että shortsien pukeminen ei ollut tullut aiemmin kuuloonkaan.Tuolloin lopetin viimein jalkojeni häpeilyn ja puin shortsit jalkaan. Kaikki vaatekappaleet löytyvät minulta edelleen. Tosin en tiedä mihin nuo aurinkolasit ovat joutuneet. Ne ovat aivan ihanat. Pidän niistä todella. Ranteessa minulla on tässä muuten lasten tekemät rannekorut.
Pitää yrittää muistaa tämä asu vastaisuudessa. Tämä kun toimii tosi hyvin lasten kanssa touhutessa ja tehdessä.
Heinäkuussa 2023
Vuosi sitten olin hyvin tukevasti raskaana. Tämä asu on super kiva ja voisin pukeutua vastaavaan myös näin ei raskaana. Tuossa vaiheessa olin jo tosi pitkällä ja olo oli sen mukainen. Raskaus oli sellaista aikaa, kun tunsin oloni hyväksi omassa kehossani. Raskaana iso vatsa on ihailtu, koska sen sisällä kasvaa uusi elämä. Julkaisin tuolloin tosi monta kuvaa vatsa paljaana ja olin ylpeä siitä. Tänä kesänä on tehnyt tiukkaa julkaista kuva itsestäni bikineissä. Samaan aikaan mietin, miksi se oman kehon arvostus loppui, kun vauva syntyi. Eikö sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt vain kasvaa? Selvisin jälleen yhdestä synnytyksestä ja saatoin maailmaan elävän, kauniin lapsen. Eikö omaa kehoa pitäisi silloin arvostaa vielä enemmän?
Heinäkuussa 2024
Ja tässä viimeisimmän asupostauksen kuva. Hieman ryppyinen mekko ja kolmen lapsen äiti. Paljon on tapahtunut. Minä olen muuttunut ulkoisesti jonkin verran ja sisäisesti todella paljon. Mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen itseeni ja onnellinne omissa nahoissani. Tyylini ei ole muuttunut ihan hirveästi. Mutta pikku hiljaa koen olevani sen suhteen varmempi.
Sellaiset asut tällä kertaa. Mitä pidit? Entä mikä oli sinun suosikkisi? Oma oli ehkä tuo 2021 asu. Se on niin ajaton ja tuli heti mieleen, että pitäisi pukea se päälle uudestaan.
Tyylini on jälleen kerran jonkinlaisessa murroksessa. Etsin yhä itseäni, vaikka kuvittelin löytäneeni itseni jo tyylillisesti. No, katsotaan, mihin tämä matka vielä vie.
Piditkö tästä postauksesta?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Paluu nollarille ja ala-asteen limudiskoon farkkuhameen kanssa
Toppi, josta pidän, mutta jonka olen meinannut myydä
Oodi nahkatakille ja siniselle mekolle