Sun ei ole pakko rakastaa itseäsi
Olen alkanut tekemään instagramiin yhä enemmän kehopositiivista sisältöä. Minulla meni hetki todella sisäistää mitä kehopositiivisuus tarkoittaa ja sen myötä siitä on tullut oikeasti tärkeä osa tekemääni sisältöä. Täällä blogin puolella se on jäänyt vähän vähemmälle, mutta aion tuoda sitä enemmän myös tänne. Sen sanoma on kuitenkin niin tärkeä, että sen pitää kuulla mahdollisimman moni.
Itseään ei ole pakko rakastaa
Yksi oivalluksista, joita olen kehopositiivisuuden myötä tehnyt on se, että itseään ei ole pakko rakastaa. Me saadaan kuulla aika monesta tuutista siitä, miten meidän täytyy rakastaa itseämme, ennen kuin voimme rakastaa jotain muuta. Mutta se on aika kova vaatimus. Varsinkin, kun olemme eläneet ja kasvaneet yhteiskunnassa, jossa pääviesti on se, ettet koskaan ole riittävän hyvä. Aina pitäisi olla parempi, laihempi, nätimpi, komeampi ja kunnianhimoisempi. Miten siinä voi rakastaa itseään, jos mikään ei ole hyvä?
Varsinkin näin lihavana ja pluskokoisena ihmisenä saa kuulla ihan koko ajan siitä, että en ole hyvä, arvokas tai hyväksytty sellaisena kuin olen. Ainoa keino saada sitä hyväksyntää on laihtua. Tätä viestiä olen saanut kuulla ihan lapsesta asti ja joka paikasta. Se on vääristänyt täysin oman kehonkuvani, ruokasuhteeni ja suhteen itseeni. Tämän kaiken jälkeen se, että rakastaisin itseäni on aika kova vaatimus.

Mihin minun kehoni on pystynyt
Siksi uskallan sanoa, että sun ei tarvitse rakastaa itseäsi. Jos pääset siihen pisteeseen itsesi kanssa, että et vihaa itseäsi tai kehoasi, niin olet jo voiton puolella. Jos se suhde itseesi on neutraali, niin se on enemmän kuin riittävästi.
Parhaimpina hetkinä voin nykyään sanoa rakastavani itseäni ja kehoani. Mun keho on tehnyt aivan uskomattomia asioita. Siis jo se, että se on tuonut maailmaan kolme uskomattoman upeaa ja täydellistä pientä ihmistä, on todella iso ja upea asia. Minun kehoni on luonut elämää, kolme kertaa. Eikä se ole ollut todellakaan helppoa. Minulla on ollut komplikaatioita niin raskauksissa ja synnytyksissä, mutta minä ja keho ollaan selvitty niistä. Tämä on sinänsä jo asia, josta minun pitäisi olla ylpeä ja kiitollinen.
Sen lisäksi olen ollut lapsena todella sairas. Minulla oli pikku lapsena vuoden aikana viisi verenmyrkytystä, joita hoidettiin sairaalassa. Tilanne on ollut silloin vakava, mutta niin vaan niistäkin on selvitty.
Ja tässä oli ihan vain pari juttua, joista minä voin olla kiitollinen keholleni ihan joka päivä. Uskon, että sinultakin löytyy näitä juttuja.

Yhteiskunnan taakka
Tämän lisäksi meidän on hyvä ymmärtää millaisessa kulttuurissa ja ympäristössä olemme kasvaneet. Minä olen milleniaali. Olen kasvanut keskellä dieettikulttuuria, jossa heroine chic on ollut se naisen muotti ja Bridget Jones, sekä Kate Winslet on ollut lihava nainen. Joten ihmekkös tuo, jos oman kehosuhteen kanssa on ollut tekemistä.
Ainakin meihin milleniaaleihin on juurrutettu todella syvälle ajatus siitä, millainen ihminen ja keho on oikeanlainen, hyväksyttävä ja arvokas. Ja siinä muotissa ei ole ollut tilaa erilaisuudelle. Me ollaan opittu tavoittelemaan tiettyä ihannetta lähes keinolla millä hyvänsä. Pahimmassa tapauksessa nämä keinot ovat tehneet hallaa meidän kehoillemme.

KUVAT: Hanna Poikkilehto
Joten keskitytään oikeasti mieluummin siihen, että päästään sinuiksi itsemme ja kehomme kanssa. Hyväksytään meidän kehon tarina ja sen arvet ja heikkoudet. Sitten, jos jonain päivänä pystyt rakastamaan itseäsi, niin good for you. 🩷 Tämä matka on kuitenkin todennäköisesti aika pitkä.
Ihanaa ja lempeää tiistaita just sulle. 🩷
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit


4


Hei Jenni! Luen blogiasi. Odotan aina, milloin tulee uusi postaus. Nyt kirjoitit aiheesta, johon minun täytyy kommentoida.
Olen jo vanhempi lukija, mutta en ole milloinkaan rakastanut kehoani, vaan aina pitänyt itseäni rumana. Tämä kai juontaa jo lapsuuteeni ja myös koulumaailmaan vähän vanhempana. Olen kuullut niin paljon kritiikkiä ulkonäöstäni myöhemminkin. Tähän ikään olisi jo pitänyt hyväksyä itsensä. Minä en varmasti koskaan opi pitämään itseäni yhtään viehättävänä. Joku sanoo varmasti, että kunhan on terve ja toimintakykyinen, se riittää. Niin sen kai pitäisikin.
Sinä olet viehättävä nainen, ja todellakin kehosi on tuottanut maailmaan kolme tervettä lasta. Sanon vielä, että minullakin on kaksi tytärtä ja lapsenlapsiakin. Onneksi he ovat aika sieviä ihmisiä.
Minkäs teet, kun aina tunnen itseni tosi rumaksi. Se on tuolla pään sisällä, tuo tunne.
Terveisin vaapukka
Minun mielestäni ei ole olemassa tiettyä ikää, johon mennessä olisi pitänyt hyväksyä itsensä. Varsinkin kun yhteiskunta ja media tuuttaavat meille jatkuvasti hyvin selkeää ihannetta, johon kaikkien pitäisi mahtua. Mutta tosi ikävää, että sinusta tuntuu tältä.
Toivon sulle valtavasti lempeyttä.
Kiitos vastauksestasi Jenni! Kiva, kun vastasit. Ehkä joku päivä on taas kaikki paremmin.
🩷