Meidän vauvavuosi on ohi ja taputeltu. Kotona ei ole enää vauvaa, vaan touhuava ja kerkiäväinen taapero. Ja siis taaperoltahan hän on oikeasti tuntunut jo kuukauden päivät siitä lähtien kun lähti kävelemään. Tällä hetkellä hänestä on esimerkiksi mahdotonta saada kuvia, joska hän on koko ajan juoksemassa pois päin minusta. Hän otti vissiin ihan tosissaan tämän, että ei enää kasvokuvia someen. Nyt en saa niitä ollenkaan.

Vauvavuodenhan sanotaan olevan parisuhteessa yksi niistä kovista koettimista. Meillä se koettelemus tosin oli raskausaikana. Vauvavuosi oli aivan ihana. Kun hormonini ja traumoista seurannut stressireaktioni tasaantuivat, aloimme pelata tosi hyvin yhteen.

Vaikea raskausaika

Kuten sanoin, raskaus oli meidän suhteen tähän mennessä vaikeinta aikaa. Minä käsittelin raskausaikana todella monia traumoja ja vaikeita tunteita, eikä minulla ollut voimavaroja olla hyvä kumppani. Olin oikeastaan aika hirveä. Jossain vaiheessa vilauteltiin jopa erokorttia.

Nyt me ollaan kuitenkin puhuttu siitä kaikesta. Ymmärretty mistä ne minun kaikki vaikeat tunteet kumpusivat. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Totte kesti sen kaiken ja pysyi rinnallani tukemassa minua. Mikään ei kuitenkaan ollut hänen syytään. Silti hän otti kaiken räyhäämiseni ja vaikeat tunteeni vastaan ja kaiken päälle vielä tuki minua. Olen tosi onnellinen, että selvittiin siitä lopulta.

Raskauteen verrattuna vauvavuosi on ollut helppoa kauraa. Oltiin puhuttu asioista paljon etukäteen ja meillä oli toimintasuunnitelmat valmiina. Paljon mentiin vain virran mukana ja tutustuttiin yhdessä tähän meidän perheen tuoreimpaan jäseneen.

Vauvavuoden loppumiseen liittyy tietysti tietty hakeus, mutta ennen kaikkea olen tosi iloinen. Meidän taapero on ihan huipputyyppi. Hän on täydentänyt meidän porukan ja ollut juuri se puuttuva palanen, joka tarvittiin. Nykyään on vaikeaa kuvitella arki ilman häntä. On ollut upeaa seurata sisaruussuhteiden kehittymistä ja sitä, miten isommat ottivat pienen vastaan. Ja sen seurauksena, miten kiintymys kaikkien kolmen välillä on vain kasvanut ja kasvanut.

Ja on ollut upeaa jakaa vanhemmuus ihmisen kanssa, joka on ollut aivan yhtä mukana kaikessa. Olen niin kiitollinen siitä, että sain juuri Toten rinnalleni tähän kaikkeen. Tämä on ollut todella korjaava kokemus kaikin puolin.

Ja siis, tästähän tämä matka vasta alkaa. Vauvavuosi on vasta ensimmäinen etappi. Meidän matka vanhempina on alussa tämän pienen kohdalla. Ja hänen matkansa on aivan alussa. Saadaan kulkea hänen kanssaan tässä alussa tiiviisti, mutta ajan kanssa hän alkaa ottaa niitä askeleita itsekseen. Lapset ovat meillä vain lainassa ja aikanaan heidät on aika päästää elämään omaa elämäänsä. Onneksi tässä on vielä vuosia tätä yhteiseloa jäljellä.

Minulla meinaa tulla taas itku, kun kirjoitan tätä.

Olen tosi kiitollinen tästä vuodesta. Oli ihanaa saada kokea se. Nyt on hyvä ottaa vastaan ne tulevat vuodet. Samaan aikaan saadaan tutustua entistä paremmin tähän tyyppiin, joka on tullut osaksi meidän perhettä. Kuten kirjoitin, tämä on vasta alkua.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Rakkaalle 1-vuotiaalle

Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa

Vauvan 10 ja 11 kk kehitys ja kuulumiset

Vauva 9 kk – Unikoulua ja seisomaharjoituksia

Äitienpäivän viettoa ja arkisia kuulumisia

Hei ihana. Onko sielläkin kuuma? Täällä on. Itselläni on ollut melkoisesti kestämistä näissä ilmoissa. En ole moneen vuoteen jaksanut hellettä ja tuntuu, että viime kesä raskauksineen vain pahensi tilannetta.

Jossain vaiheessa tunsin hieman syyllisyyttä siitä, että en pitänyt helteistä. Pitäisihän lämmöstä nyt nauttia, kun niin iso osa vuodesta on kylmää. Mutta olen tästä eri mieltä. Ei siitä tarvitse nauttia, jos keho ei sitä kestä.

Minulta on kyselty tasaisesti kuluneen kesän aikana, miten kannattaa pukeutua näillä ilmoilla. Jaan nyt muutaman oman, hyväksi kokemani vinkin.

Paita / Ulla Popken sacond hand

Pyöräilyshortsit / H&M

Laukku / Lindex

Lippis / H&M

Kengät / Ulla Popken saatu*

Korvakorut / Kaiko

Minä suosin kuumalla säällä ennenkaikkea väljiä, ohuita vaatteita. Kuten esimerkiksi kuvissa näkyvä pitkä paita. Lisäksi, plussaa on jos, vaatteessa on myös pitkät hihat suojaamaan auringolta. Mutta ohuus ja väljyys ovat niitä ehdottomia juttuja näillä keleillä. Kaikki ihoa vasten oleva tuntuu olevan ihan liian lähellä.

Myös mekot toimivat todella hyvin. Erityisesti suosittelisin tätä mekkoa.

Väljän yläosan lisäksi suosin pyöräilyshortseja niin mekkojen alla, kuin paitojen kaverina. Reiteni ovat sen malliset, että ne hankaavat yhteen, mikä tarkoittaa heirtymiä ilman shortseja. Tosin testasin tänä kesänä deodoranttikikkaa, joka tuntui toimivan aika hyvin. Eli suihkautin deodoranttia reisille, mikä esti hankaamisen.

Tykkään käyttää näillä keleillä myös lippiksiä suojaamassa päätä, sekä silmiä auringolta. Lippikset tekivät come backin tyyliini reilu vuosi sitten. Nuorempana käytin puhki yhtä ainokaista Jaffa-lippistä, jonka jotkut kaverini saattavat muistaa. Ja nuoremmalla tarkoitan teiniä. Sen jälkeen en ollut käyttänyt lippistä vuosiin.

Viime vuonna löysin tämän kivan, yksivärisen lakin ja totuin niihin taas. Nyt tämä alkaa olla jo ihan must.

Tämä asu on tosi rento ja kiva. Mikä parasta, helteellä aivan passeli. Jos haluat lisää inspiraatiota, jaoin tänään Instagramiin reaaliajassa erään asun. Mitä pidät?

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Mistä löytää vaatteita pluskoossa

Hunajan värinen lyhyt kesämekko

Se täydellinen kesämekko

Farkkutakki sydämillä

Minä heinäkuussa x 6