Saako lapsihaaveista puhua ekoilla treffeillä?
2
Olen seurannut nyt mielenkiinnolla keskustelua niin syntyvyyden laskusta, kuin myös synnytystalkoista ja sukupuolien erilaisista arvoista. Mikään tässä keskustelussa ei varsinaisesti yllätä minua. Deittailin itse aktiivisesti kaksi vuotta, jonka aikana sain melkoisen syväluotauksen kyseiseen maailmaan. Deittailumaailma kiinnostaa minua edelleen, vaikka ei samalla tavalla kuin silloin, kun etsin itselleni kumppania.
Deittailuun liittyy paljon erilaisia uskomuksia, joista osa on ehkä nykyään aikansa eläneitä. Deittailu tuntuu olevan eräänlainen peli, jossa kukaan ei tunnu olevan täysin perillä säännöistä. Kuulin sinkkuaikan todella paljon erilaisia sääntöjä, kuten ”nainen ei aloita keskustelua” ja ”ensimmäisillä treffeillä ei puhuta vielä yhteisestä tulevaisuudesta”. Muutamat jutut, kuten ekat treffit julkisella paikalla ovat ihan turvallisuuskysymyksiä, mutta paljon on tuollaisia edellä mainittuja sääntöjä, jotka eivät ole ihan täysin relevantteja.
Älä säikäytä miestä
Itse kokeilin jos jonkinlaista lähestymistapaa deittailurintamalla. Muun muassa tuon, että minä en laittanut yhtään aloitusviestiä, koska halusin miehen näyttävän kiinnostumisensa. Tähän yksi perustelu tuntui olevan, että miehet monesti svaippaavat aina oikealle ja tekevät valinnan vasta matchin sattuessa. Hieman ironista on, että löysin oman kumppanini vasta, kun laitoin mykille matcheilleni sen ensimmäisen viestin. Tämä ehkä osoittaa sen kuinka höpsö esimerkiksi tämä ajatus on.
Toinen mitä naisena on saanut kuulla on se, että yhteisestä tulevaisuudesta ei saa puhua liian aikaisin, koska se saattaa säikäyttää miehen. Siis mitä?! Minä ainakin deittailin löytääkseni nimenomaan pitkäiaikaisen kumppanin, jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää. Joten minun mielestäni tulevaisuuteen liittyvät keskustelut ovat enemmän, kuin relevantteja. Ensimmäiseksi ei kannata ehkä miettiä, mille asuinalueelle muutetaan yhdessä, mutta sellaiset ”missä näet itsesi viiden vuoden päästä” ja ”näetkö itsesi vanhempana” tyyppiset kysymykset voidaan käydä läpi siellä ensitreffeillä.
Minä nimittäin tein senkin virheen, että en ottanut niitä mahdollisia yhteisiä lapsia puheeksi erään ihanan tyypin kanssa. Hän oli aivan ihana tyyppi. Me juteltiin ja tapailtiin joitain viikkoja, kunnes jossain sivulauseessa tuli sitten esille ettei hän halua lapsia uuden kumppanin kanssa. Tämä oli itselleni musertavaa. Minä nimittäin halusin. Siinä vaiheessa olin kuitenkin aika ihastunut ja punnitsin sitä, voisinko tämän ihmisen vuoksi luopua siitä haaveesta. En pystynyt. Niinpä päädyttiin jatkamaan eri teille. Mutta tältäkin olisi vältytty, jos asia olisi tullut puheeksi aiemmin.
Suoraa puhetta
Syntyvyyden laskun myötä syitä tälle on pohdittu paljon. Ja tästä on syytetty pitkälti naisia, jotka haluavat luoda uraa, eivätkä keskittyä perheeseen. Mutta itse näin tinderissä niitä nelikymppisiä miehiä, joiden profiilissa luki lasten kohdalla ”mietin vielä”. Sanoisin, että tuossa kohtaan se juna on jo mennyt. Hyvin usien ne nelikymppiset deittailevat kuitenkin ihan oman ikäisiään daameja, joilla se hedelmällinen aika on tullut tiensä päätökseen. Siinä kohtaan ei mietitä enää.
Tähän päälle vielä se, että miehillä ja naisilla on toisistaan poikkeavat arvot. Naiset muuttuvat entistä liberaaleimmiksi ja miehet konservatiivisemmiksi. Tämä on kärjistynyt erityisesti tässä nuoremmassa sukupolvessa. Itsekin olen miettinyt sitä, että miten niitä parisuhteita enää muodostuu, kun naiset haluavat tasa-arvoa ja miehet haluavat itselleen piian ja äidin.
Kun mietitään näitä seikkoja, sanoisin, että kannattaa oikeasti puhua niistä lapsihaaveista silloin ekoilla treffeillä. Ja kaikenlaisista muistakin haaveista, että onko se toinen oikeasti sillä tavalla realistinen match, että sille yhteiselle tulevaisuudelle voisi olla mahdollisuudet. Siis, jos etsii pitkäaikaista kumppania. Jos etsii pelkkää seksiä, sekin on ok, mutta kannattaa niistä toiveista ja haaveista puhua silloinkin.
Minä olin kolmekymppinen, lapsista haaveileva sinkku, joten koin kaikille osapuolille reiluksi sen, että toin haaveet esille heti kättelyssä. Kolmekymppisenä se oma hedelmällinen aika alkaa olla varsin rajallinen ja siinä vaiheessa ei ole aikaa kattella miten homma menee. Silloin kun alettiin Toten kanssa viestittelemään toin hyvin nopeasti esille sen, että se yhteinen lapsi olisi todennäköisesti ajankohtainen asia aika pian. Eikä Totte sitä säikähtänyt. Ja tässä me ollaan, vahvempina kuin koskaan. Meillä on äärimmäisen hyvä parisuhde, joka ei kaatunut siihen, että ei pelattu niitä pelejä, vaan oltiin täysin rehellisiä alusta asti.
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Kuulostaako deittailun erilaiset säännöt tutuilta?
-Jenni
KUVAT: Henria Kotamäki
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Aion ajatella 21 päivää seksiä
Samaa mieltä! Jos toinen haaveilee ihan eri asioista kuin toinen eikä kumpikaan silti puhu mitään, se johtaa vain suruun ja pettymykseen. Kauhulla katselen vierestä nykyajan deittailua. Minua ihan pelottaisi! Ihmisen pitää tehdä melkein kuin työhakemus itsestään ja se joko hyväksytään tai hylätään tosi pikaisella päätöksellä. Olen tavannut puolisoni ”vanhanaikaisesti”, silloin ei ollut tindereitä tms. Juuri äsken oli 24. hääpäivä ja olen tosi onnellinen! Ja aika varhain puhuttiin esim. lapsikuviot (ollaan vapaaehtoisesti lapsettomia). Olette aivan ihana pari, paljon onnea! 🙂
Nykyajan deittailu on kyllä todella raadollista ja pinnallista, kun ihmisillä on tunne, että nurkan takana on aina parempi vaihtoehto. Mutta on siinä tinderdeittailussa myös hyviä puolia. Minä ja puolisoni ei oltaisi tavattu koskaan ”vanhanaikaisella” tavalla, koska meillä on ollut niin erilaiset elämän kuviot.