Lapsettomien lauantai ja äitienpäivä
3
Viikonloppuna vietetään lapsettomien lauantaita ja sunnuntaina äitienpäivää. Kumpikin päivä on itselleni merkityksellinen. En ole puhunut siitä kovinkaan usein, mutta sain toivoa, yrittää ja odottaa esioikoistani seitsemän vuotta. Tarinani ei ole se perinteisin. Vaikka lasta yritettiin vuosien ajan, tarinani ei ole se kaikkein perinteisin ja minulla ei ole takana lapsettomuushoitoja. Olo oli noina vuosina ajoittain melkoisen epätoivoinen. Esikoiseni tuntui taivaan lahjalta ja oli todella vaikeaa uskoa, että sain kokea äitiyden. Ja vieläpä kolme kertaa.
Olen ihan aina halunnut olla äiti. Monet lapsuuden haaveet ovat tulleet ja menneet, mutta äitiys on ollut ja pysynyt. Minulla on ollut myös kiire olla äiti. Sen vuoksi jätin ehkäisyn pois jo 19-vuotiaana. Silti sain odottaa toiveeni toteutumista. Minun, jonka tarinassa on peräti kolme onnellista käännettä, on äärimmäisen helppoa sanoa ”niin oli tarkoitettu”, mutta siltä itsestäni tuntui. Minusta tuli äiti vasta kun olin siihen aidosti valmis. Mutta kuten sanoin, minun on helppo sanoa ja uskoa näin. Se joka kamppailee tällä hetkellä tyhjän sylin kanssa, ei varmasti voi ajatella lainkaan samalla tavalla.
Toivon kaikkea hyvää ja lempeyttä jokaiselle, jolle tuleva viikonloppu tulee olemaan vaikea.
Kipeitä muistoja
Tänä päivänä odotan tulevaa äitienpäivää. Uskon ja tiedän, että siitä tulee ihana. Mutta alitajunnassa on edelleen ensimmäisen äitienpäiväni muisto. Muistan odottaneeni sitä valtavasti. Se oli minulle merkittävä päivä. Olin ensimmäistä kertaa äiti, äitienpäivänä. Mutta lopulta se oli päivä muiden joukossa. Ainoa mitä sain, oli sanallinen ”hyvää äitienpäivää”-toivotus. Muistan kuinka pidättelin koko päivän itkua.
Moneen vuoteen nämä kyseiset päivät eivät olleet ensimmäistä parempia. Sitten, viimeisen viiden vuoden aikana, niistä on tullut hiljalleen toinen toistaan parempia. Viime vuonna puolisoni pisti parastaan, mistä olen äärimmäisen kiitollinen. Sen myötä uskallan oikeasti odottaa tulevaa.
Tiedän, että äitienpäivässä ei ole kyse lahjoista tai hienoista puitteista. Mutta koen, että siihen liittyy kuitenkin huomioiminen ja toisen muistaminen. Toki, kaikilla ei ole sitä toista ihmistä rinnallaan, joka muistaisi. Mutta tämä on minun kokemukseni. Samalla tavalla minä olen järjestänyt isänpäivämuistamisia vuodesta toiseen.
Sydämessäni on läikähdellyt lämpimästi, kun olen kuunnellut Toten puheita äitienpäivästä. Enkä voisi olla kiitollisempi ja onnellisempi hänestä. Kuten sanottu, en odota suuria, mutta se, että minun tärkeäksi kokemani päivä huomioidaan, tuntuu minusta tärkeältä.
Lempeyttä tulevaan viikonloppuun. Erityisesti niille, jotka sitä erityisesti kaipaavat.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
Useampi vuosi kippisteltiin lapsettomien lauantaina puolison kanssa sille, että ollaan päätetty olla lapsettomia ja elää kahdestaan nauttien aikuisten elämästä ja asioista. Vasta viime vuonna itselleni selvisi, mikä päivän merkitys suuremmalle osalle ihmisistä on. Me silti edelleen kippistellään silloin meille kahdelle.
Minusta on ihanaa, että teillä on tuollainen yhteinen perinne.
Toisaalta vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on ollut kasvussa ja mielestäni hekin ansaitsevat juhlapäivän, joten jokainen voi tulkita äitienpäivää edeltävän lauantain itselleen sopivalla tavalla.