Meidän perhe hiihtolomalla
0Isot lapset tulivat meille viime viikon lopulla viettämään hiihtolomaa. Vai onko tämä nykypäivänä virallisesti talviloma? Joka tapauksessa, heidän piti itseasiassa viettää tämä viikko toisessa kodissa, mutta saatiin iloisena yllätyksenä heidät meille. On ihanaa viettää kiireetöntä aikaa lasten kanssa kokonainen viikko. Totte järkkäsi hieman työvuorojaan ja pystyy olemaan meidän kanssa vähän enemmän, vaikka onkin pääasiassa töissä.
Tämä viikonloppu on ollut jo tosin ihana. Lapset ovat touhunneet taas keskenään, kaikki kolme. On oikeasti ihana seurata, miten nuo kolme pystyvät touhumaan keskenään, vaikka ikäeroa on reilusti. Isommat ottavat vauvan niin ihanasti huomioon ja jaksavat touhuta hänen kanssaan. Ja ihana huomata miten vauva reagoi kaikkeen, mitä isosiskot tekevät. Eilen illalla iltapuuron syömiseen tuli varmaan kymmenen minuutin tauko, kun isoin keksi vauvaa naurattavan jutun. Äitinä en voisi olla onnellisempi tai ylpeämpi näistä kolmesta murusta.
Takki / H&M
Neule / Nanso saatu*
Farkut / H&M
Laukku / H&M
Kengät / Vagabond second hand
Korvakorut / Crazy granny design
Saatiin lauantaina ystävät kylään viettämään vielä vähän myöhässä kahdeksanvuotiaan synttäreitä. Leivoin aamusta meille brownieita mansikkavaahdolla. Vietettiin kiva päivä isolla porukalla ja vaihdettiin kuulumisia. Vauva esitteli uusia taitojaan myös meidän ystäville. Saatiin annettua meidän vanha sohvapöytä ystävien mukaan. Ollaan ostettu uusi ja odotetaan sitä saapuvaksi. Nyt vanha pöytä pääsee jatkamaan elämää uudessa kodissa. Nyt en malta odottaa, että uusi pöytä saapuu. Olen miettinyt pöydän vaihtamista varmaan kolme vuotta. Nyt löysin täydellisen pöydän meille.
Sunnuntaina päästiin kuvaamaan Katrin kanssa kahden kuukauden tauon jälkeen, mikä oli ihan mahtavaa. Tässä on mahtunut kahteen kuukauteen yhtä jos toista, jonka vuoksi ei olla päästy kuvaamaan. Mutta jos tämä meidän tuuri tästä kääntyisi.
Hiihtolomalla on tarkoitus lähteä vielä mummolaan, uimaan ja tehdä muutakin kivaa yhdessä. On ihanaa viettää aikaa yhdessä perheenä. Sovittiin myös, että lähden ainakin yhtenä päivänä omaan rauhaan kirjoittamaan.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Helmikuun hyvinvointitavoitteita
Asu joka meinasi jäädä julkaisematta
Imetys tähän asti
Meidän imetysmatka on murroksessa, joten ajattelin kirjoittaa siitä miten imetys on sujunut tähän asti. Minulle on ollut aina selvää, että haluan imettää lapsiani. Mutta kaksi ensimmäistä kertaa osoittivat sen, että homma ei ole ihan niin yksinkertaista. Ensimmäinen lapsi menetti hermonsa rintakumiin ja kieltäytyi lopulta kokonaan rinnasta vajaan kahden viikon yrittämisen jälkeen. Toisen lapsen kanssa yritin epätoivoisesti saada imetyksen onnistumaan. Vauvan paino laski pitkään ennen, kuin saatiin viimein kovalla työllä paino nousuun lisämaidon avulla. Lopulta noin viiden kuukauden jälkeen tämäkin vauva alkoi hylkiä rintaa.
Kolmas kerta
Näillä lähtökohdilla toivoin hartaasti, että saisin imetyksen onnistumaan tällä kolmannella kerralla. Tämä kerta oli myös se, jolloin valmistauduin tulevaan rupeamaan. Puhuttiin Toten kanssa, että alussa keskityn pääasiassa vauvaan ja pesin hänen kanssaan ihokontaktissa, jotta saadaan imetys kunnolla käyntiin. Totte ottaisi koppia isommista lapsista ja kodista, jotta saisin aluksi keskittyä imettämiseen. Sen lisäksi lypsin maitoa raskausviikolta 37 asti, jotta saisin maidontuotannon käyntiin mahdollisimman nopeasti.
Kun vauva sitten syntyi, imetys lähti käyntiin heti. Saatiin ensi-imetys jo salissa, kun vauva löysi tiensä rinnalle ennen kuin päädyin leikkaussaliin. Toisena yönä vauva vietti käytännössä koko yön rinnalla. Vauvan imuote oli hyvä, mutta rintani kipeytyivät nopeasti. Nännit olivat verillä ja pahimmillaan itkin ja imetin. Ensimmäisestä imetyksestä minulle jäi kammo rintakumeista, joten en ole sen jälkeen suostunut niitä käyttämään. Tein jonkin verran sitä, että tarjosin rinnoille lepohetkiä pumppaamalla niitä vuorotellen imettäessäni toisesta rinnasta. Tätä pahinta vaihtetta kesti onneksi vain viikon. Sen jälkeen imetys alkoi toden teolla sujumaan.
Itkin monta kertaa onnesta, kun neuvolan punnituksissa todettiin, että mun oma maito riitti vauvan kasvuun. Yksi mun isoista toiveista toteutui viimein ja sain sen kauan toivomani täysimetyksen. Tämä ajatus oli se, mikä sai jaksamaan niinä pitkinä hetkinä, kun olin rinnoista kiinni vauvassa. Aika monta kertaa mietin sitä, etät tätä minä olin toivonut ja olin niin onnekas, että sain sen kokea.
Imetys muuttuu
Kiinteiden myötä imetys alkoi muuttua. Nykyisin kerrat ovat harvemmassa ja useimmiten kerrat ovat sellaisia nopeita hörppyjä. Onneksi päiviin mahtuu myös kahdesta kolmeen pidempää imetyshetkeä. Niistä minä nautin täysin rinnoin.
Vaikka imetys todennäköisesti jatkuu vielä kuukausia, niin huomaan silti käsitteleväni siitä luopumista. Vauva saa tällä hetkellä muutakin ravintoa, joka selkeästi myös maistuu hänelle. Toki tämä mahdollistaa sen, että en ole niin kiinni vauvassa. Pystyn tekemään myös omia juttuja entistä paremmin ja olla poissa kotoa. Ollaan isompien lasten kanssa hyödynnetty tätä mahdollisuutta muun muassa menemällä kolmistaan uimaan. Jatkossa aion ottaa myös somen tekemiseen joitain päiviä, jolloin kirjoitan muualla kuin kotona.
Minulla ei ole mikään kiire lopettaa imettämistä. Mennään tällä hetkellä täysin vauvan tahtiin ja katsotaan kuinka pitkään tätä jatkuu. Minä jatkan omien ristiriitaisten fiilisten käsittelemistä ja nautin jokaisesta kerrasta, kuin se olisi viimeinen.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit