Vuoden ensimmäiset asukuvat: Toppatakki, neule ja äitiysfarkut
0Minulla on vihdoin teille asukuvia, kun päästiin pitkästä aikaa kuvaamaan Katrin kanssa. Tässä on ollut esteenä niin sairastelut, pyhät, kuin myös huono kuvaussää. Mutta viikonloppuna me uhmattiin pakkasta ja lähdettiin kuvaamaan. Oli kyllä kiva kuvata taas yhdessä, vaikka niissä olosuhteissa Olympus kyllä jäätyi niin ettei yhdestä setistä tullut mitään. Toki, kun tässä on kuvattu yli vuoden päivät, ollaan voitu todeta että jokaisessa vuodenajassa on omat haasteensa.
Toppatakki / H&M
Neule / H&M
Farkut / H&M Mama
Pipo / H&M
Kengät / Zadaa second hand
Korvakorut / Smiling design uniikit
Toppatakki, neule ja äitiysfarkut
Viime päivinä ilmat ovat olleet sitä luokkaa, että ulos ei ole voinut lähteä ilman toppatakkia. Minä ostin itselleni toppatakin viimein viime vuonna, värjöteltyäni liian monta talvea ilman. Tavoitteenani on pärjätä tämä raskausaika ihan vain omilla takeillani, koska olen isoimmillani kesällä. Koen, että olisi turhaa pienen hetken takia ostaa äityistakkia. Eri juttu olisi jos oma loppuraskaus ajoittuisi nimenomaan talveen. Toistaiseksi ei ole mitään ongelmaa saada takkeja kiinni. Tämä toppatakki on tosi lämmin ja kivan mallinen.
Housujen puolesta luovutin aika nopeasti. Olen käyttänyt nyt suurin piirtein kuukauden ajan äitiyshousuja, kun omat housut alkoivat nopeasti tuntumaan puristavilta ja ahdistavilta. Nämä H&M:än äitiysfarkut ovat aika kivat. On muutenkin mukava käyttää päivisin muutakin, kuin legginssejä. Nyt on ollut kuitenkin niin kylmää, että en ole viitsinyt pelkkiä hameita käyttää. Vaikka talvella tuntuukin ettei jalat palellu niin helposti.
Viime aikoina asuni ovat olleet hyvin pitkälti juur tätä luokkaa. Toppatakki, tupsupipo, neule ja farkut. Tähän aikaan vuodesta asun neuleissa. Tämä vaalea neule tuo kivasti kontrastia muuten tummaan asuun. Kaipasin vaatekaappiin juuri jotain tällaista vaalean väristä neuletta, joka ei kuitenkaan olisi esimerkiksi beige.
Korvakorut ovat Smiling Designin uniikkikappaleet ja joululahja puolisoltani. Hän oli ottanut yhteyttä Smiling designin Johannaan ja tilasi minulle täysin uniikit korvakorut. En kestä miten hyvin hän tuntee minut ja osaa ostaa minulle jotain uniikkia. Johanna on kyllä myös ylittänyt itsensä täysin näitä korvakoruja suunnitellessa. Ne ovat sopivan överit minulle. Toki voi olla, että vauvan myötä joudun hetken aikaa käyttämään vähän pienempiä korvakoruja.
Tässä oli sitten tämän vuoden ensimmäiset asukuvat. Toivottavasti tykkäsitte. Asupostauksia tulee jatkossa lisää, kun saadaan Katrin kanssa tutusta rytmistä kiinni.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Tilinpäätös vuodesta 2022
Mietin pitkään mitä kirjoitan, mutta päällimmäisenä minulla oli ajatus siitä, että haluan summata jotenkin vuoden 2022. Vuodenvaihde on hyvä hetki meittiä elämäänsä, mennyttä vuotta ja tulevaa vuotta. En usko uudenvuoden lupauksiin tai ”uuteen, parempaan ja terveelliseen minään”. Uskon kuitenkin lempeisiin tavoitteiisiin ja jonkinlaisiin suuntaviivoihin.
Mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleen vuodesta 2022?
Taistelu mielenterveysongelmieni kanssa. Se miten sinnittelin ja kaipasin muutaman kuukauden välein sairaslomaa. Yritin saada yhä uudelleen ja uudelleen opinnoista kiinni ja itkin tunneilla. Mikä näin jälkeen päin ajateltuna oli ehkä merkki siitä, että en ollut kunnossa. Lopulta seinä tuli vastaan. Itkeminen tunneilla muuttui paniikkihäiriöksi, asioiden välttelyksi ja siksi, etten pystynyt puhumaan mistään kouluun liittyvästä itkemättä tai hyperventiloimatta. Silloin otettiin opettajan kanssa puheeksi se, että mitä jos laitetaan mun koulu hetkeksi tauolle ja minä keskittyisin toistaiseksi vain toipumiseen. Se oli ehdottomasti yksi vuoden parhaista päätöksistä.
Iso kiitos tästä kuuluu myös puolisolleni. En olisi varmasti uskaltanut jäädä sairaslomalle toipumaan, vaan olisin yrittänyt vielä. Minulle on kertaalleen väläytetty psykiatrisen osaston mahdollisuutta ja voi olla, että olisin päätynyt sinne jos en olisi jäänyt sairaslomalle. Tällä hetkellä jaksan pääasiassa aika hyvin, mutta olen edelleen ahdistunut ja oirehdin säännöllisesti, mutta pääasiassa asiat ovat pikku hiljaa paremmin.
Tämä oli myös meidän ensimmäinen yhteinen vuotemme pariskuntana. Kumppanini on asettunut meidän perheeseen yllättävän vaivattomasti. Aika pienellä vastustelulla selvittiin lopulta. Toki edelleen, minä olen monessa jutussa lasten ensimmäinen vaihtoehto, mutta se on vain luonnollista. Kumpikin pitää puolisostani valtavasti ja he ovat keksineet myös omia, yhteisiä juttuja hänen kanssaan. Esimerkiksi videopelit ovat jotain missä minulla ei ole osaa eikä arpaa. Mikä sopii minulle paremmin, kuin hyvin. Lisäksi me tehdään nykyään paljon yhdessä perheenä asioita, mikä tuntuu hitsaavan meitä entistä paremmin yhteen.
Tämä oli myös vuosi, jolloin minusta tuli koululaisen äiti. Esikoiseni aloitti koulutaipaleensa ja voisin väittää, että tämä kaikki on jännittänyt lopulta enemmän äitiä kuin itse koululaista. Ensimmäisen syksyn perusteella voin sanoa, että meille sattui aivan ihana koulu ja ihanat opettajat. Lapsi on myös itse todella motivoitunut koulun kävijä. Hän muistaa läksyjen teon paljon paremmin, kuin esimerkiksi tämä äiti. Oli kyllä hyvä päätös pitää syksy vapaana kaikesta ylimääräisestä, koska kaikkeen uuteen totutteleva lapsi on ollut iltaisin aika väsynyt. Kotona on tankattu iltaisin paljon läheisyyttä.
Joten tämä vuosi on ollut samaan aikaan äärimmäisen rankka, sekä äärimmäisen ihana.
Mitä opi vuodesta 2022?
Selkeästi koskaan ei voi kuunnella liikaa itseään. Luulin kuunnelleeni itseäni ja omaa jaksamistani ja silti olen sinnitellýt. Ei ole helppoa myöntää olevansa loppu ja tarvitsevansa taukoa tai sairauslomaa. Meidän yhteiskunta kannustaa ja jopa painostaa jatkuvaan suorittamiseen. Ainakin omissa työpaikoissani sairauslomat, omat tai lapsen, tuntuivat kirosanoilta. Se on ollut yksi syy sille, miksi olen itse yrittänyt suorittaa myös omaa parantumistani. Vaikka se, mitä kaikkein eniten olisin tarvinnut, oli kunnon pysähtyminen.
Nytkin mietin jatkuvasti töiden etsimistä. Pakko päästä tekemään jotain, että ihmiset eivät luule minua laiskaksi. Samaan aikaan kumppanini yrittää muistuttaa minua siitä, että en ole kunnossa ja minun ainoa tehtäväni on nyt levätä.
Mistä asioista olen eniten kiitollinen vuonna 2022?
Siitä, että olen saanut rinnalleni aivan mielettömän, hyvän kumppanin. Sellaisen, jolle meidän suhde on arvokas ja joka haluaa olla mukana minun ja lasteni arjessa. Kontrasti on aika ajoin todella iso niihin suhteisiin, joita minulla on ollut. Tuntuu, että minulla on käynyt aivan mieletön tuuri, että sain rinnalleni juuri tämän ihmisen. Monet ystäväni ovat myös sanoneet olevansa äärettömän onnellisia puolestani ja siitä, että sain nyt vihdoin tämän kaiken.
Olen myös kiitollinen siitä, että raskauduin aika lyhyellä yrittämisellä ja siitä, että ainakin tällä hetkellä kaikki vaikuttaisi olevan vauvallakin hyvin. Nyt tätä raskautta olisi puoli vuotta vielä jäljellä.
Millaisia onnistumisia koin vuonna 2022?
Tällä kertaa, kun kaikki muu tuntuu menneen alamäkeen, niin menestykseni löytyy tänä vuonna blogin ja Instagramin puolelta. Olen selkeästi löytänyt oman juttuni ja sitä kautta onnistunut kasvattamaan kanaviani. Se tarkoittaa myös sitä, että olen saanut tänä vuonna tehdä oikeasti useampia töitä somen parissa, mikä on ihan parasta.
Mitkä asiat palkitsivat vuonna 2022?
Kevyt yrittäjänä kirjoitetut laskut. Tätä on vaikeaa kuvailla, mutta kyllä se oli palkitsevaa, kun omasta työstä sai tänä vuonna kirjoittaa useamman laskun kuin koskaan.
Tämän lisäksi myös lapset ja heidän kasvunsa seuraaminen. Sekä sen huomaaminen, että oma kasvatustyö kasvaa pikku hiljaa hedelmää. Kun lapsi toimii niin, kuin olen opettanut ja ohjannut. Samoin lasten onnistumiset tuntuvat omilta onnistumisilta.
Mitkä asiat haluat jättää vuoteen 2022?
Mielenterveysongelmani. Tosin asia ei taida olla ihan niin helppo tai yksinkertainen. Tiedostan, että minulla on vielä pitkä matka edessäni tällä saralla. Ensimmäinen askel on saada oma mieli sen verran vakaaksi, että pystyisin aloittamaan psykoterapian. Se voisi olla ehkä tulevan vuoden tavoite.
Lisäksi haluaisin jättää viime vuoteen Ukrainan sodan ja Venäjän hirmuteot, sekä tämän energiakriisin ja laman. Kun pandemia alkoi viimein hellittää niin alkoi tämä kaikki. Aika ajoin tämä on tuntunut myös aivan liialta. Jättäisin niin mielelläni tämän kaiken viime vuoteen, kuten varmasti moni, moni muukin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit