Meidän neljähenkisen perheen viikon arkiruuat
Meillä suunnitellaan arkiruuat aina viikoksi kerrallaan ja käydään kaupassa kerran viikossa. Sen lisäksi, jos tarvitsee, käydään täydentämässä jotain. Me otettiin tämä käytäntö käyttöön vuoden vaihteessa ja siitä lähtien siinä on pitäydytty. Tästä on ollut monia hyötyjä meidän perheelle, joista kerron erikseen omassa postauksessaan.
Nyt sain viimein dokumentoitua meidän perheen yhden viikon arkiruuat ja jaan ne teidän kanssanne.
Tällä viikolla meillä on ollut tosi vaihdelleen porukkaa ruokapöydässä. Meidän arki ei ole hirveän säännöllistä, koska lapset ovat osan viikosta toisessa kodissa ja puoliso tekee iltapainotteista työtä. Tällä kyseisellä viikolla ruokapöydässä oli alkuviikosta vain kaksi aikuista. Lapset tulivat meille viikon puoli välissä, mutta loppuviikosta puoliso teki sellaista vuoroa töissä, että hän ei syönyt kotona ollenkaan. Yritän ottaa näitä asioita huomioon ruokien suunnittelussa. Esimerkiksi aikuisten kesken me ollaan paljon kokeilullisempia. Lasten kanssa turvaudutaan sellaiseen paljon yksinkertaisempaan ja sellaiseen, mikä todennäköisesti menee alas molemmilla.

Tässä on viikon suunnitelma, joka ei kuitenkaan ole täysin kiveen hakattu.
Viikon ruokasuunnitelma
Ma: Kaksivärinen kasvissosekeitto
Ti: Perunamuussi ja kala
Ke-to: Kana bowl
Pe-la: Jauhelihakeitto
Su: Lohkoperunat ja porkkanat, sekä kalapuikot

Kaksivärinen kasvissosekeitto
Tämä on tehty Valion reseptillä. Ja oli todella hyvää. Voin suositella lämpimästi. Eikä tämä ollut juurikaan työläämpi, kuin mikä tahansa sosekeitto, vaikka tähän tehtiinkin periaatteessa kaksi keittoa. Tätä meillä syötiin itseasiassa maanantaista keskiviikkoon. Minä syön itse hyvin usein kerran päivässä lämpimän aterian. Tämä lähinnä siksi, että syön aamupalan yleensä lounasaikaan. Keskiviikkona käytiin myös lounastreffeillä puolison kanssa, jolloin loput tästä meni illlalla.

Perunamuussi ja kala
Tämä oli minun ja kuopuksen torstaipäivän lounas, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin tiistaille. Hyvin upposi myös lapseen nämä kalafileet, vaikka ilmassa oli epäilyksiä.

Jauhelihakeitto
Minulla on ollut periaatteena, että maksimissaan yksi jauheliharuoka per viikko. Lapsethan eivät muuta söisikään. Lisäksi harrastan myös lihan soijarouheella korvaamista. Jauhelihakeitto oli lasten toive ja tein tämän torstaina ja sitä syötiin päivälliseksi lasten kanssa. Tätä riitti hyvin myös viikonlopun puolelle. Kattila tyhjeni sunnuntaina.

Kanabowl
Viikonloppuruokana meillä oli bowlia, jossa proteiinina oli kanaa. Rakastan erilaisia bowleja lasten kanssa. Lapset saavat valita juuri sellaiset jutut kulhoon, joista he itse tykkäävät. Aikuiset voivat sitten kerätä kulhoon kaikkea hyvää. Tämä on myös äärimmäisen helppo saada lautaselle ropppakaupalla kasviksia. Lapsille tuntuu olevan helpompi syödä salaattia näin, kun kurkut, tomaatit ja herneet ovat lautasella omissa sektoreissaan eikä sekaisin niin kuin salaatissa yleensä.
Lohkovihannekset ja kalapuikot
Tätä en enää iltasella dokumentoinut, mutta meillä oli sunnuntaina vielä pitkän päivän päivälliseksi lohkottuja perunoita, porkkanoita ja kalapuikkoja. Lapsille ketsupilla ja aikuisille Valion valmiilla ranch kastikkeella, jota jäi bowleista vielä yli.
Kuten näkyy, vaikka suunnittelen viikon ruokalistat aika jämptin oloisesti, niissä on tosi hyvin liikkumatilaa. Me myös syödään ruokia tosi limittäin. Keitot on suosikkejani, koska niitä on helppoa tehdä muutaman päivän satsi, jolloin niitä voi hyödyntää helposti lounaina, jos päivälliseksi on jotain muuta.
Olisi kiva kuulla tykkäisittekö tällaisista viikon arkiruoka listauksista? Tiedän varsin hyvin, että ruokasuunnittelu on välillä todella tahmeaa ja itse luen mielelläni esimerkkejä muilta. Kommentoi, jos kaipaat näitä lisää.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ekaluokkalainen leipoo ystävänpäivän pöffinssit
Nerokas kanakastike, jolla saa lautaselle hieman lisää kasviksia
Vastauksia kysymyksiin raskaudesta ja yhteisestä lapsesta
Pyysin teiltä Instagram storyjen (@bmhjenni) puolella kysymyksiä liittyen raskauteen ja vauvaan. Niitä tulikin melkoinen määrä. Kiitos kaikille kysyjille. Kokosin ne tänne blogiin yhdeksi isoksi postaukseksi. Olen jonkin verran yhdistellyt kysymyksiä ja muotoillut niitä selkeämmiksi. Toivottavasti olen muistanut vastata kaikkiin kysymyksiin.

Miten voit tällä hetkellä, kun sinulla on ollut mielenterveyden ongelmia viime vuosina.
Tätä kysyttiin ehdottomasti eniten ja tätä on kyselty ihan alusta asti. Kirjoitin jo alussa siitä, miten uskallettiin yrittää juuri nyt, vaikka mielenterveyteni on rakoillut. Selkein syy oli se, että minun ahdistukseni ja mielenterveysongelmani liittyvät hyvin vahvasti muihin elämän osa-alueisiin kuin perheeseen. Lisäksi, tällä kertaa minulla on kumppani tukena. Ja minulla on hyvät hoitosuhteet lääkäriin ja mielenterveyshoitajaan. Lisäksi olen ollut avoin tästä kaikesta myös neuvolassa. Tilanteeni tiedetään ja minua hoidetaan.
Tällä hetkellä arki sujuu vaivattomasti ja pahin ahdistus on alkanut selkeästi helpottamaan. Sitä on edelleen, varsinkin provosoivissa tilanteissa. Niissä se menee myös helposti yli ja olen huomannut itselläni selkeää korostunutta huoliajattelua. Itken myös edelleen todella herkästi tilanteissa, joissa ei pitäisi itkeä. Sanoisin, että tilanne ei ole ollenkaan yhtään niin paha, kuin esimerkiksi kolme kuukautta sitten, mutta matkaa on vielä. Uskon, että vauvan syntymän jälkeen psykoterapia alkaisi olemaan viimein ajankohtainen asia. Sitä ennen jatkan nykyistä hoitosuhdettani.
Ja edelleen, kuten sanoin jo syksyllä, mikään asia maailmassa ei ole tuottanut minulle niin paljon iloa ja onnea kuin äitiys. Se on ollut vaikeimpina vuosina se kaikkea kannatteleva voima, josta olen saanut ammentaa. Tällä hetkellä en malta odottaa sitä, että päästään koko perhe tutustumaan kunnolla vauvaan.

Halusiko puolisosi lapsia?
Minähän deittailin sinkkuaikanani vain miehiä, jotka olivat avoimia yhteiselle lapselle. Minulla on ollut hyvin vahvana se ajatus, että lapsilukuni ei ole täysi. En jatkanut suhdetta, mikäli vastapuoli ilmaisi ettei yhteinen lapsi olisi osa suunnitelmaa. Puolisoni oli toivonut omia lapsia jo ennen minun tapaamistani. Toki hän oli käynyt myös läpi ajatustyötä siitä, että ehkä minun lapseni riittäisivät hänelle. Mutta alusta asti meillä oli toiveissa saada yhteinen lapsi.
Olen itse isosta perheestä, kuten tiedätte ja minulla on aina ollut toive, sekä ajatus isosta perheestä. Olen jo nuorena puhunut neljästä lapsesta ja toive olisi ollut tulla paljon nuorempana äidiksi. Elämä ei kuitenkaan mene aina suunnitelmien mukaan. Esikoiseni antoi odotuttaa itseään sen seitsemän vuotta, jonka jälkeen olen ajatellut, että jokainen elävä ja terve lapsi on äärimmäisen suuri lahja. Lisäksi olen kokenut sektion, mikä tunnetusti saattaa rajoittaa lisääntymistä. Sen lisäksi olen kokenut eron ja miettinyt myös kumppanuusvanhemmuutta. Joten elämä on näyttänyt minulle omat realiteettinsa ja muistuttanut, että sitä ei voi täysin suunnitella. Kun puolisoni kanssa aloimme yrittää, emme todellakaan tiennyt mitä tuleman pitää. Minä mietin monesti, meneekö tässä taas seitsemän vuotta? Ei lopulta onneksi mennyt ja toivon mukaan meidän kummankin toive toteutuu vielä.

Onko lapsiluku täynnä tämän jälkeen?
En tiedä. Kuten sanoin, se miten elämä menee, ei ole aina omissa käsissä. Emme tiedä edes sitä, miten tämä raskaus jatkuu loppuun asti. ”Jos kaikki menee hyvin” on lause, jota käytetään todella usein raskauden yhteydessä. Minä kärsin ensimmäistä kertaa synnytyspelosta. Edessä saattaa hyvin olla toinen sektio ja voi olla, että kohtuni ei kestä niitä yhtään enempää. Olen meinannut kuolla yhteen synnytykseen. Taustallani on lapsettomuutta. Lisäksi, kun tämä pieni syntyy, olen jo 34-vuotias. Naiset eivät voi lisääntyä loputtomiin.
Lisäksi, emme tiedä yhtään miten perhedynamiikkamme muuttuu ja alkaa toimimaan vauvan syntymän jälkeen. Voi olla, että kolmannen jälkeen kaikki voimavarat ovat käytössä ja sen puolesta lapsiluku on täysi.
Mutta kuten sanoin, olen aina haaveillut isosta perheestä. Joten en tiedä. Aika näyttää.

Onko vauvan sukupuoli tiedossa?
Se on meillä tiedossa, mutta emme kuuluta sitä. Meille sukupuolella ei ole merkitystä. Kuten kerroin, niin jokainen terve ja elävä lapsi on lahja. Sukupuoli ei ole myöskään asia, joka määrittelee ihmistä. Äärimmäisen stressaavan alkuraskauden jälkeen, olen ollut joka kerta helpottunut, kun ultrassa on todettu kaiken olevan hyvin ja niin kuin pitää. Pelko vauvan menettämisestä on edelleen käsin kosketeltava alun verenvuotojen vuoksi. Onneksi hän on jo aika vahva ja kova liikkumaan, mikä huojentaa ehdottomasti äidin mieltä.
Olen siitä huolimatta kysynyt sukupuolen joka kerta, vaikka vain esimmäisellä kerralla kerroimme siitä heti myös ulkopuolisille. Vauva on kohdussa samaan aikaan niin lähellä ja niin piilossa, että sitä on vaikea kuvailla. Jokainen pieni tiedonmurunen tuo häntä lähemmäs meitä ja kaikkea tapahtuvaa yhä konkreettisemmaksi. Edelleen, on todella vaikeaa uskoa, että meille tulee kesällä vauva. Lisäksi tämä on tuonut lapsille pikkusisarusta paljon todellisemmaksi ja konkreettisemmaksi.

Mistä löydät pluskokoisia äitiysvaatteita?
Pluskokoiset äitiysvaatteet ovat kiven alla. Kokosyrjintä näkyy hyvin vahvasti tässäkin. Jos pluskoon vaatteita on muutenkin vaikeaa saada, niin äitiysvaatteissa se on vielä vaikeampaa. Minä ostana omat vaatteeni H&M:ltä. Mutta siellä kokoja riittää vain kahteen XL:ään asti. Eli minua isokokoisemmat tuskin löytävät itselleen äitiysvaatteita.
Olen kuitenkin ostanut äitiysmalliston puolelta lähes pelkästään alaosia. Muutamia yläosiakin, koska tällä hetkellä iso osa paidoistani on mallia Nalle Puh. Yläosat ovat kuitenkin olleet lähinnä aluspaitoja. Yritän pärjätä hyvin pitkälti oman koon yläosilla. Neuleet ja mekot ovat ainakin toistaiseksi riittäneet. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan.

Millainen ikäero lapsilla tulee olemaan?
Vanhempien lasten ikäero on vuosi ja yksitoista kuukautta. Kun vauva syntyy lapset tulevat olemaan 7 (melkein 8) ja 5 (melkein 6) ja sitten 0. Unelmissani tulevan eskarilaisen ja vauvan ikäero olisi ollut pienempi, mutta elämällä oli muita suunnitelmia. Toisaalta, odotus isompien lasten kanssa on ollut aivan ihanaa. He ovat niin mukana vauvan odotuksesta, että en olisi osannut kuvitella sellaista. He juttelevat vauvalle ja silittävät sitä vatsan läpi. Nyt ollaan päästy heidän kanssaan tunnustelemaan vauvan liikkeitä vatsan läpi. Ja isompien lasten kanssa raskaudesta ehtii myös vähän nauttia. Muistan miten toisen lapsen odotus hujahti ohitse tuosta noin vaan, kun kädet olivat täynnä taaperon kanssa. Uskon, että vauvavuosi on myös vähän helpompi, kun talossa on lisäksi vähän isommat lapset.

Muutatteko isompaan vauvan myötä?
Emme. Puolisoni hieman stressasi näitä neliöitä. Hänellä on ollut lapsuus tilavassa omakotitalossa, omalla huoneella, kun minä taas olen aina jakanut huoneen sisarusteni kanssa, joten näemme tämän vähän eri lähtökohdista. Lisäksi asuin vuosia kahden lapsen kanssa kaksiossa ennen nykyistä kotiamme, joten tiedän varsin hyvin, että sopu sijaa antaa. Me ollaan myös käyty muutamia keskusteluja tavaramäärästä puolisoni kanssa, koska itse uskon enemmin maltilliseen määrään tavaraa, kuin niihin suuriin neliöihin. Puolisoni taas on ihminen, joka kiintyy jossain määrin tavaroihin, mutta uskon meidän löytävän tässä sen kultaisen keskitien.
Todennäköisesti suurin piirtein ensimmäiset kaksi vuotta me aikuiset jaamme huoneen vauvan kanssa. Olen omalta osaltani kokenut yöt paljon helpommiksi, kun lapsi on samassa huoneessa kanssani. Tämä on toki oma kokemukseni ja voi olla, että syön sanani ensimmäisessä puolessa vuodessa. Mutta en usko, että me oikeasti oltaisiin muuttamassa ainakaan vauvavuotena mihinkään tästä nykyisestä.

Miten jaatte lastenhoidon puolison kanssa?
Tämä on aihe, josta me ollaan keskusteltu paljon jo nyt. Tarkoitus on jakaa kaikki vastuu yhteisestä lapsesta mahdollisimman tasan. Yritetään tehdä tämä toistemme vahvuuksien mukaan. Kun vauvan kanssa kotiudutaan sairaalasta, niin todennäköisesti silloin homma menee niin, että minä keskityn ensimmäiset viikot vain vauvaan ja toipumiseen ja puoliso ottaa isyysloman verran koppia kaikesta muusta. Paljon toki riippuu synnytyksestä ja siitä, missä kunnossa minä olen sen jälkeen. Mutta kahdesta viime synnytyksestä olen ollut aika huonossa kunnossa ja olisin kaivannut ihan ehdottomasti enemmän lepoa ja toipumista. Puoliso ajoittaa jonkin verran kesälomaansa isyysloman yhteyteen, jotta minä saan sitä toipumisaikaa.
Minulla on toiveissa imettää, mikä sitoo minua siltä osiin vauvaan enemmän, mutta kaikki muut jaetaan mahdollisuuksien mukaan. Ollaan muun muassa neuvoteltu siitä, että kun minä todennäköisesti imettämisen myötä hoidan yösyötöt, puolisoni on se, joka herää aamulla vauvan ja isompien lasten kanssa.
Yritetään tosiaan käydä näitä käytännön keskusteluja läpi jo nyt, jotta suunnitelmat olisivat suht selvillä heti alussa. Mutta paljon mennään varmasti sen mukaan millainen tyyppi sieltä meille tulee. Minulla on kokemusta kahdesta melko helposta vauvasta, enkä tiedä mitä se olisi, jos tämä yksilö olisi hirveän vaativa. Aika näyttää. Yritetään kuitenkin priorisoida kummankin vanhemman uni, koska unenpuute on se meidän pahin vihollinen.

Mitä vauvalle pitää hankkia?
Vaikka ja mitä. Olen luopunut oikeastaan kaikista vauvantarvikkeista eron myötä, joten sen puolesta vauva tarvitsee oikeastaan kaiken. Koen kuitenkin tällä tarvikkeidenhankinta kierroksella eduksi sen, että ensinnäkin tiedän aika hyvin, mitä me tarvitaan ja sen lisäksi olen aiempaa kehittyneempi kirppistelijä. Vaikea uskoa, että tällä kertaa tulisi hirveästi mitään huteja. Toki vauvat ovat kaikki erilaisia ja kaipaavat eri asioita, mutta uskon silti, että tunnen aika hyvin meidän perheen tapoja.
Isoimpia hankintoja ovat tietysti sänky ja vaunut. Sitterillä varustettu syöttötuoli on oma unelmani, joka näyttäisi toteutuvan ja vieläpä second handina.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit


0