Niitä pilalle menneitä otoksia
4Katri on taas kysellyt, koska tulee uusi bloopers kuvien postaus. Nyt se tulee yleisön, eli Katrin toiveesta. Aiemman postauksen voit lukea täältä. Tässä siis joukko pilalle menneitä otoksia. Muistakaa, että itselleen on välillä hyvä nauraa.
”How you doin'”
Onneksi tavattiin puolison kanssa Tinderin kautta. Minä nimittäin kuvittelen näyttäväni tältä flirttaillessani. Täytyy ehkä kysyä mieheltä pitääkö tämä paikkansa. Tämän kivan ottamisesta on sen verran aikaa, että en todellakaan muista, mitä tässä on tapahtunut. Todennäköisesti olen selittämässä Katrille jotain todella fiksua.
En tiedä mitä tässä tapahtuu.
En tiedä mistä aloittaa. 😄 Tämän kanssa on sama juttu, kuin edellisen kanssa, eli en muista mitä kuvaushetkellä on tapahtunut. Jos jotain pitäisi veikata, niin ehkä olen valittanut kylmästä. Vaikea sanoa.
Nenää kutittaa.
Tämä kuva tuskin kaipaa selittelyjä. Välillä Katri ottaa tarkoituksella kuvia tällaisilla epäedullisilla hetkillä. Kun kysyn miksi, vastaus on: ”Blooppersseiksi.” Kuten huomaatte tämä postaussarja on kuvauspartnerilleni tärkeä.
Mun paidassa on jotain.
Voi myös olla, että paita oli jollain tavalla huonosti. Muistan, että oli aavistuksen hankalaa saada aseteltua tuota neuletta niin, että se näytti kivalta kuvissa.
Kiva kun soitit rakas.
Mun eka kommentti tähän kuvaan oli: ”Tuoltako mä näytän, kun puhun puhelimessa?” Olen todennut, että näytän normaalisti paljon vihaisemmalta, kuin oikeasti olen. En oikeasti ole jatkuvasti niin tympääntynyt, kuin miltä näytän.
Vauva heräsi viime yönä kuusi kertaa.
En ole ihan varma siitä haukottelenko vai selitänkö tässä kuvassa jotain. Molemmat ovat mahdollisia skenaarioita. Mutta tuota reissua ennen vauva oli oikeasti herännyt noin miljoona kertaa edellisenä yönä ja mulla oli vaikeaa pysyä skarppina.
Se oli ainakin nääääin iso!
Oikeasti selitän sitä, miten olin unohtanut tästä asusta hatun kotiin. Mutta tällaisia otoksia se Katri minusta nappailee, niiden monien hyvien kuvien lisäksi. Näille nauretaan niin paikan päällä kuin myöhemminkin.
Ja mikäli se on Katrista kiinni, tämä ei jää viimeiseksi tämän lajin postaukseksi.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
Puolisoni ensimmäinen isänpäivä
Viime sunnuntaina vietettiin isänpäivää. Puolisolleni se oli ensimmäinen sellainen. Isommat lapseni ovat isänpäivänä aina oman isänsä luona. Viime vuonna me vierailimme puolestaan puolisoni perheen luona. Meillä oli jo itseasiassa silloin pieni salaisuus, jota emme olleet kertoneet muille. Olin tehnyt sinä aamuna toisen positiivisen raskaustestin ja aloin itse uskoa siihen, että toive perheenlisäyksestä toteutuu. Nyt se perheenlisäys nukkuu tuolla makuuhuoneessa tutti poskella. Ihan uskomatonta.
Olisikoha se ollut kuukausi vai enemmän ennen isänpäivää, kun mies päivitteli ettei hän taida tänä vuonna saada vielä lapsen itse tekemää korttia. Siihen minä totesin, että herra on hyvä ja odottaa vaan. Tietenkään kolmekuukautinen ei osaa itse askarrella korttia, mutta sain minä siihen myäs hänen käden… tai siis jalanjälkensä.
Olin ostanut puolisolleni lahjaksi tohvelit, jotka olivat itseasiassa täsmätoive, sekä kasvonaamioita. Hän on nimittäin alkanut kiinnostumaan minun myötäni ihonhoidosta, jonka vuoksi halusin piristää häntä miesten kasvonaamioille. Eli siis samaa tavaraa kuin ”naisten kasvonaamioissa”, mutta pakkaus on musta.
Isänpäivä
Isänpäivänä valmistin päivänsankarille astetta paremman aamiaisen. Hän ei valitettavasti saanut nukkua mitenkään erityisen pitkään, sillä jonkun oli oltava vauvan kanssa sillä aikaa, kun minä kokkasin. Meidän aamu oli kyllä siitä huolimatta miellyttävä, vaikka emme nukkuneetkaan pitkään. Vauva tarjosi ruokarauhan hetkeksi istumalla tyytyväisenä Stokken tuolissaan. En tosin ollut saanut lautasta tyhjäksi ennen kuin hän vaati päästä syliin.
Puolen päivän aikoihin lähdettiin miehen isää vastaan juna-asemalle, sillä olimme sopineet päivälle lounastreffit hänen kanssaan. Mentiin syömään Kluuvin Oliviaan. Oltiin siellä miehen kanssa viime kesänä vähän ennen vauvan syntymää treffeillä ja ihastuttiin paikkaan. Tällä kertaa syötiin sisällä, eikä terassilla.
Ravintola on ihana ja tunnelmallinen. Tilattiin alkuun foccaciaa, jota dipattiin pestoihin ja aioliin. Simppeli alkupala, mutta niiiin hyvää. Minä otin pääruuaksi kanapastaa ja jälkiruoaksi kausijälkkärin, jossa oli jonkinlaista suklaamoussejäätelöä. Se oli todella hyvää. Kävin lusikallani myös puolison tiramisulla, mikä oli sekin ihan mielettömän hyvää. En voi muuta kuin suositella Oliviaa. Vauva otettiin ihanasti huomioon. Oltiin laitettu pöytävarauksen yhteyteen tieto siitä, että meidän kanssa tulee vaunut ja vauva. Saatiin pöytä, jonka viereen saatiin vaunut vaivatta.
Minun mielestäni isänpäivä oli onnistunut. Nautin suunnattomasti tästä nykyisestä elämästäni, jossa juhlapäivät erottuvat positiivisella tavalla arjesta. Oli ihanaa muistaa puolisoa hänen erityisenä päivänään.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Täytekakku mustikka- ja valkosuklaatäytteellä
Vihreässä mekossa ja kukkaseppeleessä ristiäisiin