Reilussa vuodessa suurperheen vanhemmaksi
0Olenko kertonut kuinka paljon ihailen puolisoani? Ennen kuin tutustuin häneen, hän eli täysin erilaista elämää. Ennen tapaamistamme, hän nautti nuoren sinkkumiehen vapaudesta. Mikä oli hyvin erilaista, kuin oma elämäni kahden lapsen huoltajana. Meidän yhteinen matka ei ole kestänyt vielä kahta vuottakaan ja elämme täysillä uusperhearkea, johon kuuluu minun lasteni lisäksi yksi yhteinen. Hän on alle kahdessa vuodessa muuttunut sinkusta omistautuneeksi suurperheen vanhemmaksi.
Kumppanini on 100 % mukana tässä perhearjessa ja tekee asioita ihan samalla tavalla, kuin minä. Vauvan syntymän myötä hän on mahdollistanut minulle rauhan hoitaa vauvaa ja keskittyä ennen kaikkea imettämiseen. Hän ei epäröi osallistua isompien lasten hoitamiseen, vaikka he eivät ole hänen biologisia lapsiaan. Olen huomannut, että tämä ei ole itsestään selvää seurattuani keskusteluita uusperheryhmissä. Tuntuu, että yleisempää on, että biologisilla vanhemmilla on se oma tonttinsa, jolle kumppani ei astu. Eräs teistä seuraajista totesi, että puolisoni todella tietää, mitä koko paketti tarkoittaa lyödessään hynttyyt yhteen sinkkuäidin kanssa.
Hän otti oman paikkansa
Alussa minä olin se, joka jarrutteli ja ilmoitti hoitavansa kaiken itse. Minun lapset, minun vastuu. Puolisoni kunnioitti tätä, mutta pikku hiljaa hän alkoi oma-aloitteisesti ottamaan vastuuta lapsistani. Koska se tapahtui hiljalleen, minun oli helppo myöntyä siihen. Hän on viettänyt aikaa lasteni kanssa, käynyt heidän kanssaan puistossa, Hop Lopissa ja kenkäostoksilla. Hän opetti lapset pyöräilemään ja on auttanut uimaharjoituksissa. Nykyään me olemme kotona tasavertaiset aikuiset, vaikka lapset ovatkin biologisesti minun. Minun pakko myöntää, että tämä on ihan hukeaa. Havahdun päivittäin siihen, miten oma elämäni on muuttunut ja miten saan olla kiitollinen puolisostani.
Myös lasten elämä on muuttunut. He ovat saaneet jokapäiväiseen arkeensa yhden turvallisen aikuisen lisää. On ollut ilo seurata, miten he ovat reilun vuoden aikana luoneet oman suhteensa puolisooni. Nykyään heillä on nyt omia juttujaan, sisäpiirin vitsejä ja myös hauska lempinimi puolisolleni, jota molemmat käyttävät.
Iso muutos
Ymmärrän, että tämän olleen valtava muutos hänen elämässään. Yksin asuvan sinkkumiehen vapaus vaihtui nopeasti perhearjen rutiineihin. Kovin moni ei olisi valmis tekemään tällaista muutosta näin nopeasti ja suurella mittakaavalla. Kuitenkin alusta asti olemme edenneet hänen tahdilliaan, koska minun arkeni ei ole muuttunut yhtä radikaalisti kuin hänen. Minun elämäni on mennyt jo vuosia lapsien ehdoilla. Minä otin hänet mukaan elämääni ja lasteni elämään yhtenä uutena ihmisenä, kun taas hän otti vastuulleen kolme uutta elämää, joista kaksi vaativat enemmän huomiota.
Arki on muuttunut melkoisesti viimeisen vuoden aikana. Puolisostani on kasvanut upea bonusvanhempi ja biologinenvanhempi. Meidän suhteemme on syventynyt entisestään. Minä saan olla joka päivä kiitollinen siitä, millainen onni meitä lopulta potkaisi monien vaikeiden vuosien jälkeen.
Millainen uusperhe sinulla on? Onko sinulla joku kokemus, jonka haluaisit jakaa kanssani? Kerro se kommenteissa tai vaikka sähköpostilla. Olisi vertaistuellista kuulla myös muiden kokemuksia uusperhearjesta.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viikonlopun kuulumisia ja ajatuksia meidän uudesta arjesta
Kolmas lapsi – Kolmatta kertaa äiti
Ajatuksia imettämisestä
Kolmannen lapsen myötä sain myös kolmannen mahdollisuuden imettää. Olen aina halunnut imettää, mutta aiemmat kokemukset eivät ole ihan olleet toiveideni mukaisia.
Esikoisen kanssa kaikki kaatui tietämättömyyteen. En tiennyt imetyksen sattuvan. En tiennyt, että siitä saattaa tulla haavoja. Enkä oikeastaan tiennyt mitä tehdä. Ajattelin, että sen kun ohjataan nänni vauvan suuhun ja siinä se. En ymmärtänyt, miksi siitä olisi pitänyt ottaa selvää tai lukea, koska kyseessähän on maailman luonnollisin asia. Aika nopeasti oman osaamattomuuden ja ongelmien vuoksi, vauva alkoi suosia pulloa. Jouduin yllättäen käsittelemään imetyksen epäonnistumista, jota en ollut ottanut aiemmin kunnolla huomioon.
Toisen lapsen kanssa minulla oli enemmän taisteluntahtoa. En tosin ollut vieläkään lukenut aiheesta juurikaan, mutta olin päättänyt onnistua. Imetyskipu ei tullut yllätyksenä, mutta rintatulehdus tuli. En ole ollut eläessäni niin kipeä, kuin silloin. Yrityksistäni huolimatta, vauvan paino ei meinannut nousta. Tämä oli todella iso pettymys. Erään kerran purskahdin aivan lohduttomaan itkuun kesken neuvolakäynnin, kun vauva oli punnittu. Usko meinasi loppua, mutta muutamassa kuukaudessa vauvan paino alkoi lopulta kääntyä nousuun. Hänen kanssaan saatiin lopulta viisi osaimetettyä kuukautta.
Kolmas kerta toden sanoo
Tällä kolmannella kerralla valmistauduin imetykseen. Aloin lypsämään neuvolan ohjeiden mukaan raskausviikolla 37 ja luin tietoa Imetyksen tuki Ry:n sivuilta. Tiesin entuudestaan, että ensimmäiset viikot ovat kivuliaita ja osasin varautua siihen henkisesti. Varauduin pesimään vauvan kanssa rauhassa, jotta imetys saisi parhaan mahdollisen alun. Oltiin puolison kanssa sovittu, että minä keskityn alussa vain vauvaan ja hän ottaa koppia muusta.
Tällä kertaa sain myös ensimmäistä kertaa sain myös kokea sen, kun vastasyntynyt lähtee ryömimään ja hamuamaan rintaa sylissäni. Mikä oli yksi elämäni ihmeellisimpiä kokemuksia. Imetys sai siis ihan erilaisen alun, kuin vanhempien lasten kanssa. Se lähti muutenkin sujumaan hyvin sairaalassa. Vauvan paino lähti hyvin nousuun. Kivut ja haavaumat tulivat kuten edellisilläkin kerroilla. Oli muutamia hetkiä, kun hieman kammosin hetkeä, kun vauva alkoi osoittaa nälän merkkejä. Kipu alkoi helpottamaan parissa viikossa.
Nyt imettäminen on yksinkertaisesti ihanaa. Olen älyttömän onnellinen siitä, että saan kokea täysimettämisen ja vauva kasvaa minun maidollani niin hyvin. Se tuntuu erityisen arvokkaalta, aiempien kertojen vuoksi.
Tiedän vallan mainiosti, että vauvat kasvavat erinomaisesti myös korvikkeella. Minulla on kaksi todistetta siitä kotonani. En tuomitse ketään omista valnnoistaan. Imettämiseen liittyy niin paljon enemmänkin, kuin pelkkä tapa ruokkia lapsi. Mutta koen sen itselleni todella tärkeäksi. Olen haaveillut siitä jo kauan ennen lasten saamista. Joten onnistuminen töllä kertaa tuntuu aivan huikealta. Toivon, että meillä on pienimmäisen kanssa vielä monia yhteisiä imetyshetkiä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit