Täällä suunnitellaan parhaillaan vauvan tulevaa kastejuhlaa, joka on aivan lokakuun alussa. Itseasiassa, minä aloitin juhlien suunnittelun jo raskauden alkumetreillä, kun vietin lukuisia öitä valveilla. Kiitos tästä hormoneille. Suunnittelin silloin tarjottavat ja vieraslistan ja kävin läpi myös lukuisia nimilistoja.

Nyt halusin hieman puhua vauvan nimestä. Lyötiin vauvan nimi lukkoon jo raskausaikana, eikä se ole muuttunut mihinkään sen jälkeen. Kotona häntä kutsutaan jo omalla nimellään. Yritettiin aluksi pitää nimi salassa kastejuhlaan asti, mutta isommat lapset juorusivat sen puolelle kylää jo ennen vauvan syntymää. He saivat osallistua nimen miettimiseen ja päätökseen, joten nimi on ollut heilläkin tiedossa. Vauvan kolmas nimi on itseasiassa kokonaan siskojen valitsema. He ovat myös hyvin ylpeitä pikkuveljestään ja tämän nimestä, jonka vuoksi he ovat halunneet kertoa sen eteenpäin. Eikä ainakaan nuorempi ole täysin ymmärtänyt tätä nimen salailu konseptia, vaikka ollaan sitä hänelle selitetty. Eikä me olla nimen kertomisesta lapsille mitenkään vihaisia, kun ei tässä ole mitään vakavaa tapahtunut. Ja ristiäisissä on vielä niitä, joille nimi tulee yllätyksenä.

Nimen päättäminen

Minä kävin raskausaikana läpi useamman kriisin vauvan nimestä. Tämä kolmas kerta oli ehdottomasti vaikein tämän asian suhteen. Kuopuksen ensimmäinen nimi oli päätetty jo ennen, kuin hänen yrittämisensä oli edes aloitettu. Esikoisen nimi tuli puolisoni suunnalta ja hänen koko nimensä on muutenkin kokoelma suvussa kulkeneita nimiä. Tällä kertaa toivottiin puolison kanssa myös harvinaista nimeä, joten koin tämän kertaisen tehtävän aika mahdottomaksi. Onhan se haastavaa päättää jostain sellaisesta, mitä toinen tulee käyttämään oletetusti koko elämänsä ajan. Toki, onneksi hän saa halutessaan muttaa nimeään, jos kokee meidän vanhempien menneen täysin metsään sen kanssa.

Vauvalle tulee kolme nimeä, kuten siskoilleen. Haluttiin, että se myös sointuisi jotenkin yhteen isompien nimien kanssa. Ja totesin, että minulla on ihan selkeästi jokin juttu nelikirjaimisten, kaksitavuisten nimien kanssa. Olen aikanaan nimennyt kissat tällä samalla kaavalla ja nyt myös lapset. Selkeästi tämä kirjainmäärä ja yhdistelmä tuntuu itsestäni hyvältä.

Ei tosiaan kumpikaan haluttu vauvalle ihan perinteistä nimeä, kuten Mattia tai Maijaa. On ollut ihanaa, että olemme olleet puolison kanssa tässäkin asiassa samalla linjalla. Niinpä me alettiin selaamaan erilaisia ulkomaalaisia nimilistoja, jos löydettäisiin sieltä miellyttäviä nimiä. Lisäksi, koska olemme Marvel-faneja, etsimme nimiä myös siitä maailmasta. Löytyisikö sieltä joku nimi, joka puhuttelisi. Voin paljastaa tosin jo nyt, että vauvasta ei tule Iron Mania, vaikka sekin käväisi mielessä.

Tein listat niin pojan kuin tytön nimistä. Aikanaan toinen näistä listoista jäi pois. Listoihin merkittiin meidän kummankin suosikit. Lisäksi sinne merkittiin parin ystävänkin suosikit ja tulevien isosiskojen suosikit.

Nimi supersankarilta

Lopulta yksi nimi nousi uudestaan ja uudestaan keskustelunaiheeksi. Se miellytti kumpaakin meistä, vaikka minä asiaa moneen kertaan kriiseilinkin. Täysin sattumalta kyseinen nimi löytyi meiltä, sekä tyttöjen-, että poikien nimien listalta. Eli kyseessä on sukupuolineutraali nimi. Otin selvää, niin kyseinen nimi mielletään usein feminiiniseksi, mutta sitä on yhtälailla myös miehillä. Myös suomessa tätä nimeä on kymmenillä miehillä. Se riitti meille.

Ja niin ikään sattumalta, myös meidän viimeinen toive nimen suhteen täyttyi. Marvelin maailmasta toden totta löytyy vauvalle kaima. Tämä on toki kiva bonus meille nörteille. Vauvan nimi tulee siis supersankarilta.

Ei tulla julkisesti nimeä kertomaan, kuten ei olla kerrottu vanhempienkaan lasten nimiä. Halusin siitä huolimatta kertoa prosessista, joka käytiin läpi nimeä valittaessa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Vauvaviikon kuulumiset

Pikku Vaniljasta suloisia juttuja vauvalle

Postpartum aika – synnytyksen jälkeen

Kolmas lapsi – Kolmatta kertaa äiti

Vauva 1 kk

Me ollaan vietetty taas viikko vauvan kanssa kolmistaan. Kutsumme siis vauvaviikoiksi niitä pätkiä, kun isot lapset ovat toisessa kodissaan. Kesän neljäntoistapäivien lomaputkien jälkeen viikko tuntuu onneksi todella lyhyeltä. Tätä kirjoittaessa isot ovat jo asettuneet tänne meille ja talo on täynnä vilskettä.

Viikko vauvan kanssa on mennyt varsinaisessa hujauksessa. Vauva pitää sujuvasti kädet täynnä työtä, vaikka onkin pieni. Isosti tähän toki vaikuttaa se, että hän ei ainakaan toistaiseksi malta hirveästi nukkua yksikseen. Siksi olen saanut monesti toimia hänelle patjana. Ihan muutaman kerran hän on nukkunut omillaan pidempään kuin kolme minuuttia, jolloin minä olen ehtinyt yleensä syödä jotain. En kuitenkaan valita. Vauva kasvaa koko ajan ja oppii uutta. Hyvällä onnella hän oppii nukkumaan pian päiväunia itsekseen ja sitten tätä aikaa on jo ikävä.

Vauvaviikkoihin sisällytetään kyllä joka tapauksessa mahdollisimman paljon läheisyyttä ja rauhallisia, pitkiä imetyshetkiä. Kolmen lapsen arjessa niille ei ole samalla tavalla aikaa, joten näistä päivistä otetaan ilo irti. Vauva on aivan ihana tyyppi. Jälleen sitä miettii, miten voi olla niin pieni ihminen jo niin rakas.

Me ollaan oltu vauvan kanssa myös paljon ihan kahdestaan, puolison ollessa iltatöissä. Vauvan mennessä illalla nukkumaan, minulle on jäänyt muutama tunti aikaa ihan itsekseni. Välillä se tosin tulee vietettyä pimeässä makuuhuoneessa vauvan vieressä, kun hänen mielestään kolme senttiä on jo ihan liian kaukana äidistä.

Viikon puuhia

Käytiin viikolla Wauva kaupalla ostamassa vauvalle parit lelut. Meillä ei ollut juurikaan jäljellä vauvanleluja isojen vauvavuosilta, joten niitä piti käydä ostamassa. Vauva katselee ympärilleen nykyään niin tarkkaavaisesti, että hänelle pitää tarjota jotain katseltavaa. Ehkä hän oppii viihtymään nyt sitterissäkin vähän pidempään, kun ostettiin siihen lelukaari. Olen niin iloinen, että Wauva avasi liikkeen myös tänne Helsinkiin. Heillä on todella kiva brändi ja todella laaja valikoima lastentarvikkeita.

Vauvalla oli viikolla myös neuvola. Saatiin synnytyksen akoihin uusi terveydenhoitaja, jolla ollaan nyt sitten käyty vauvan kanssa. Isompien lasten kanssa saatiin käydä samalla terveydenhoitajalla seitsemän vuoden ajan, mistä olin todella kiitollinen. Tämä uusi terveydenhoitaja on myös aivan ihana ja toivottavasti saamme käydä hänen luonaan vielä pitkään.

Vauva on kasvanut todella hienosti. Syntymämittoihin on tullut lisää lähes kokonainen kilo ja 6 senttiä. Tuntuu edelleen ihan uskomattomalta, että hän kasvaa niin hyvin minun rintamaidollani. Aiempien kertojen imetysvaikeuksien jälkeen tämä imetystaival on ollut vähintäänkin uskomaton. Naureskeltiin, että kun pääsin viimein imettämään niin minusta tulee varmaan vielä taaperoimettäjä, vaikka en ole sitä tähän mennessä kokenut täysin omaksi alueekseni.

Tällä vauvaviikolla minulla oli myös työkeikka, kun kävin Nanson uuden liikkeen avajaisissa osana yhteistyötä, ilman vauvaa. Homma ei kestänyt kuin pari tuntia ja sen ajan vauva oli isänsä kanssa. Heidän yhteistyönsä ei ollut sujunut täysin mutkitta tällä kertaa, vaan vauva oli protestoinut järjestelyä. Samana päivänä oli tosin ollut myös se neuvola ja saattoi hyvin olla, että tässä kaikessa oli liikaa aktiviteettaja pienelle ihmiselle. Vastapainoksi, seuraavana päivän tarjosin pienelle erityisen paljon läheisyyttä.

Sellaiset viikon kuulumiset. Tällä viikolla onkin sitten ihan eri meininki kolmen lapsen kanssa. Täällä on vietetty leffailtaa. Minä tosin ehdin nähdä leffasta vain puolet, kun olin imettämässä ja nukuttamassa tuota pienimmäistä. Ehkä minä ehdin jossain vaiheessa nähdä kyseisen elokuvan myös alusta asti.

-Jenni