Raskausviikko 38 (37+0 – 37+6)

Yleinen | 8.7.2023

Beben koko: Kurpitsa

Oireet: Närästys, selkäkipu

Himot: Eipä juuri mitään.

Raskausviikko 38

Vauva viihtyy kohdussa äärimmäisen hyvin ja äiti alkaa olla koko ajan malttamattomampi synnyttämään. 38 viikkoa kulunutta raskautta alkaa hiljalleen tekemään tehtävänsä, kun vauvan haluaisi hiljalleen pusertaa ulos keinolla millä hyvänsä. Edelleen mun olo on pääasiassa ihan hyvä. Olo tuntuu kyllä siltä, että olen viimeisillään raskaana, mutta 95 % ajasta jaksan touhuta ja tehdä melkein kuin ennen raskautta. Sitten on niitä huonompia hetkiä ja päiviä jolloin tuntuu, että voimat ja jaksaminen on aivan loppu. Tuntuu siltä, että kroppa todella tietää kolmannella kerralla miten toimitaan.

Lämpötilan lasku on myös vaikuttanut merkittävästi omaan vointiini. Saan nukuttua ja olo ei ole lainkaan niin tuskainen kuin pari viikkoa takaperin. En kestä hellettä hirmu hyvin normaalioloissakaan, joten raskaana se on ollut vielä vaikeampaa. Nyt tuntuu, että vauvakin on ollut kohdussa paljon virkeämpi, kuin silloin pahimpana hellejaksona. Mikä hälventää omaa huoltani melkoisesti. Siskoja naurattaa aina, kun he halaillessaan tuntevat vauvan potkut poskiaan vasten.

Tällä viikolla minulla oli neuvola. On todella hassua, miten harvoin neuvoloita on tässä raskaudessa ollut. Toki, kun kaikki on ollut hyvin, niin eihän sille jatkuvalle seurannalle ole ollut samanlaista tarvetta. Neuvolassa todettiin, että niin anemiani, kuin maksa-arvonikin ovat tällä hetkellä menossa parempaan suuntaan. Mikä on tietysti hyvä juttu. Kumpaakin seurataan tietysti edelleen ihan loppuun asti, että ei tule yllätyksiä. Varsinkin maksa-arvot saattavat pompata nopeastikin.

Odottelua

Tällä viikolla meillä oli myös odotettu doulan haastattelu. Ollaan sen jälkeen viestitelty meidän doulan kanssa säännöllisesti oloista. Periaatteessa vaikuttaa tosiaan siltä, että jotain tuolla sisuskaluissa tapahtuu. On ollut kipeitä supistuksia ja kovaa paineen tunnetta. Toistaiseksi en sanoisi kuitenkaan synnytyksen olevan edes lähellä käynnistymistä.

Tämä loppu on kyllä yhtä odottelua ja olojen tulkitsemista. Tänäkin iltana olen ravannut ympäri kämppää ja miettinyt olenko yhtään lähempänä synnytyksen käynnistymistä, kuin hetki sitten. Veikkaan seuraavien kahden viikon olevan yhtä piinaa, kun lapset ovat kakkoskodissaan ja toiveena olisi, että vauva syntyisi tänä aikana. Nämä eivät kyllä ole turhaan piinaviikot.

Tiedän, että siellä on myös muita raskaana olijoita. Millaiset fiilikset sinulla on juuri nyt?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 37 (36+0 – 36+6)

Raskausviikko 36 (35+0 – 35+6)

Raskausviikko 35 (34+0 – 34+6)

Raskausviikko 34 (33+0 – 33+6)

Raskausviikko 33 (32+0 – 32+6)

34 vuotta

Yleinen | 8.7.2023

12 Likes

Täytän tänään 34 vuotta. Taas on yksi vuosi elettyä elämää takana. Tällä kertaa oma mieliala on ihan vähän haikea sen vuoksi. Aiemmin tällä viikolla kuolleen Miki Liukkosen kohtalo suretti minua erityisen paljon. Kirjailijan kuolema kolahti erityisen kovasti minuun, sillä satuin huomaamaan, että olemme syntyneet niin samana vuonna, kuin päivänäkin ja vielä samassa kaupungissa. Olimme siis täsmälleen saman ikäisiä ja myös minä olen taistellut omien mielenterveysongelmieni kanssa. Olen käynyt todella syvissä vesissä, mutta selvinnyt niistä lopulta. Olen ollut äärimmäisen onnekas kun olen saanut apua sitä hakiessani. Avun saaminen tässä yhteiskunnassa, kun ei ole itsestäänselvyys, vaikka sitä osaisi hakea.

34 vuotta ja onnellinen

Olen mielettömän onnekas siinä suhteessa, mihin olen lopulta päätynyt. Elämäni on muuttunut melkoisesti jo yhdessä vuodessa. Puhumattakaan viimeisestä kymmenestä vuodesta. Vaikka elämässäni on asioita, jotka voisivat mennä vielä vähän paremmin, niin siitä huolimatta se on nykyään aika täydellistä. Minulla on rinnallani hyvä kumppani ja aivan ihanat lapset. Olen aina halunnut olla äiti ja elämässäni on ollut se vaihe, kun näytti vahvasti siltä etten välttämättä pääse koskaan kokemaan sitä. Nyt odotan kolmatta lastani syntyväksi hetkenä minä hyvänsä.

Nuorempana vanhenemistä pelkäsi, nyt minä melkeinpä odotan sitä. Elämä on muuttunut sitä paremmaksi, mitä enemmän ikää on tullut. Viisitoista vuotiaana ajattelin elämän tarjoavan parastaan, mutta väärässäpä olin. Nykyinen elämänvaihe on omalla tavallaan aivan ihana. En malta odottaa vauva-aikaa. Samaan aikaan olen saanut seurata kahden isomman lapseni kasvua ja kehitystä. Siinä ohessa olen saanut maistiaisia siitä, miten elämä tästä vielä muuttuu. Lapseni ovat mielettömiä tyyppejä ja on ilo oppia heistä koko ajan lisää.