Raskausviikko 33 (32+0 – 32+6)
0Beben koko: Ananas
Oireet: Närästys, napakammat supistukset, kevyt turvotus jaloissa.
Himot: Ei oikeastaan. Nälkä on kuitenkin koko ajan.
Raskausviikko 33
Meillä on ollut taas ihan mega aktiivinen viikko. Joka päivä on askelmittari paukkunut ja olen niin kiitollinen siitä, että jaksan. Iltaisin liikkuminen tuntuu supistuksina ja pienenä jomotuksena. Kaikki helpottaa kuitenkin levolla, joten en ole ollut huolissani. Olen kokenut myös raskauden, jossa minulle on suositeltu lepoa sen puolesta välistä asti supistusten vuoksi, joten olen todella kiitollinen tästäkin kokemuksesta. En ole käynyt mitenkään tietoisesti lenkeillä, mutta askelia ja liikettä kertyy päivään paljon mistä en valita. Liikkuminen helpottaa kuitenkin myös omaa oloa.
Laskettuun aikaan on seitsemän viikkoa ja koska minun kohdallani mietitään käynnistämistä, todennäköisesti synnytykseeni on oikeasti vielä vähemmän aikaa. Hurjaa. Huomaan myös, että oma mieli alkaa pikku hiljaa kääntyä kohti sitä synnytystä. Edelleen ajatukset ovat osittain pelonsekaisia. Mutta veikkaan, että loppua kohden halu saada vauva ulos on pelkoja isompi. Mutta pelosta puheenollen…
Me ollaan haettu doulaa
Doulan mukanaolo synnytyksessä on kiehtonut minua. Yksityinen doula on kuitenkin sen verran kallis paketti, että se ei ole tuntunut itsestä relevantilta vaihtoehdolta. Jokainen doula ansaitsee ihan varmasti sen palkkionsa, en sano sitä, mutta itselle investointi on ollut liian iso. Kunnes bongasin Ensi- ja turvakotien liiton sivuilta tietoa heidän vapaaehtoisesta doulatoiminnastaan. Tietenkään vapaaehtoisen doulan saaminen ei ole yhtä helppoa ja yksinkertaista, kuin yksityisen, mutta ajattelin kokeilla silti.
Meidän kohdalla kaikki kriteerit doulan saamiselle täyttyivät. Minulla on taustalla kaksi hurjaa synnytystä, sekä lähisuhdeväkivalta kokemuksia. Lisäksi kärsin synnytyspelosta. Näillä kriteereillä meille päädyttiin tarjoamaan doulaa. Joudutaan kuitenkin vielä vähän jännittämään, löytyykö meille sopiva tyyppi. Kerron, miten tämä asia etenee.
Toivotaan toki, että saadaan doula. Uskon, että hän olisi varmasti hyvä tuki ihan meille molemmille. Minulle pelkojen kanssa ja puolisolle hänen ensimmäisessä synnytyksessään.
Nukun edelleen aika hyvin öisin. Herään yleensä pari kertaa yöstä pissalle. Samalla kertaa hoituu myös se vaivalloinen kyljen kääntäminen. Mutta on helpottavaa, että valvomiset näyttäisivät nyt jääneen taakse. Nyt kun kirjoitin näin, niin mistä vetoa, että ensi yönä valvotaan taas.
Vauva liikkuu edelleen aktiivisesti ja on menossa mukana. Huomaan, että hän innostuu kaikista meidän perheenjäsenten äänistä. Kun siskot tulevat meille toisesta kodista, alkaa varsinainen vispaus. Hän on selkeästi iloinen, kun heidän äänensä kuuluvat taas tauon jälkeen.
Meidän on tarkoitus saada tässä kesäkuun aikana paikat valmiiksi. Hoitopöytä on paikallaan, mutta siitä puuttuu koreja ja vaipanvaihtoalusta. Sänky ja vaunut puuttuvat edelleen, vaikak tiedämmekin mistä ne tulevat. Vauvan vaatteet on pesty ja silitetty. Vielä ne pitäisi kyllä saada järjestetyksi paikoilleen. Mutta uskon, että tässä on vielä viikkoja aikaa. Ja jos hän päättääkin putkahtaa maailmaan hyvissä ajoin, puolisoni on hyvä laittamaan tarvittaessa hösseliksi. En stressaa suotta. Pitkälle päästään jo noilla puhtailla vaatteilla.
-Jenni
2 & 3 KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 32 (31+0 – 31+6)
Raskausviikko 31 (30+0 – 30+6)
Raskausviikko 30 (29+0 – 29+6)
Ensimmäinen kouluvuosi
Voin kertoa, että itkin koulun kevätjuhlassa aivan valtoimenaan. Niin esityksissä, kuin todistuksen jaossakin. Mieleen muistui omat peruskoulun kevätjuhlat, joihin äitini sanoi ottavansa mukaan pyyhkeen ja ämpärin. Niille olisi ollut tarvetta omalla kohdallakin.
Ihan uskomatonta, että tämä ensimmäinen kouluvuosi on nyt ohi ja meillä on kotona tokaluokkalainen. Olen ihan mahdottoman ylpeä tuosta pienestä ihmisestä, jota saan kutsua tyttärekseni. Hän on niin herkkä ja sisältä kaunis ihminen, että sitä on todella vaikea uskoa todeksi.
Ensimmäinen kouluvuosi
Ensimmäinen kouluvuosi on sisältänyt todella paljon tunteita ja ihan laidasta laitaan. Pääasiassa sitä innostusta ja oppimisen iloa, mutta myös niitä vaikeampiakin tunteita. Välillä sitä on tullut mietittyä miten ihmeessä pystyn tukemaan ihan kaikissa näissä tunteissa ja ajatuksissa häntä. Myös äitinä olen käynyt läpi tunteita laidasta laitaan. On ollut jännitystä, huolta ja pelkoa siitä, miten koulumatkat sujuvat. Saako lapsi kavereita ja tullaanko häntä kiusaamaan. Itse olen ollut koulukiusattu, joten tämä tykyttelee oman trauman kautta mielessä aika usein. Samoin olen saanut olla järjettömän ylpeä ja iloinen hänen onnistumisistaan. Ollaan oltu yhdessä innoissaan retkistä ja discoista ja muista uusista kokemuksista, joita koulu on tuonut eteen.
Samaan aikaan minä olen ollut vanhempana koko ajan vähän enemmän sivussa, kun lapsi kokeilee siipiään. Vaikka se on ollutkin aika ajoin vähän vaikeaa. Olen yrittänyt pitää mielessäni sen ajatuksen, että olen lapsestani sellaisen henkisen käsivarrenmitan päässä. Annan hänen kokeilla, mutta nappaan kiinni ja tulen apuun, kun sitä tarvitaan.
Tänään ollaan juteltu kouluvuodesta. Mikä siinä oli parasta, mikä ehkä vaikeinta. Ja mitä lapsi odottaa nyt tulevalta kesältä. Todistus katsottiin ja laitettiin sitten kaappiin muiden tärkeiden papereiden sekaan. Oma lapseni on niin tunnollinen ja tarkka koulun suhteen, että pelkään hänen vielä uupuvan tässä suorituskeskeisessä maailmassa. Siksi korostan mieluummin muita asioita koulun käymisessä. Kuten niitä kavereita ja uuden oppimisen iloa. Ja nyt sitä, että kesä on tarkoitettu rauhoittumiselle ja rentoutumiselle. Olen yrittänyt myös tehdä lähipiirille selväksi, että keskitytään niihin muihin juttuihin enemmän, kuin arvosanoihin. En halua, että oma lapseni tuntee huonommuutta tai epäonnistumista, koska ei ole yltänyt tietylle tasolle.
Sanoisin, että ensimmäisen luokan tärkeimmät tavoitteet on saavutettu, eli on saatu uusia hyviä kavereita, kivaa on ollut ja koulun rutiinit on opittu. Tästä on todella hyvä jatkaa ensi vuoteen ja toiselle luokalle.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Valkoinen kesämekko ja keväisiä kuulumisia
Tuleva arki kolmen lapsen kanssa