Sovittiin puolison kanssa jo aika alkuraskaudesta, että vietetään kesällä yhteisiä baby showereita. Kyseessä ovat Amerikasta tänne Suomeenkin rantautunut juhla. Baby showerit ovat pohjimmiltaan juhla, jossa juhlitaan uutta tulokasta ja valmistetaan vanhempia tulevan vauvan tuloon. Sen vuoksi onkin hieman nurinkurista, että niitä ajatellaan pelkästään äitien juhlina, vaikka vauva on molempien vanhempien ja muuttaa yhtälailla molempien elämän.

Ja nyt minä puhun heteronormatiivisesta parisuhteesta, koska elän sellaisessa itse ja olen ollut sellaisissa vauvajuhlissa.

Tasa-arvoiset vanhemmat

Minulla oli esikoista odottaessani omat juhlani, mutta nyt halusin ehdottomasti yhteiset juhlat. Puolisoni ei ole mikään ”kakkosvanhempi”. Me olemme yhdessä tämän vauvan vanhemmat, joten vauvajuhlat pitäisi olla molemmille. Lisäksi perinteisesti lahjat ovat vauvantarvikkeita. Omaa tasa-arvokäsitystäni vastaan sotii hyvin vahvasti se, että naiset saavat lahjaksi vauvantarvikkeita (jotka eivät varsinaisesti edes ole heitä varten) ja miehet saavat sikareita ja viskiä. Yhteisissä juhlissa kaikki vauvantarvikkeet tulevat lahjaksi meille molemmille, eikä vain minulle. Me olemme yhdessä vastuussa vauvan tarvikkeista ja varusteista. Minä en ole mitenkään erityisessä asemassa, vain koska olen lapsen äiti. Minun sukupuoleni ei tee minusta mitenkään päin kykenevämpää vanhempaa. Ainoat asiat joihin olen sukupuoleni puolesta kykenevämpi on raskaus, synnytys ja imetys. Muissa asioissa olemme samalla viivalla.

Joten siksi yhteiset vauvajuhlat. Puolisoni ansaitsee nämä ihan yhtälailla, kuin minäkin. Ja periaatteessa hän ansaitsee nämä vähän enemmänkin, kuin minä, koska vauva on hänen esikoisensa.

Puoliso ei todellakaan lähde ryyppäämään varpajaisia

Näistä kuulee myös sitä, että baby showerit on äidille ja varpajaiset on isälle. Ensinnäkin, alkuperäisen perinteen mukaan naiset viettivät varpajaisia. Synnytykseen osallistunut naisväki riipaisi kännit, kun synnytys oli saatettu onnistuneesti loppuun ja ne olivat varpajaiset. Miehillä ei ole alunperin ollut mitään tekemistä näiden juhlien kanssa. Ja kuten sanoin aiemmin, baby showereissa on enemmän kysymys vauvasta, kuin vanhemmista. Lisäksi isää tarvitaan ensimmäisinä päivinä enemmän äidin ja vauvan luona, kuin ryyppäämässä ja rellestämässä äijäporukalla. Eikä niissä bileissä ole yleensä kyse edes vauvasta. Ne ovat tekosyy ryypätä.

Olen lukenut kymmeniä juttuja siitä, miten isät ovat lähteneet viettämän varpajaisia ja olleet seuraavana päivänä krapulansa vuoksi kyvyttömiä hoitamaan omaa osuuttaan. Tällainen ei minun mielestäni tule kuuloonkaan. Puolisoni saa varpajaisensa sitten joskus vauvavuoden lopussa ja samoin minä. Kumpikin meistä juhlii siis varpajaisia sitten, kun vauvavuosi on selätetty. Intensiivisen vauvavuoden jälkeen, kumpikin meistä ansaitsee ehdottomasti aikaa itsekseen, ulkona, omien läheisten kanssa.

Minusta on ihanaa viettää tulevat vauvajuhlat yhdessä puolisoni kanssa. En koe jääväni mistään paitsi, vaikka jaan nämä juhlat hänen kanssaan. Päinvastoin, tuntuu äärimmäisen tärkeältä rikkoa näitä normeja.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Vappubrunssi ja croisant buffet

4 vinkkiä vappubrunssin suunnitteluun

7-vuotiaan kissasynttärit

Isänpäivää viettämään

Halloweeniin sopivat madoilla koristellut mokkapalat

Beben koko: Kesäkurpitsa

Oireet: Parit oikeasti napakat supistukset.

Himot: Ei oikeastaan ole ollut.

Raskausviikko 32

Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on se, että maksa-arvoja mittaavat verikokeet olivat normaalit. Tätä on jotenkin ihan hirveän vaikeaa uskoa. Voin uskoa täysin sen, että olen kuvitellut kutinat, koska ihmisen mieli on uskomaton. Mutta lähinnä tuntuu uskomattomalta mahdollisuus, että minulla voisi olla raskaus, jossa ei ole osana hepatogestoosia. Mikä on tietysti tosi hyvä juttu. Olin vain ennusteiden vuoksi niin asennoitunut taas yhteen kutisevaan loppuraskauden, että tätä on vaikeaa uskoa. Toki nyt toivotaan, että loppuraskauskin menisi ilman kutinoita. Ainakin Naistenklinikan kätilö sanoi, että se voisi olla mahdollista, vaikka ennuste lupaileekin muuta.

Tämä viikko on mennyt muutenkin todella hyvin. Tämä on ehdottomasti kaikkein helpoin raskauteni, lukuunottamatta niitä alun verenvuotoa. Muuten olen saanut voida todella hyvin. Olen jaksanut hyvin ja saanut liikkua ja tehdä normaalisti, mistä olen todella kiitollinen. Tiedän omasta kokemuksestani, että tällainen ei ole mitenkään itsestään selvää. Olen aiemmissa raskauksissa oksentanut kuukausia ja saanut lääkäriltä suosituksen levätä ennemmin, kuin liikkua. Joten, kun näin viikolla 32 voin mennä ja tehdä lähes normaalisti, olen siitä äärimmäisen kiitollinen.

Paino

Sanon nyt pari sanaa omasta painostani ja painon nousustani. Tämän on todennäköisesti ainoa kerta, kun tulen tämän mainitsemaan. Minulle sillä ei ole ollut mitään väliä, sillä minä kuulun siihen ihmisryhmään, joka imettäessä käytännössä katsoen kuihtuu. Muutenkin olen jo useamman vuoden ollut sinut kroppani ja painoni kanssa. Minulle on riittänyt, että voin hyvin, olen terve ja jaksan touhuta lasten kanssa. En ole hoitajaa pyytänyt mitenkään peittelemään vaa-an lukua. Olen siis ollut tietoinen siitä, miten painoa on tullut. Ja olen myös huomannut, että sitä on tullut huomattavasti vähemmän, kuin aiemmissa raskauksissa, vaikka en ole tehnyt mielestäni mitään yhtään enempää erilailla. Jälleen yksi juttu, mikä on tässä raskaudessa aivan erilailla.

Tällä viikolla minulla oli myös synnytyspelkopoliklinikan käynti Naistenklinikalla. Huomasin uudelleen raskautuessani, että edellisistä synnytyksistä oli jäänyt asioita kaivelemaan. Olin aluksi sata prosenttisen varma siitä, että haluan sektion. Etten missään nimessä halua synnyttää enää lateitse, koska sektio tuntuu hallittavammalta tilanteelta. Mieli on kuitenkin muuttunut raskauden edetessä ja kätilön kanssa juteltiin siitä, mitä heidän puoleltaan voitaisiin tehdä minun alatiesynnytykseni eteen. Päätin, että kirjoitan tästä käynnistä ihan oman postauksensa. Asiaa tuntuu olevan sen verran.

Loppuun haluaisin sanoa, että meidän vauvalla on nimi. Kriiseilyt on ohi ja nyt vaikuttaisi oikeasti siltä, että vauvan nimi on lyöty lukkoon. Isosiskot ovat myös hyväksyneet nimen.

Isompien lapsien nimet on myös päätetty jo enne syntymää. Minä en ole kokenut sitä, että nimi ei syystä tai toisesta sopisikaan vauvalle. Oma äitini on ymmärtääkseni päättänyt minun nimeni siinä vaiheessa, kun on saanut minut syliinsä. Minun lapsillani on kuitenkin ollut nimet valmiina. Ja uskon, että myös tämä kolmas kasvaa omaan nimeensä ajan kanssa. Siitä tulee hänen näköisensä nimi.

-Jenni

1 & 3 KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 31 (30+0 – 30+6)

Raskausviikko 30 (29+0 – 29+6)

Raskausviikko 29 (28+0 – 28+6)

Raskausviikko 28 (27+0 – 27+6)

Raskausviikko 27 (26+0 – 26+6)