Kun meinasin lopettaa bloggaamisen
0Olen kirjoittanut tätä nykyistä blogia pian kahdeksan vuotta ja olen nauttinut siitä suunnattomasti. Pikkulapsi vuosina, sen kaiken säätämisen ja arjen lisäksi minulla on ollut jotain täysin omaa. Jotain, joka on vienyt ajatuksia pois siitä kaikesta muusta. Jotain, jossa olen saanut olla luova ja tehdä sitä, mikä tuntuu minusta hyvältä. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja tuntuu, että blogissa saan ilmaistua itseäni paremmin, kuin missään muussa kanavassa. Saan kirjoittaa ajatukseni auki ja lisätä kuvia ilman rajoituksia.
Olen pääasiassa miettinyt etten ihan heti keksi syytä, miksi lopettaisin bloggaamisen.
Kun meinasin lopettaa
Kerran olen kuitenkin harkinnut ihan tosissani blogin lopettamista. Siitä on jo jokunen vuosi aikaa. Kyseinen ajanjakso oli aivan äärimmäisen kuormittavaa aikaa, mikä näkyi omassa ulkoisessakin olemuksessa. Minulla ei ole varmaan ikinä ollut niin tummia silmänalusia kuin tuona aikana.
Jouduin digitaalisen vainoamisen uhriksi. Vainoaminenhan on suomessa kriminalisoitu teko. Myös digitaalinen vainoaminen. Digitaalista vainoamista on muun muassa:
- Toistuvat, häiritsevät viestit ja puhelut eri sovellusten kautta.
- Sosiaalisenmedian seuraaminen oikeudetta.
- Älylaitteiden käyttäminen tiedon hankkimiseksi
- Mustamaalaaminen verkkoyhteisössä tai sosiaalisessa mediassa.
Tässä on itseasiassa vain muutama esimerkki siitä, mitä digitaalinen vainoaminen on. Tätä minä sain osakseni. Tähän itseasiassa liittyi myös perättömiä lastensuojelu- ja rikosilmoituksia vainoajien osalta. Nimenomaan vainoajien, tiedän nykyään, että minua vainosi ryhmä ihmisiä, ei vain yksi tyyppi.
Digitaalinen vainoaminen on myös aivan hirveää henkistä väkivaltaa. Siihen aikaan pelkäsin omassa kodissani. Ja tämä on jättänyt itseeni hyvin vahvan jäljen. Pelkään edelleen sitä, että vainoaminen alkaisi jossain kohtaan uudestaan. Pelkäsin silloin edes avata blogiani. Tuntui, että kaikki varotoimet joita tein, eivät olleet riittäviä. Silloin ainoalta järkevältä vaihtoehdolta tuntui laittaa pillit pussiin.
Mutta jo silloin päässäni kyti hyvin vahvana ajatus siitä, että jos nyt lopetan, annan vainoajilleni juuri sen, mitä he haluavat. He haluavat minun lopettavan. Tämä ajatus sai minut jatkamaan sitkeästi.
Miksi en tehnyt rikosilmoitusta
Halusin tehdä rikosilmoituksen. Halusin sillä saada tämän kaiken loppumaan. Olin itseasiassa silloin yhteydessä rikosuhripäivystykseen. Mutta loppujen lopuksi, minulla oli hyvin vähän voimavaroja lähteä silloin taistelemaan tämän asian vuoksi. Olin ottanut talteen kyllä kaikki todisteet, mitä vainoamisesta oli, mutta koin silti, että sitä oli liian vähän. Poliisi ei tehnyt asiaa yhtään sen helpommaksi omalla asenteellaan. Joten rikosilmoituksen tekeminen jäi silloin.
Jos tilanne toistuisi tänä päivänä, en miettisi hetkeäkään ilmoituksen tekemistä. Vainoaminen on rikos, eikä sitä pidä kenenkään kestään. Tämän takia minua treggeröi valtavasti ihmisten mielipiteet siitä, että kun on valinnut itselleen julkisen työn ja aseman, niin sen huonot puolet pitää vain kestää. Ei todellakaan pidä. Sosiaalisella medialla itsensä elättävien ei todellakaan tarvitse olla mikään kansan likakaivo.
Yksi asia, josta olen aivan äärimmäisen ylpeä on se, että en lopettanut blogia tai somen tekemistä. Sain pidettyä kiinni minulle äärimmäisen tärkeästä asiasta ja näytettyä ettei minua tuosta noin vaan nujerreta. Sen jälkeen kanavani ovat kasvaneet entisestään. Niiden pariin on löytänyt valtava määrä ihmisiä, jotka saavat inspiraatiota ja vertaistukea minun tekemisestäni. Ja nämä ihmiset ovat myös kertoneet sen.
Laitan tähän loppuun muutaman palautteen, jonka sain, kun kysyin Instagramissa miksi minua seurataan.
”Pluskokoisten muotia. Sunlaisia vaikuttajia ei ole nimittäin liikaa.”
”Koska oot inspiroiva ja ihana ihmistyyppi, sekä esteettisesti kauniit kuvat, julkaisut löytyy sekä vakavaa, että ”hömppä” aihetta hienosti avattuna ja kirjoitettuna.”
”Koska arvot tuntuvat kohtaavan ja jaat hyvin tietoa.”
”Oot aito ja tuot rehellisiä mielipiteitä kaikesta, sulla ei ole mitään somekulissia, arvostan.”
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Mitä virheitä tein, kun aloitin bloggaamisen
Kirsikan kukkia, sekä farkkutakki ja ribbimekko
Ihanaa alkanutta viikkoa! Minä olen kirjoittanut täällä koko aamupäivän. Tuntuu, että tekstiä vain syntyy, joten yritän ottaa tästä kaikesta ilon irti. Se ei ole aina ihan itsestään selvää, että kirjoittaminen luistaa.
Eilen vietettiin äitienpäivää, joka oli omalla kohdallani tällä kertaa aivan ihana. Siinä ei ollut mitään erikoista. Me syötiin yhdessä, leivoin itse kakun ja lähdettiin pienelle retkelle puistoon niin, että lapset saivat harjoitella samalla pyöräilyä. Aktiviteetit olivat hyvin samanlaisia kuin, mitä me tehdään normaalistikin yhteisinä vapaapäivinä. Lapset olivat toki askarrelleet molemmat minulle lahjat ja puoliso oli ostanut minulle korusetin, josta olin haaveillut jo pidemmän aikaa. Lapseni ja puolisoni onnistuivat tekemään eilisestä, kuitenkin elämäni parhaimman äitienpäivän läsnäolollaan. Vaalin muistoa mielessäni ikuisesti.
Farkkutakki / H&M
Mekko / H&M
Laukku / H&M
Kengät / Zadaa second hand
Korvakorut / Smiling Design
Käytiin viikonloppuna myös kuvaamassa puolison kanssa Roihuvuoren kirsikkapuistossa. On edelleen ihan mahtavaa, miten hän haluaa auttaa ja tukea minua tässä hommassa ja lähtee vapaaehtoisesti kuvaamaan minua. Minulla on kuvaamisen suhteen paljon ohjeita ja mielipiteitä, joten jollakin saattaisi oikeasti mennä hermo. Plus olen todella tottunut kuvaamaan Katrin kanssa, jolloin homma on äärimmäisen vaivatonta. Me tunnetaan toisemme ja ne kuvaustarpeet niin hyvin, että homma menee nykyään aika nopeasti. Mutta siitä huolimatta arvostan suunnattomasti puolisoni apua tässä.
Ribbimekko
Olen sanonut moneen kertaan, että ribbimekko on yksi parhaita raskausvaatteita. Varsinkin kun olen isoimmillani näin keväällä ja kesällä. Se on helppo ja se on siisti. Se myös myötäilee kivasti kasvavaa vatsaa. Näitä kuvia katsellessa totesin, että pötsistä on kyllä kasvanut melkoinen pallo. Ei vissiin ole enää mitään epäselvyyttä siitä olenko raskaana vai en.
Ribbimekkoon on myös kiva yhdistellä erilaisia kimonoita ja liehukkeita, joita allekirjoittaneelta löytyy joka lähtöön. Jaan teille todennäköisesti kesän myötä useamman asun mekossa ja liehukkeessa.
Nyt toivotan aivan ihanaa alkanutta viikkoa. Nautitaan lämpimistä ilmoista ja siitä, että torstaina monella on ylimääräinen vapaapäivä!
-Jenni
KUVAT: Muru / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit