Selvisimme yhteenmuuton aiheuttamasta parisuhdekriisistä

Yleinen | 7.4.2023

Olen kirjoittanut todella avoimesti siitä, miten kävimme puolisoni kanssa läpi parisuhdekriisin, kun muutimme yhteen. Kyseiseen postaukseen pääset tästä linkistä. Tämä kriisi kesti useita kuukausia, mutta nyt se on viimein alkanut helpottamaan ja me ollaan siirrytty uuteen ihanaan, kuherteluvaiheeseen.

Tämä kriisi on liittynyt ennen kaikkea siihen, että me hiottiin meidän kulmia yhteen. Kaksi aikuista, itsenäistä ja aika erilaista ihmistä muuttaa yhteen, niin oikeastaan ei ole ihme, että siinä kulmat kolisee. Toki tiedostamme molemmat sen, että tämä minun raskauteni on tuonut tähän kaikkeen myös omat särmänsä ja haasteensa. Minä kun en ole lopulta ollut hormoneineni se kaikkein tasapainoisin persona. Mutta itse uskon vakaasti siihen, että kriisit ovat myös hyödyllisiä. Ne kuuluvat niin ihmisen, kuin ihmissuhteen kasvuun ja kehitykseen. Parisuhdekaan ei voi olla yhtä kuherruskuukautta, muuten se ei kehity.

Aluksi: Riitaa riidan perään

Aika pian siinä yhteenmuuton jälkeen ja raskauden alettua meille alkoi tulla enemmässä määrin riitoja. Kun kumpikin yritti toimia omalla tavallaan ja joutui sitten yhteentörmäykseen toisen tapojen kanssa. Tässä korostui myös meidän erilaiset tempperamentit. Minä olen aina ollut nopeasti räjähtävä ja vahvatahtoinen. Puolisoni on monessa asiassa sovitteleva, mutta myös aika periksiantamaton. Kovimmat riidat käytiin silloin, kun kumpikaan ei halunnut antaa periksi.

Kommunikaatio oli ratkaisu

Alkua vaikeutti myös se, että ei vielä oikein osattu puhua niistä vaikeista asioista. Sen kuitenkin oppi pikkuhiljaa puhumalla. Piti vain oikeasti pysähtyä puhumaan. Siitä se solmu lähti sitten aukeamaan hiljalleen. Se ihan ensimmäinen keskustelu oli vaikea, mutta siitä se pikku hiljaa lähti. Tässä suhteessa olen todella ymmärtänyt sen, millainen merkitys puhumisella oikeasti on.

Riitojen aikana myös läheisyys oli kärsinyt merkittävästi. Ei sitä käytännössä enää ollut ja minusta tuntui hetken aikaa jopa oudolta, sekä vähän vieraalta antaa sitä. Mutta tässäkin aloitettiin puhumisesta ja toteamalla ettei meidän suhteessa ole enää läheisyyttä. Ihan hetkessä ei toki siirrytty nollasta taas siihen, mitä se oli ollut ennen kriisiä, vaan läheisyyden lisääminen tapahtui pikku hiljaa. Tässäkin on oikeasti mennyt varmasti yli kuukausi ja aluksi se pieni silittelykin tuntui oudolta. Mutta kuten sanoin, nyt pitkän yrittämisen ja puhumisen jälkeen, meillä on taas meneillään sellainen kuhertelukausi. Läheisyys on taas luonnollista ja ihanaa.

Kriisejä ei pidä pelätä. Kuten sanoin, ne kuuluvat asiaan ja ne ovat niitä ihmissuhteen kasvunpaikkoja. Toki, jos niistä ei pääse yli ja ihmisillä on vuodesta toiseen huono olla toisen kanssa, niin silloin kannattaa miettiä eroa. Väkisin ei pidä suhteessa roikkua. Mutta kyllä ne ammattilaiset ovat oikeassa, kun sanovat, että puhuminen ja avoin kommunikaatio on se parisuhteiden salaisuus.

Itse ajattelen nykyään, että puolison täytyy tuoda elämään jonkinlaista lisäarvoa. En koe tarvitsevani kumppaniani. Olen tullut toimeen erinomaisesti jo ennen meidän suhdetta ja pärjään edelleen. Mutta kumppanini tuo elämääni valtavasti lisää hyvää. Mielenkiintoisia keskusteluja, tukea, turvaa, sitä läheisyyttä. Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Koen meidän suhteen olevan näin hyvä ja tasa-arvoinen, kun kumpikaan ei ole riippuvainen toisistaan ja me halutaan toisillemme pelkkää hyvää. Näin me selvisimme tästä parisuhdekriisistä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Ekstorvertti ja introvertti parisuhteessa

Uusperhearkea takana kuukausia

Halut missä olette?

Miten sitä seksielämää on elvytetty kuivan kauden jälkeen

Puoliso ei juo alkoholia minun raskausaikana

Näin me syömme pääsiäisenä

Yleinen | 6.4.2023

6 Likes

Hyvää pääsiäistä! Täällä nautitaan alkaneesta lomasta. Tai minä ja lapsen nautimme. Puoliso on töissä, sillä ihmisillä on vissiin jano myös pääsiäisenä. Saadaan olla kuitenkin päivisin yhdessä perheenä, sillä hän on ollut nyt iltavuoroissa. Nautitaan sitten täysillä siitä ajasta, mikä saadaan viettää perheen kesken. Minulla on ruokavastaavana ollut myös pääsiäis menun suunnittelu. Koska ollaan lasten kanssa pari päivää mummin patojen ääressä, oma suunnittelu on tässä tapauksessa painottunut nimenomaan sunnuntain ja maanantain syömisiin.

Omassa lapsuuden perheessäni ei ole ollut erityisiä perinneruokia pääsiäiseen. Olen näin aikuisenakin mennyt hyvin pitkälti sillä, mitä on tehnyt mieli. Nyt halusin kuitenkin kokata vähän paremmin, koska tämä on ensimmäinen pääsiäisemme näin uusperheenä ja vielä niin, että lapset ovat meidän kanssamme. Toki, todennäköistähän on, että lapset toivoisivat vain spagettia, mutta ajattelin ottaa riskin.

Pääsiäisen menu

Olen googlaillut ruokaideoita parhaani mukaan ja miettinyt samalla sitä, mitä lapset eivät torppaisi suoraan. Lasten kanssa on toiminut parhaiten erilaiset ”koottavat ruuat”, eli bowlit, tortillat, pitaleivät yms. Siitä sain sitten idean. Osaan omasta mielestäni tehdä todella hyvää nyhtöpossua. Sovittiin puolison kanssa, että voitaisiin nyt tehdä sitten nyhtölammasta. Siitä se idea sitten lähti.

Pitaleipiin lapset saavat itse valita täytteet, jolloin lautanen tulee todennäköisimmin tyhjäksi. Lisäksi tällä tavoin he ottavat lautaselle mielellään kasviksia, mikä on ehdotttomasti osa voittoa. Meille aikuisille ajattelin tehdä kaveriksi vielä hyvän vihreän salaatin.

Meillä syödään:

Pitaleipiä nyhtölampaalla
Halloumi
Jogurttikastike
Paahdetut porkkanat
Vihreä salaatti passionkastikkeella

Sitruunamarenki piirakka
Töhnämunat
Sitruuna-vadelma browniet

Alunperin lähdin tosin ruokasuunnitteluun jälkiruuat edellä. Mietin sitä, mitä voisin leipoa meille pääsiäiseksi. Browniet ovat itseasiassa viemisiä kotiin ja epäilen niiden katoavan parempiin suihin sen sileän tien, kun päästään mummilaan. Sitruunamarenkin piirakka on itseasiassa vanha bravuurini, joka sopii todella hyvin kevääseen. Töhnämunat ovat puolestaan jotain, mitä lupasin lapsille. Lapset eivät ole aikaisemmin maistaneet minkäänlaisia töhnämunia ja niiden resepti on aika simppeli. Joten lupasin tehdä heille parit munat.

Pääsiäiseen kuuluu ehdottomasti myös pitkät, rauhalliset aamiaiset. Niinpä olen meittinyt myös sitä, mitä kattaa aamupalapöytään. Pehmeä munakokkeli houkuttelee, samoin croisantit ja itsetehty hedelmäsalaatti. Toki myös oma raskaushimoni, tuoremehu.