Jatkan vielä postauksen verran mielenterveysteemalla. Viimeisimmän lääkärinkäynnin jälkeen olen harjoittanut jonkin verran itsetutkiskelua oman vointini suhteen. Jos jotain olen huomannut tässä viimeisten vuosien aikana niin sen, että ihminen (ainakin itse) yrittää selkeästi vakuutella itselleen olevansa paremmassa kunnossa kuin onkaan. Hoitotyössä törmäsin tähän jatkuvasti ja välillä mietin, miten ihmiset voivat olla niin sokeita omalle voinnilleen. Nyt kun olen itse vastaavassa tilanteessa, huomaan jatkuvasti vakuttelevani itselleni, että olisin paremmassa kunnossa kuin olenkaan.

Tämän luokan väsymys ei ole normaalia

Tänään on lapsiviikonlopun jälkeinen maanantai. Eli ollaan touhuttu tauotta kaksi päivää lasten kanssa. Mikä on ihanaa. Mutta siitä huolimatta olen pystynyt tänään oikeastaan vain makaamaan sohvalla ja katsomaan telkkaria. Näin on yleensä nimenomaan viikonloppujen jälkeen ja lasten lähdettyä toiseen kotiin. Seuraavana päivänä olen todella väsynyt. Niin väsynyt, että minun on vaikeaa päästä sohvalta ylös. Oivalsin tänään, että tämä ei ehkä olekaan ihan normaali tilanne.

Vanhemmat ovat monesti väsyneitä. Erityisesti pienten lasten kanssa unet saattavat olla vähissä ja aika lasten kanssa on hyvin intensiivistä. Mutta omassa tilanteessani, lapset ovat alusta asti nukkuneet hyvin ja elämä ei ole enää koululaisen ja viittä vaille eskarilaisen kanssa ihan yhtä intensiivistä, kuin kaksivuotiaan kanssa. Lisäksi, saan säännöllisesti omaa aikaa. Tähän tilanteeseen nähden, tämän tasoinen väsymys ei tunnu enää normaalilta.

Koen edelleen jaksavani arjessa kohtuu hyvin. Jaksan hoitaa lapset, olla heidän kanssaa, pitää kodin järjestyksessä ja huolehtia ruuan valmiiksi. Toki puolisoni auttaa parhaan kykynsä mukaan ollessaan kotona, mutta minulla on oma osuuteni kotitöistä. Sen lisäksi minun lapseni ovat käytännössä kokonaan vastuullani, kun minä olen se joka hoitaa lääkärit, neuvolat, kouluasiat ja oikeastaan kaiken muunkin. Saan kaiken tehtyä. Näinä viimeisinä vuosina on ollut myös hetkiä kun kaiken hoitaminen ei ole meinannut onnistua, joten siitä ollaan tultu eteenpäin.

Tämä oivallus on tuonut taas perspektiiviä omaan tilanteeseeni. Minulla on kova kiire toipua ja vakuutella itselleni, että olen kunnossa. Mutta ilmeisesti se ei käykään ihan niin helposti, kuin olisi voinut kuvitella. Ilmeisesti tästä kaikesta ei toivukaan ihan muutamassa kuukaudessa. Yritän ottaa iisisti ja ajatella, että tässä ei ole kiire. Se ei ole kuitenkaan helppoa. Tunnen vahvasti tämän yhteiskunnan paineet siitä, miten koko ajan pitäisi olla tekemässä ja suorittamassa. Kun kerron olevani tällä hetkellä sairauslomalla mielenterveysongelmien vuoksi, ihmiset menevät vaikeaksi. Siitä huolimatta minun tehtäväni on nyt toipua.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Miten voin tällä hetkellä

Miten uskallettiin yrittää juuri nyt

Haen psykoterapiaan

Miltä masentunut ihminen näyttää?

Onnistunut lääkärinkäynti

Hississä

Tämä piti julkaista oikeastaan jo eilen, mutta olin lopulta niin väsynyt, että en vain jaksanut. Nukahdinkin illalla minuutissa. Muistan oikeastaan vain sen, kun painoin pääni tyynyyn ja mumisin puolisolle hyvät yöt ja sitten herätyskello soi. Onneksi tämä ei ole kuitenkaan niin vakavaa.

Meidän perheessä ei hirveästi käytetä hissiä. Paitsi minä nykyään, kiitos liitoskipujen. Me ravataan portaita, koska asutaan niin, että niiden käyttäminen on helppoa. Olen napannut hissin yleensä silloin, kun olen halunnut ottaa hissiselfien. Tällä kertaa houkuttelin portaisiin kääntyneen lapsen mukaani hissiin, jotta sain muiston kyseisestä päivästä. Siinä me halailtiin hississä.

Olen ollut aika pitkälti yksin lasten kanssa siitä lähtien, kun esikoinen syntyi. Kun minua on ollut vain yksi ja lapsia kaksi, sellaisen kahdenkeskeisen ajan antaminen tasapuolisesti molemmille on ollut haastavaa. Aika monesti se kahdenkeskeinen aika on ollut sitä, että olen hoitanut toista, kun vain toinen on ollut kipeänä ja toinen päiväkodissa/koulussa. Lisäksi kuopus osaa vaatia aikaa ja huomiota ihan eri tavalla, kuin esikoiseni. Nyt varasin esikoiselle kuitenkin useamman tunnin verran kahdenkeskistä aikaa kanssani. Samaan aikaan pienempi sai tilaisuuden rakentaa suhdetta bonusvanhempaansa.

Käytiin esikoisen kanssa hampurilaisella, katselemassa lemmikkikaupassa eläimia ja sitten kiertämässä hieman kauppoja. Ehdittiin makoilla kotona yhdessä sohvalla, kun uusperheemme kaksi muuta jäsentä oli omilla teillään.

Minulla on aivan mielettömiä lapsia. En voi muuta sanoa. Oli aivan ihanaa viettää aikaa myös esikoiseni kanssa ihan kaksin. Kuunnella hänen juttujaan ja ihmetellä asioita hänen kanssaan. Vauvoistani on kasvanut uskomattoman upeita, pieniä ihmisiä, joista saan olla valtavan ylpeä ihan joka päivä. On iso ilo olla heidän äitinsä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Arkikuva 5/52

Arkikuva 4/52

Arkikuva 3/52

Arkikuva 2/52

Arkikuva 1/52