Olen huomannut näin raskaana, että arvostan yhä enemmän sitä, että vaatteet eivät purista ja ovat mukavat. Kun muuten on koko ajan vähän epämukava olo, niin vaatteiden ei ainakaan halua lisäävän sitä epämukavuutta. Hyvin varhaisessa vaiheessa en kestänyt yhtään sitä, jos housut painoivat vatsaa ja siksi päädyinkin hankkimaan aika ajoissa muutamat äitiyshousut. Ja siksi arjessa käytän hyvin pitkälti legginssejä, äitiyshousuja ja hameita.

Huppari / H&M

Takki / H&M

Laukku / Zadaa second hand

Kengät / Vagabond second hand

Korvakorut / Valla koru uniikit

Musta hupparini menee vielä nippa nappa vatsani yli niin, että en näytä ihan Nalle Puhilta tai Tuhkimon Huli-hiireltä. Yksinkertainen musta huppari on minulle nimenomaan arkivaate. Olen vuosia hieman vieratanut huppareita, mutta hankkinut lopulta itselleni yhden kotona hengailua ja lenkkejä varten. On se ollut välillä myös päiväkotimatkalla päällä, mutta jos lähden lähiseutuja pidemmälle ihmisten ilmoille, niin valitsen päälleni jotain muuta. Arki- ja kotivaatteena tämä on kuitenkin erinomainen.

Tämä asu onkin varsinainen malliesimerkki sille, missä vaatteissa lapseni päiväkodin aikuiset minut monesti näkevät. Tässä tai jossain neuleistani.

Haluan jakaa näitä ihan perus arkiasuja myös tänne blogiin sen mahdollisen inspiraation lisäksi. Toki myös se kukkamekko on minulle arkiasu, mutta näin kylmään vuodenaikaan, arkisin viiletän nimenomaan tällaisissa tamineissa. Toki samaan aikaan pyrin tarjoamaan myös sitä pukeutumisinspiraatiota. Mutta tähän toimii hyvin ajatus siitä, että tarjolla on vähän kumpaakin.

Tässä asussa kivasti ryhtiä huppariin ja legginsseihin tuo skarpimpi takki.

Sellainen asu tällä kertaa. Uskon, että kevättä kohti nämä asupostaukset hieman monipuolistuvat, kun tarkenee muussakin kuin neuleessa ja paksussa takissa.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Asukuvaukset

Varaslähtö kukkamekkokauteen

Poncho osana kevätasua

Viimeiset talvitakkikuvat tälle keväälle

Lyhyt trenssi, jonka luulin olleen hutiostos

Kerroin aikanaan Instagramissa siitä, miten puolisoni ei nauti ollenkaan alkoholia minun raskausaikanani. Sain itse kauhistelua Instagramissa tästä ja puolisoni on saanut ”no, sä oot tossun alla” -kommentteja kertoessaan tästä ihmisille joita on kohdannut. Tai hän on saanut tätä kommentointia hyvin pitkälti miehiltä. Monet naiset taas ovat todenneet hänen olevan maailman paras puoliso, kun on valmis tekemään tällaisen uhrauksen.

Minulta kysytään monesti, että olenko tosiaan pakottanut puolisoni tällaiseen elämän muutokseen. Ja vaikka meillä patriarkaalisessa yhteiskunnassa ajatellaankin, että ihmisiä voi pakottaa tekemään asioita, niin minä en koe, että minulla olisi valtaa pakottaa puolisoani yhtään mihinkään. Eikä tasa-arvoisessa parisuhteessa pakoteta ketään yhtään mihinkään. Asioista keskustellaan ja ne ratkaistaan. Tämä on ollut meidän parisuhteessa asia, josta on keskusteltu ja joka on ratkaistu. Siitä huolimatta, todella moni ajattelee, että tämä alkoholittomuus on varmasti sellainen asia, mihin puoliso nimenomaan pakottaa.

Oma suhteeni alkoholiin

Minulla on ihan hyvä suhde omaan alkoholinkäyttööni. Olen jo parikymppisenä kyseenalaistanut sen tarvitseeko koko ajan juoda alkoholia. Olin parikymppisenä kolmen vuoden ajan kokonaan juomatta, joten raskausaika ei siinä mielessä ole ollut mikään juttu. Nautin viinistä ja sitä on mukava nautiskella silloin tällöin. Mutta kuten sanottu, oma suhteeni alkoholiin on hyvä.

Mutta suhteeni muiden alkoholinkäyttöön on kaikkea muuta kuin hyvä. Niskavillani nousee pystyyn ja ahdistun valtavasti jo siitä, kun kuulen tölkin avaamisesta lähtevän napsahduksen ja sihahduksen. Vaikka kyseessä olisikin limutölkki. Tämä on peruja suoraan suhteestani alkoholistin kanssa. Tässä suhteessa alkoholi näytteli hyvin isoa osaa ja jälkeen päin olen huomannut miten isoja traumoja siitä on minulle jäänyt.

Isoin syy sille, että lähdettiin keskustelemaan siitä ettei puolisoni juo, on nämä minun alkoholistisuhteesta saadut traumat. Ahdistun valtavasti hänen alkoholinkäytöstään, vaikka se on ihan normaalin rajoissa. Parikymppisellä baarimestari sinkkumiehellä se on ollut luonnostaan enemmän, kuin tällaisella kolmekymppisellä sinkkuäidillä, joka saa viinilasillisestakin darran. Siitä huolimatta se ei ole ollut siinä ongelmakäytön rajoissa. Olen ahdistunut siitä kuitenkin, koska muistot menneisyydestä puskevat niin vahvasti pintaan. Minun on helpompi sietää hänen juomistaan, jos nautin viinilasillisen yhdessä hänen kanssaan.

Siksi keskustelimme siitä, voisiko hän tämän raskauden ajan pidättäytyä alkoholista, koska se todennäköisesti helpottaisi minun oloani ja ahdistustani. Todennäköisesti raskauden hormonihuuruissa ahdistus olisi entistä pahempaa. Keskustelun päätteeksi sovittiin, että ollaan kumpikin juomatta tulevat kuukaudet. Minullehan raskaus tarkoittaa paljon muutakin kuin raittiutta. Raskaus on syystä nimeltään raskaus. Ihmisen tekeminen ei ole mitenkään kevyttä hommaa. Joten koen, että toinen vanhempi pääsee huomattavasti vähemmällä, jos hän pidättäytyy juomisesta puolisonsa raskausajan ja silti siitä on merkittävä tuki raskaana olijalle.

Selkeästi tämä on ihmisille arka aihe, kun ottaa huomioon millaisia reaktioita ollaan saatu tämän päätöksen suhteen. En tiedä mitä se on, mutta jostain syystä toisen juomiseen puuttuminen on ihmisten mielestä ennen kuulumatonta ja raittiuteen täytyy aina liittyä joku pakote.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Millaista sisältöä olette toivoneet

Seksi alkuraskaudesta

Sunnuntaiaamun aamiainen ystävän kanssa

Runo Hotel ja miniloma Porvoossa

Meidän ensimmäinen yhteinen vuosi