Arkikuva 8/52: Hiihtolomaviikko
0
Kuten monessa muussakin pääkaupunkiseudun perheessä, täälläkin on ollut hiihtolomaviikko. Arkikuva on myös sen mukainen. Se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kaksi kappaletta lomailevia lapsia kotona, koko ajan tekemistä ja menemistä. Koti on aika ajoin sen näköinenkin. Minä olen pääasiassa taistellut meidän olohuoneen puolesta, että siellä olisi edes joten kuten siistiä. Parina viime päivänä se ei ole onnistunut, koska olen ollut itse niin huonovointinen.
Tällä viikolla lapset ovat todella yllättäneet sillä, miten isoja, osaavia ja itsellisiä he jo ovatkaan. Kun minä olen ollut huonon voinnin vuoksi enemmän tai vähemmän vuodepotilaana. Lapset ovat itse ottaneet muun muassa ruokaa kaapista, kun normaalisti vaativat passausta. Selkeästi olen passannut heitä liian kanssa, vaikka aika-ajoin muistutankin ettei tämä ole hotelli. Kun kirjoitan tätä postausta, lapseni tiskaavat puolison kanssa. Taitaa olla oikeasti aika tiukentaa vaatimuksia. Toisaalta, vauvan synnyttyä isommat joutuvat todennäköisesti itsenäistymään ihan luonnollisesti, kun minun käteni eivät riitä joka paikkaan.
Sen lisäksi he ovat viihdyttäneet toisiaan, ulkoilleet keskenään meidän kerrostalon suojaisella sisäpihalla ja välissä käyneet mittaamassa minulta kuumetta, sekä silittelemässä ja halaamassa kipeää äitiä. Näissä raskaushormoneissa olen itkenyt kuin Tonava juuri sitä, miten isoja lapsia minulla on. Pienet lapset ovat suloisia, mutta on näissä isommissakin ehdottomasti puolensa. On aika mahtavaa olla myös isompien lasten äiti.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Arkikuva 7/52: Teatterissa ystävän kanssa
Äitimyytti
Omassa somekuplassani on käyty viimepäivinä keskustelua vanhemmuudesta ja äityidestä. Iidan matkassa-blogin Iida sai syyllistäviä viestejä, kun oli jättänyt vauvansa yöksi avopuolisonsa kanssa kotiin kaksin ”koska siitä kyllä vauvan turvallisuudentunne järkkyy.” Vaikuttajamedian kollegani Ida taas sai arvostelua, kun hän lähti vain osan lapsiensa kanssa risteilylle. Kun taas itse puhuin siitä, että olen monet vuodet vanhempana suorittanut ja polkenut omia tarpeitani, sain seuraajalta DM-viestin: ”Jenni hyvä, vanhemmuus on lasten tarpeiden edelle asettamista.”
On jännä, että vaikka kaikenlaisia myyttejä nyky-yhteiskunnassa murretaan, äitimyytti on ja istuu tiukassa. Edelleen väitetään kivenkovaa, että vauva pystyy muodostamaan primäärin suhteen vain ja ainoastaan yhteen ihmiseen, eli luonnollisesti äitiin. Mikä ei edes pidä paikkansa. Vauvalla voi olla 2-5 primääriä kiintymyssuhdetta. Eli ei ole olemassa äitien ylivaltaa, muualla kuin raskaudessa ja synnytyksessä. Esimerkiksi toisen vanhemman antama, ihokontaktissa tapahtuva ruokinta on vauvalle yhtä paljon läheisyyttä tuova kokemus, kuin rintaruokinta.
Uupumuksen kautta
Vanhemmuus on äärimmäisen intensiivistä, niin hyvässä ja kuin pahassa. Se on todella uuvuttavaa. Itsekin olen kokenut ajoittain pahimmassa väsymyksessä todella negatiivisia tunteita vauvaani kohtaan. Mistä seurasi myös hirvittävät syyllisyyden tunteet. Näin ei ehkä olisi ollut, jos olisin saanut nukkua enemmän. Olin kummankin lapsen vauva-aikana ihan todella yksin. Aivan kaikki oli minun vastuullani. Silloin se oma suorittamiseni alkoi. Kun luen vanhoja blogitekstejä vuosilta 2017 eteenpäin, mainitsen monia kertoja sen, kuinka huonosti voin ja miten asiat ovat raskaita ja huonosti. Tilanne vain paheni vuosi vuodelta.
Uupumiseni oli todella, todella monen asian summa. Ensimmäiseen sairaslomaani asti suoritin elämääni. Eron aikaan minun oli pakko näyttää kaikille, että selviän ja handlaan tämän kaiken. Kunnes en enää handlannut. Burn out pakotti minut asettamaan itseni etusijalle. Vasta kun vointini on alkanut parantua ja olen tajunnut, millainen äiti olen ollut lapsilleni väsyneenä. Paska tosiaan valuu alaspäin. Kun olen itse voinut paremmin, minulla on ollut ihan uudenlaiset resurssit vanhemmuuteen. Olen jaksanut ottaa vastaan lasten tunteet ja tarpeet. Ero on merkittävä. Tällä hetkellä, vaikka olen edelleenkin toipilas, pystyn olemaan sellainen äiti lapsilleni, kun haluan.
Kun uusi vauva syntyy
Kun tämä uusi tulokas syntyy kesällä, ollaan sovittu puolison kanssa, että homma menee sitten 50/50. Aion pääasiassa imettää, mutta myös pumpata, jotta puolisoni pystyy osallistumaan vauvan ruokkimiseen. Lisäksi, kun hänellä on iltapainotteinen työ, hän ottaa vastuulleen aamut vauvan kanssa. Samoin, kun minä imettäessä hoidan yösyötöt ja valvon öisin, hän herää aamulla ja antaa minun nukkua. Tämä on tämän hetkinen suunnitelma. Muutamme sitä tarvittaessa.
Mutta kävi miten kävi, minä en aio olla tämän vauvan ainoa aikuinen, vaan puolisoni tulee olemaan myös sitä. Varsinkin kun meillä on tukiverkkoa käytössä rajallisesti. Varsinkin näin vauva-aikana. Isommat pääsevät taatusti mummille täysihoitoon, kun heidän kanssaan oleminen on nykyään jo aika helppoa. Vauvat taas tarvitsevat sitä jatkuvaa hoivaa ja hoitoa. Joten on äärimmäisen tärkeää, että me teemme tämän oikeasti yhdessä ja tuemme toisiamme.
Minä olen luonnostani introvertti. Eli minä vaadin myös säännöllisesti sitä rauhaa ja hiljaisuutta, jotta henkiset akkuni latautuvat. Enkä koe, että se tekisi minusta yhtään huonompaa äitiä. Se vain tarkoittaa sitä, että me puolison kanssa järjestetään minulle näitä hiljaisia hetkiä. Vastavuoroisesti järjestämme hänelle hetkiä, joita hän tarvitsee. Vanhemmuuden pitäisi olla tasa-arvoista, koska lapsi on monesti tehty yhdessä. Toki perhetilanteet ovat erilaisia, mutta kun puhutaan parisuhteesta, vanhempia on yleensä paikalla kaksi. Miksi toisen pitäisi olla enemmän kiinni vauvassa kuin toisen?
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ekaluokkalainen leipoo ystävänpäivä pöffinssit
Uskomatonta, että meille tulee vauva