Ei väistetä
0Olen seurannut viime päivinä feministivaikuttaja ja toimittaja Irene Naakan Instagram-tilillä käytyä Ei väistetä -casea siitä, miten miehet eivät väistä naisia kävelykaduilla. Tämä voi kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta ei sitä ole. Irene jakoi stoorin, jossa kertoi lenkillä kävellessään aivan tien oikeaa reunaa ja kaksi miestä käveli häntä päin, vaikka heillä olisi ollut tilaa väistää. Tämän jälkeen Irene alkoi jakaa seuraajiensa viestejä ja kokemuksia siitä, miten miehet eivät väistä naisia kadulla. Ja useammat kertoivoat myös kokeneensa väkivaltaa miehelitä, jos eivät olleet väistäneet heitä.
Minäkin, viimeksi tällä viikolla vetäisin viisivuotiaan tyttäreni pois päin, kun eräs mies olisi varmaan kävellyt hänen ylitseen yhtään hidastamatta, jos en olisi ehtinyt toimia. Me elämme miehille suunnitellussa maailmassa, jossa valkoisella cis-miehellä on kaikki valta. Ja se näkyy näinkin pienissä asioissa. Jalkakäytävät ja kävelytiet ovat julkisia tiloja, joissa kaikilla pitäisi olla yhtälainen oikeus liikkua. Tämä pätee tosin vain miehiin. Jos olet nainen, sinun kuuluu väistää. Jos nainen ei väistä, seuraa törmäys.
Meillä on syvälle kulttuuriin ja rakenteisiin koodattu käsitys siitä, että naisen kuuluu väistyä ja siirtyä. Meidät lokeroidaan kuntosaleillakin sanoen, että sillä tavalla saamme olla rauhassa miehiltä. Mutta, miksi meidän pitää väistää ja astua syrjään ja piiloutua? Miksi miesten ei tarvitse muuttua? Koska pojat ovat poikia? Tämäkin on asia, johon ei ole välttämättä edes kiinnittänyt huomiota aiemmin. Mutta kun asian tajuaa, sen näkee kaikkialla. Kuten niin moni muukin mosogyninen rakenne.
Omasta puolestani haluan levittää tätä samaa Ei väistetä -sanomaa. Kadut kuuluvat meille kaikille. Meillä muillakin on oikeus olla ja kävellä siellä ilman pelkoa siitä, että joudumme kokemaan vaaratilanteita ja väkivaltaa. Otetaan meidän oma tila tässä maailmassa. Me ei olla syöksemässä miehiä pois kaduilta, vaan halutaan vain yhtälainen oikeus kävellä niillä.
Itsehän ajattelin hankkia beibille sellaiset hyökkäysvaunut vaunulenkeille, että saadaan kulkea rauhassa väistelemättä.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Onko kenenkään ulkonäköä oikeus kommentoida?
Syyllistetään uhria ja puolustetaan tekijää
Sananvapaus – Maailman vanhin tekosyy
Raskausviikko 14 (13+0 – 13+6)
Beben koko: Sitruuna
Oireet: Liitoskivut, väsymys, nälkä ja arat nännit.
Raskausviikko 14
Ollaan selkeästi ylitetty jonkinlainen raja, koska minä en kyttää enää jatkuvatsti raskaussovellustani ja äärimmäisen hitaasti kuluvia päiviä. Uskon, että riskiviikkojen mentyä ja kun ultrassa oli kaikki hyvin, niin olen voinut rentoutua raskauden suhteen. En pelkää jatkuvasti keskenmenoa tai verenvuotoja. Saatiin myös seulontatulokset ja niiden perusteella vaikuttaa siltä, että vauvalla on kaikki hyvin. Tämä on aina huojentava tieto. Huomaan stressanneeni hieman omaa ikääni ja sen tuomioa mahdollisia riskejä. Vaikka enhän minä ole vielä mitenkään vanha saamaan lapsia.
Ensimmäiset liikkeet
Nyt uskallan väittää tunteneeni ensimmäiset pienet vauvasta lähtöisin olevat hipaisut. Toistaiseksi liikkeiden kanssa pitää olla kaikki tähtien asennosta lähtien kohdallaan, koska vauva on vielä niin pieni. Mutta hiljalleen ne liikkeet siellä voimistuvat vauvan voimistuessa. Odotan kovasti liikkeiden säännöllistymistä. Se konkretisoi vauvaa paljon ja tuo itselle myös sellaista tiettyä huojennusta siitä, että kaikki on hyvin. Nyt toistaiseksi odottelemme vielä sitä, että tähdet ovat suotuisassa asennossa.
Liitoskivut ovat myös alkaneet. Eli isomman osan ajasta kävellessäni olo on sellainen, kuin joku tökkisi puukolla pimppiin. Aluksi mietin, mitä kummaa tämä oli ja ihmettelin, miksi lantionseutuni ja nimenomaan pimppini tuntuu erillaiselta. Kunnes tajusin, että liitoskipujahan nämä ovat. Aika on selvästi kullannut muistot, vaikka odotinkin näitävähän aikaisemmin. Aiempien lasten kohdalla nämä ovat tulleet paljon aiemmin, joten otan tämän ainoastaan positiivisena juttuna.
Huomaan väsyväni edelleen tavallista herkemmin. Päiväunet tuntuvat olevan tälä hetkellä enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta muutoin alkuraskauden oireet ovat helpottaneet. Mikä on helpotus. Jaksan taas käydä lenkeillä, enkä ole ihan koko aikaa kärttyinen. Mistä puolisoni on kiitollinen. Toki, tässä on vielä monta kuukautta edessä. Vastoinkäymisiä tulee vielä. Esikoista odottaessa minua vaivasi ennenaikaiset supistukset ja molemmissa aiemmissa raskauksissa minulla oli raskaus hepatoosi. Joten nautin tästä lähes oireettomasta vaiheesta, kun sellainen nyt on.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 13 (12+0 – 12+6)
Raskausviikko 12 (11+0 – 11+6)