Rakastan tätä Papun neulemekkoa. Esittelin sen teille jo aiemmin. Löysin sen kirppikseltä parilla kympillä ja se on ehdottomasti yksi parhaita löytöjäni.

Mutta kun kuvattiin Katrin kanssa näitä kuvia, minua alkoi jostain syystä hieman jännittää mekko päällä. Jostain syystä se tuntui todella lyhyeltä, vaikka minulla on kaappi puolillaan kutakuinkin saman mittaisia mekkoja. Mietin monta kertaa kävellessäni keskustan katuja, että katsovatko ihmiset minua nyt niin että siinä on naisparka pukenut päälleen villapaidan, mutta unohtanut housut. Ja pointtihan on se, että ei ketään kiinosta. Ihmisiä alkaa kiinnostaa vasta, kun olisin hillunut alasti siinä kadulla. Mekkoni pituudessa ei ollut mitään vikaa. Kaikki tuo oli omien korvieni välissä.

Neulemekko / Papu (second hand)

Kengät / New Look

Laukku / H&M

Korvakorut / Huvituskoru saatu*

Miettisinkö tätä, jos en olisi pluskokoinen?

Väitän, että tällä kertaa kyse liittyi ehkä siihen, että kyseessä oli neulemekko. Miellän neulemekot yleensä aika pitkiksi ja jostain syystä tämä lyhyt neulemekko triggeröi epävarmuuksiani. Siitäkin huolimatta, että käytän yleensä kaikkein mieluiten lyhyempiä mekkoja, jotka tuovat ne omat parhaat puoleni, eli sääret, paremmin esiin.

Seuraavaksi pohdin sitä, että miettisinkö tätä ollenkaan, jos en olisi pluskokoinen. Olen ollut aikoinaan hoikka ja silloin saatoin lähteä ulos pelkässä pitkässä t-paidassa, joka ulottui juuri ja juuri vesirajan yli. Eikä se tuntunut missään. Toki olin silloin yli kymmenen vuotta nuorempi ja aivot eivät ollee vielä kehittyneet kunnolla. Mutta en silloin, hoikkana miettinyt ollenkaan sitä, olisiko asuni helma liian lyhyt. Nyt pluskokoisena mietin sitä. Vaikka rakastan sääriäni ja ne ovat yksi parhaita puolia minussa, niin olen hieman epävarma reisistäni. Voinko antaa niiden vilkkua mekon helman alta?

Ja siis alunperin bogasin tämän asuidean Pinterestistä. Mallikuvassani malli on hoikka. Hänellä oli päällään saman kaltainen neulevaate, kuin tämä omani ja maiharit, joten ajattelin, että tuollainen look voisi toimia minullakin. Mutta jo silloin mietin sitä, että toimisiko se oikeasti pluskokoisen päällä.

Ja siis oikeasti, nämä kuvat on upeita. Katri sanoi, että minun pitää julkaista nämä heti kun saan kuvat käsiteltyä, koska hänenkin mielestään ne ovat upeita.

Joten, mitä jos jatkossakin yritetään pukeutua juuri niin kuin halutaan ja mietitään vähän vähemmän muiden mielipiteitä. Paitsi jos meinaat juoksennella alasti. Se on todennäköisesti vähän liikaa kanssa ihmisille, mutta noin muuten. Aion jatkossakin kulkea julkisesti näin sukkiksissa ja lyhyessä neulemekossa.

Loppuun vielä sananen tämän yksinkertaisen mekon asustamisesta. Mekko on mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunis ja hyvä pohja näyttävämmille asusteille. Kuten kultakoristeisille maihareille ja näille Huvituskorulta saatuihin pinkkeihin Kupliinoihin. Huomaan olevani yhä enemmän kaiken kimaltavan perään ja nämä glitterkorvikset ovat ihanat. Nämä ovat myös sellaiset, joita tyttäreni tulevat todennäköisesti vaatimaan jossain vaiheessa lainaan. Tällaisessä yksinkertaisessa asussa ne pääsevät myös todella kivasti esille.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Sininen kauluspaita

Kerrospukeutuminen – Neuletta neuleen päälle

Pörrötakki

Oispa jo kunnolla kevät

Vaaleanpunaista kevään kunniaksi

Hei kaikki. Minulla on ollut viime aikoina hieman ongelmia kirjoittamisen kanssa. Mieli on ollut viimeaikoina todella musta ja maassa, mikä vaikuttaa tietysti ihan kaikkeen.

Viimeisellä psykologin käynnillä kartoitettiin hieman elämääni ja sen peruspilareita. Kartoituksessa todettiin, että minulla on moni asia todella hyvin. Elän monelta osin juuri sellaista itseni näköistä elämää. Mutta sitten minulla on niitä todella isoja mörköjä ja traumoja, jotka vaikuttavat elämääni ja tällä hetkellä erityisesti työkykyyni, todella kokonaisvaltaisesti.

Menen metsään ja keskityn positiiviseen

Edellinen päivä meni kirjaimellisesti enemmän tai vähemmän maatessa. Voimavarat eivät yksinkertaisesti riittäneet mihinkään muuhun. Tänään ajattelin kiskoa itseni lenkille ja ulos. Näinä hetkinä olen äärimmäisen onnellinen, että meillä on meri ja metsä tuossa aivan kivenheiton päässä. Minun ei tarvitse kävellä kovinkaan kauan, että pääsen ulos ja metsän rauhaan.

Muistatteko, kun kerroin teille siitä, että minulle tehtiin tarottulkinta? Tulkinnan aikana Mirva sanoi, että minua kehoitetaan menemään metsään silloin kun olo tuntuu erityisen pahalta. Tämä on äärimmäisen helppo neuvo noudattaa vaikka ei täysin uskoisikaan taroitteihin tai muihin henkimaailman juttuihin.

Muutenkin minun periaatteeni on tässä toipuessa ollut, että teen oman jaksamisen mukaan mahdollisimman paljon, oman jaksamisen mukaan kivoja asioita. Ja keskittyä positiiviseen. Käsittelen traumojani ja niiden lähteitä ammattilaisten kanssa, mutta muutoin yritän keskittyä kaikkeen postiiviseen ja kanavoida nimenomaan hyviä ajatuksia.

Avopuoliso on yrittänyt piristää minua oikein urakalla. Hän on tuonut minulle niin kasvomaskeja, kuin kukkiakin minulle piristykseksi. Mikä on ihanaa ja se oikeasti myös piristää sen hetken. Eilen minulla oli kuitenkin mieli niin synkkänä, että kukkakimpun saaminen kotiovelle ei ihan riittänyt nostamaan sitä. Onneksi ruusut piristävät minua myös tänään. Ja on ihanaa, että hän yrittää niin kovasti ottaa minut huomioon, vaikka koen olevani vähän turhan usein todella hankala.

Psykoterapiaan

Lähden nyt hakemaan itsellleni psykoterapiaa, koska vaikka psykologin käynnit antavat tiettyä helpotusta, niin minun ongelmani vaativat kunnon läpi käyntiä. Minun on päästävä eroon niistä möröistä, jotka huutavat minulle jatkuvasti siitä miten huono ja epäonnistunut ihminen olen. Tämä ajatus on täysin ylitsepääsemätön ja lamaannuttava. Ajatus siitä, että tulen epäonnistumaan kaikessa, on niin vahva että en halua edes yrittää. Vaikka sen ajatuksen taustalla yrittää puhua myös järki siitä, että pystyn kyllä. Ihan ensimmäiseksi pitäisi saada se järjen ääni pelkoa vahvemmaksi.

Vuoden vaihteessa haluaisin myös etsiä itselleni jonkun osa-aikaisen työpaikan. Minulle työ on ollut ennenkin kuntouttavaa ja uskon sen olevan myös tällä kertaa sitä, mitä aikanaan tarvitsen. En vielä, mutta aikanaan.

-Jenni

KUVAT: Mun muru / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Myös kiva tekeminen voi olla kuormittavaa

Ahdistuneisuushäiriö pilasi viikonlopun

Olen jaksanut viimein olla parempi äiti lapsilleni

Opiskelu ja ahdistuneisuushäiriö

Miten voin juuri nyt