Viime viikonloppu kuvina
0Meidän maaliskuinen viikonloppu kuvina ja hetkinä.
Tänä viikonloppuna…
Lapset olivat luonani. Minä ja kuopus olimme olleet kipeinä edellisellä viikolla, joten viikonloppuna tuntui kivalta tehdä kaikkea kivaa, mitä ei ollut kipeänä jaksanut. Ulkoiltiin, tehtiin itse jäätelöä ja askarreltiin, sekä katseltiin Disney Pixarin uusi Punainen (Turning red) elokuva Disney+:lta.
Aamuisin…
Herättiin molempina aamuina siinä noin seitsemän aikaan. Tytöillä on aika tarkka sisäinen rytmi. He väsähtävät illalla ennen kahdeksaa ja heräävät aamulla noin 6-7 aikaan. Mikä on todella hyvä. Näin pienillä lapsilla tämä on oikein hyvä unirytmi. Tytöt herättävät minut aamuisin yleensä tulemalla sänkyyn kanssani ja siitä sitten siirrytään olohuoneeseen katsomaan aamun lastenohjelmia. Yleensä
Lapset askartelivat…
Helmikoruja ja yksisarvisnaamiot. Lapsia kiinnostaa koko ajan enemmän kaikenlaiset askartelut ja maalaaminen, eikä pelkkä piirtäminen. Ja ymmärtäähän sen. Itsekin askartelin pienenä jatkuvasti kaikenlaisia paperinukkeja. Tämä paperisilpun määrä on kyllä ihan uskomatonta, mitä lapset saa aikaiseksi.
Hämmästelin…
Sitä, miten pitkä ja iso lapsi esikoiseni on. Näin vanhempana tuntuu aina yhtä hämmentävältä se, millä vauhdilla lapset kasvavat. Mun pieneni on ensi syksynä koululainen.
Luin lisää…
Siitä, miten lapsen sukupuolen korostamista voi vähentää omassa arkipuheessa. Karsin koko ajan sukupuolittavaa puhetta itseltäni, mutta puhun esimerkiksi omista lapsistani edelleen tyttöinä. Eihän se väärin ole. He puhuvat itse itsestään myös tyttöinä, mutta yritän puhua koko ajan enemmän ihan vain lapsista. Kun ei sille sukupuolen korostamiselle ole mitään syytä. Varsinkin, kun syntyvän lapsen sukupuoli on aina arvaus. Ne pienen lapsen genitaalit eivät kuitenkaan kerro sitä, minkä sukupuoliseksi lapsi itse identifioi lopulta itsensä. Kaikki tällainen tuntuu itselle kuitenkin pieneltä muutokselta, jos voin tällä ehkäistä kaiken laisia väärään sukupuoleen liittyviä mielenterveysongelmia.
Kokattiin…
Tex mex bowleja. Oli kyllä ihan mielettömän hyvää. Olen innostunut kokkailemaan ja kokeilemaan uusia reseptejä ihan urakalla.
Lenkkeilin…
Meidän kotipihalla. 😀 Kun lapset leikkivät ja temppuilivat ulkona meidän pihalla, mä kävelin isoa pihaa ympäri. Sain ihan hyvän reipppaan kävelylenkin siinäkin, niin hoopolta, kuin se kuulostaakin. Mutta kuten sanottu, meidän kerrostalon piha on oikeasti iso. Tällä tavalla saa kyllä tosi hyvin lisäaskeleita päivään.
Ostin…
Ostin itselleni aktiivisuusrannekkeen. Hankin tämän kahdesta syystä. Ensinnäkin olen kaivannut hyvää rannekelloa jo pidemmän aikaa ja toisekseen, toivon että aktiivisuusranneke kannustaa minua liikkumaan. Lisäki, oman unen seuranta kiinnostaa ahdistuneisuuteni myötä. En kuitenkaan raaskinut tässä asiassa satsata siihen kalleimpaan mahdolliseen. Ajattelin, että jos koen sen hyödylliseksi, päivitän sen aikanaan sitten parempaan, jos tarvitsee.
Etsin…
Lapsille välikausivaatteita. Kuopukselle on takki varastossa ja itseasiassa haalarikin, mutta ajattelin jättää haalarin hätävaraksi. Neljävuotias haluaisi kovasti itselleen myös takin ja housut niin kuin isosiskollakin. Esikoiselle taas pitää hommata kaikki, kun tyyppi kasvaa kuin rikkaruoho. Yritän etsiä hänelle myös sellaiset välikausivaatteet, mitkä toimisivat hänellä myös syksyllä koulussa.
Tehtiin itse…
Jäätelöä. Ja voin sanoa, että meillä ei välttämättä enää ihan hirveästi syödä Ingmannia, Valiota tai Ben & Jerry’siä. Sen verran hyvää tuo itse tehty jäätelö on. Ajattelin tehdä sitä myös ensi viikonloppuna, kun tapaan erään poikaystäväni ystävän ensimmäistä kertaa minun luonani.
Juttelin…
Poikaystäväni kanssa puhelimessa. Hän ei ehtinyt käymään meillä viikonloppuna työ ja muiden kiireiden vuoksi. Mutta ei se mitään. Onneksi on Whatsapp ja puhelut.
Nukkumaan mennessä…
Tytöt saivat viikonloppuna nukkua ilmapatjalla. Se on juttu, mitä kumpikin tyttö toivoo taisin väliajoin. Tytöistä on kiva nukkua vierekkäin, vaikka se tarkoittaa illalla vähän enemmän kikattelua. Siihen auttoi se, että nukkumaan mentäessä rauhoituttiin yhdessä. Hammaspesun jälkeen luettiin yhdessä yksi luku Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku-kirjaa. Sen jälkeen kuunneltiin vielä Suvi Teräsniskan ja Arttu Wiskarin Sininen uni.
Yöllä…
Sain kuopuksen viereeni pahojen unien vuoksi. Nukuttiin yö kylki kyljessä saman peiton alla.
Sellainen viikonloppu meillä. Oli ihanaa viettää aikaa lasten kanssa. Tänään muru tuli meidän luokse ja viipyy tääkkä nyt muutamia päiviä. Hän käy töissä täältä meiltä ja saadaan viettä nyt aikaa yhdessä. Mikä on ihanaa. Saadaan myös kokeilla vähän tätä lapsiperhearkea. Poikaystäväni pärjää todella hyvin lasten kanssa ja on heille aivan ihana. Lapsetkin tykkäävät hänestä todella paljon. Toistaiseksi tämä on siis mennyt todella hyvin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Kasvisruokaa äitien resepteillä
*Sisältää mainoslinkkejä
KIRJA SAATU PR-LAHJANA**
Kerroinkin, että pääsin pitkästä aikaa osallistumaan PR-tilaisuuteen. Kyseessä oli Syömään! Äitien tekemää kasvisruokaa *- keittokirjan julkaisutilaisuus Cozy Pudlishingin showroomilla. Oli aivan ihanaa päästä osallistumaan pitkästä aikaa julkiseen tilaisuuteen ja Cozy Publishinginin showroom oli todella kaunis tila.
Kasvisruokaa äitien resepteillä
Syömään! kirjan takana on peräti kolmetoista äitiä! 12 äitiä on antanut reseptinsä tälle kirjalle ja Lotta Lahti on koonnut ne yksien kansien väliin. Kirjassa puhutaan siitä, että kasvisten syömisestä ei tarvitse nostaa numeroa. Se on helppoa ja vaivatonta ja jokainen lihaton ateria on askeleen lähempänä terveellisempää maailmaa.
Pidän kirjan sanomasta. Me ollaan sellainen kana ja kala painotteinen perhe (toki jääkaapista löytyy tasaisin väliajoin myös niitä jauhelihapaketteja). Haluan lisätä kasvisruokaa meidän perheen ateriarytmiin ja viimeisten vuosien aikan olen onnistunut siinä aika hyvin. Mutta petrattavaa löytyy vielä. Sen lisäksi burnoutin aikana ja jälkeen on ollut ihan liian helppoa turvautua siihen maailman parhaaseen ja helpoimpaan jauhelihakastikkeeseen, jonka lapset varmasti myös lusikoivat lautasiltaan. Nyt olen löytämässä uudelleen omaa kokkausintoani ja kokeilunhaluani, kun energia ei mene enää pelkkään selviytymiseen. Tämä kirja oli hyvä sysäys myös kasvisruokien kokeiluun. Nyt ollaan tehty muutakin kuin sitä meidän vakiota, eli kesäkurpitsapastaa.
Jokainen reseptinsä kirjaan antanut äiti myös esitellään kirjan sivuilla. Se tekee kirjasta heti paljon persoonallisemman. Äitien joukosta löytyy toimittajia, vaikuttajia, suurtalouskeittiön kokkeja ja isoäiti. Yhdistävä tekijä on ollut, että kaikki suhtautuvat ruokaan ehkä keskimääräistä intohimoisemmin. Koko perheen ruokahuolto on jotain sellaista, mikä vaatii aikaa, vaivaa ja aimo annoksen luovuutta. Kiitokseksi siitä tulee melko monesti niitä soraääniä. Omat lapseni ovat tällä hetkellä ruuan suhteen aivan äärimmäisen valikoivia. Olen kuullut heiltä yhtä jos toista arviota ruuistani.
Sain kyseisen kirjan tilaisuudesta itselleni lahjaksi ja joitain reseptejä olen jo kokeillut. Aion jakaa pian yhden kokeilun teidän kanssannekin, sillä se oli todella hyvä. Haluan myös itse rohkaista teitä kokkaamaan kasvisruokaa, koska se on kaukana niistä vähän pehmeistä koulun kasvispihveistä, jotka eivät varsinaisesti houkutelleet kasvisruuan pariin.
Kirjojen ohjeet ovat selkeitä ja hyviä. Ne on helppo muuntaa myös kokonaan vegaanisiksi. Kirja on myös aivan äärettömän kaunis, mikä on Cozy Publishinginin tavaramerkki. Minulla kaikki Cozyn kirjat ovat esillä juuri siksi, että ne ovat niin kauniita.
Kirja löytyy jo muun muassa Adlibriksen verkkokaupasta*.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals