Kaksi vuotta sinkkuna ja nyt seurustelen
0Jokainen, joskus Tinderiä käyttänyt tietää, miten turhauttavaa ja ihanaa sen käyttäminen on. Varsinkin alussa Tinder tuntuu suoranaiselta karkkikaupalta, jossa valinnan vaikeus iskee. Jossain vaiheessa deittailu muuttuu monesti raskaaksi ja turhauttavaksi. On todella turhauttavaa aloittaa aina alusta uuden ihmisen kanssa, kun edellisen potentiaalisen kanssa on tullut vastaan taas uusi pettymys. Mutta fakta on, että ihastumiset ja pettymykset kuuluvat deittailuun.
Liityin Tinderiin heti eron jälkeen tammikuussa 2020. Tinder oli minulle silloin täysin uusi tuttavuus. Silloin kun olen viimeksi ollut sinkkua, Facebook oli tuore juttu, saati sitten Tinder. Minulla oli suunnaton tarve läheisyydelle ja yhteydelle toiseen ihmiseen, kun olin joutunut olemaan parisuhteessani vuosia ilman niitä. Janosin saada hyväksyntää muilta ihmisiltä. Ja sitä sain. Sain kuulla olevani kaunis ja ihana. Se helli itsetuntoani kaiken kokemani jälkeen. Rehellisyyden nimissä en ollut vielä todellakaan valmis mihinkään, mutta en halunnut olla enää yksin. Deittailu oli kuitekin äärimmäisen ihanaa vaikeiden vuosien jälkeen. Nautin siitä aluksi suunnattomasti.
Tinder oli ensimmäinen deittisovellus, jota kokeilin, mutta myöhemmin ehdin kokeilla melkein jokaista.
Ensimmäinen vuosi Tinderissä
Varsinkin alussa, jokainen deittini ja jokainen, jonka kanssa juttelin, auttoi minua omalla tavallaan eteen päin. Muistan ensimmäiset treffini ja tämän ihanan ymmärtäväisen miehen, joka sai minut ymmärtämään sen miten minua kohdeltiin edelleen. Hän oli ensimmäinen, joka neuvoi minua hakeutumaan viranomaisten puheille. Sinä keväänä tapasin myös toisen miehen, joka valoi minuun uskoa itseeni ja tietynlaista taistelutahtoa ja uskoa siihen ettei minua voida enää talloa.
Olen kiitollinen jokaiselle näistä ihmisistä, jotka tuuppasivat minua eteenpäin silloin, vaikka itse olin silloin todella vaikeassa elämäntilanteessa juuri silloin.
Deittailu ei ole helppoa. Ensimmäinen vuosi Tinderissä oli lähinnä kokemusten keräämistä ja opettelua. Ikävä kyllä, sen käyttämisestä pitää tietää asioita. Pitää tietää millaisista profiileista ei kannata tykätä ja missä kohtaa vetää raja. Ja pitää tietää millaisiin lirkutteluihin ei kannata missään nimessä uskoa, jos ei halua joutua loukatuksi. Minä olen oppinut asioita todella vahvasti kantapään kautta ja jossain vaiheessa tuli myös mietittyä, ovatko kaikki pelkkiä ääliöitä. Sitten kun löytää jonkin ihanan, tämä on sitoutumiskammoinen ja roikottaa sinua löysässä hirressä. Olen kokenut myös tämän. Tinder on sovellus, jossa on hyvät ja huonot puolensa ja monella on sovellukseen viha-rakkaussuhde.
Toinen vuosi Tinderissä
Toinen vuosi Tinderissä ei ollut lainkaan niin kuin ensimmäinen. Muutenkin toiseen vuoteen sinkkuna liittyi hyvin paljon kaipuuta, yksinäisyyttä ja tuhautumista. Olisin halunnut niin paljon rakastua ja olla jonkun kanssa. Silti koin pettymyksen toisensa perään. Siinä missä ensimmäisenä vuotena nautin sinkkuna olosta, enkä pohjimmiltani ollut valmis sitoutumaan, toisena vuonna kaipasin juuri sitä sitoutumista.
Tätä vuotta varjosti myös paha uupumiseni. Kesällä en jaksanut edes käydä treffeillä, vaikka olisin kaivannut suhdetta. Sairasloman jälkeen aktivoiduin taas silläkin rintamalla. Aktivoiduin Tinderissä ja kävin taas treffeillä. Olin päättäväinen sen oman kumppanin löytymisen suhteen. Loppuvuodesta tein lopulta tinderkokeiluni, jonka avulla minun ja poikaystäväni viestittely lopulta alkoi.
Minulla oli alusta lähtien hyvä tunne hänestä. Toivoin syvästi, että tämä olisi juuri niin hyvää, kuin miltä se tuntui. Tapasimme ensimmäisen kerran jouluattona. Ensimmäiset treffimme kestivät kolme päivää. Siitä noin kuukausi, päätimme alkaa seurustelemaan.
Ilman, että olisin laittanut itse viestiä hänelle, emme olisi välttämättä koskaan alkaneet jutella. Joten deittaillessa myös oma aktiivisuus on todella tärkeää. Miehillä ja naisilla on jo lähtökohtaisesti erilaiset tavat käyttää Tinderiä. Miehet kokevat yleensä, että matchien saaminen on hankalampaa, joten moni swaippailee oikealle jokaisen kohdalla ja tekee sen tarkemman pohdiskelutyön vatsa matchin jälkeen. Naiset puolestaan pohtivat tarkkaan jo ennen swaippaamista. Lisäksi monia jännittää liikaa pelkkä keskustelun aloittaminen. Joten oma aktiivisuus kannattaa. Ensimmäiseksi viestiksi riittää ihan hyvin pelkkä GIF. Niin minun ja poikaystäväni juttu alkoi. Lähetin hänelle Baby Yoda GIF:in, johon hän vastasi omallaan. Siitä se sitten lähti.
Nyt olemme äärimmäisen onnellisesti yhdessä. Harjoittelemme tulevaa uusperhe-elämää ja haaveilemme yhteisestä elämästä yhteisessä kodissa. Sitten jonain päivänä. Nyt keskitymme tutustumaan toisiimme yhä paremmin. Samaan aikaan poikaystäväni tutustuu lapsiini ja he häneen. Meille ei ole kiire ja lastenkin kannalta on hyvä edetä rauhassa. Meillä on onneksi koko tulevaisuus aikaa.
Jos pystyt rakastamaan niin paljon väärää ihmistä, kuvittele kuinka paljon voit rakastaa sitä oikeaa.”
-Jenni
KUVAT: Muru ja minä / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
MILF ja ylpeä siitä
Kuinka moni muistaa, kun tilasin itselleni MILF-korvikset? No tilasin nyt samanlaiset, mutta pinkkinä. Haaveilen myös MILF-mukista. Ai miksi? Koska olen MILF ja ylpeä siitä. Enkä ole ainoa vaikuttaja, joka puhuu näistä. Vivian Valpuri ja Kirsikka Simberg ovat valinneet podcastinsa Hei Babyn viimeisimmän kauden teemaksi milffeyden. Ja se on minusta todella hienoa. Milfit ovat todella aliarvostettuja. Ja Vivian, sekä Kirsikka ovat loistavia milf-esikuvia.
MILF tarkoittaa sanatarkasti ”Mother I’d Like to Fuck”, eli äiti jota haluaisin panna. Mutta merkitys sanalle ei ole minusta kuitenkaan noin yksiselitteinen. Milffi on äiti, jolla on homma hallussa. Hän on yleensä vähän vanhemman virkaiän mutsi, joka on löytänyt itsensä ja naiseutensa uudelleen. Milffin lapset eivät ole enää niin pieniä, eivätkä ole koko ajan vaatimassa osuutta tämän vartalosta itselleen. Äiti ei ole enää samanlaisessa symbioosissa lapsensa kanssa. Silloin, kun lapsi on pieni ja äiti on mahdollisesti lapsen kanssa kotona, elämä pyörii täysin ja lähes pelkästään sen lapsen ympärillä. Lapsen kasvaessa äiti saa kaistaa omille ajatuksille ja omalle elämälleen. On aikaa ja resursseja keskittyä myös itseensä.
Ja vauvavuonna kuuluukin uppoutua siihen lapseen ja vauva-arkeen. Se on enemmänkin, kuin sallittua. Plus se on meidän biologiassamme. Mutta jokainen nainen ja äiti ansaitsee muutakin ja sitä muuta on myös luvassa.
Kuinka milfiksi tullaan?
Metamorfoosi äidistä milfiksi alkaa siinä vaiheessa, kun äidillä riittää ajatuksia muuhunkin kuin vauvan tarpeisiin ja hänelle alkaa herätä kiinnostusta myös itseensä. Itselle oman milfeyden käännekohta oli ehdottomasti erossa. Eron sattuessa oma kuopukseni oli kaksivuotias. Olin siihen mennessä elänyt neljä vuotta täysin lapsilleni ja ollut täysin ja totaallisesti kiinni heissä. Kumppanista huolimatta pyöritin arkea yksin. Minun vapaa-aikaani oli se, että kävin lapset mukanani PR-tapahtumissa. En kuitenkaan päässyt oikeastaan mihinkään ilman lapsia. Ihan rehellisesti, eron jälkeen ainoa asia, joka minun arjessani muuttui oli se, että ensimmäistä kertaa myös toinen vanhempi on enemmän aikaa lasten kanssa. Minulla on viimein sitä ihan rehellistä, oikeaa omaa aikaa, ilman lapsiani.
Milfeyteni alussa aloin kiinnostua taas asioista, jotka olivat kiinnostaneet minua aiemmin. Aloin taas meikkaamaan ja pukeutumaan ja kiinnostumaan siitä pukeutumisesta, sekä muodista. Tyyliini löytyi uusia seksikkäämpiä elementtejä, kuten pitsitoppeja, jotka alkavat olla minulle jo tavaramerkki. Oma ulkonäkö alkoi kiinnostaa, samoin liikkuminen. Tunsin olevani taas nainen, enkä vain äiti. Lisäksi olen nykyään paljon terveemmän ja hyvinvoivemman näköinen kuin kaksi vuotta sitten tähän aikaan. Stressi, uupumus ja henkinen pahoinvointi näkyivät kasvoiltani.
Tätä nykyä koen olevani itsevarma ja sinut itseni kanssa. Ja se tuntuu ihan uskomattoman ihanalta. Lisäksi osaan ottaa sen oman aikani ja huolehtia ihan eri tavalla omasta hyvinvoinnistani. Lisäksi saan tällä hetkellä elää maailman ihaninta parisuhdetta ja katsella maailmaa niillä vastarakastuneen ruusunpunaisilla laseilla. Ja vaikka olen umpirakastunut, elämäni on muutenkin todella hyvää. Poikaystäväni tuo siihen vain erittäin kivan extran.
Joten te kaikki, jotka olette tällä hetkellä siinä kaikkein syvimmässä vauvavuoden alhossa, jolloin se jääkaappina toiminen mahdollisesti ärsyttää eniten, parempaa on luvassa. Te saatte vielä itsenne ja vartalonne takaisin. Ja vielä paljon siihen lisää. Tällaisten omatoimisten lasten vanhemmuus on siinäkin mielessä kivaa, että sillä välin kun he puuhaavat omia touhujaan, niin sitä voi kumppanin kanssa livahtaa vaikka vähän kuhertelemaan makuuhuoneeseen. 😉
-Jenni
KUVAT: Ida Keränen
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals