Hoitoalan lakko
0Mietin hetken haluanko avata omaa näkemystäni tästä aiheesta blogin puolella. Instagramissa olen kyllä kertonut avoimesti mielipiteestäni hotoalan tilanteeseen liittyen. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että tämä hoitoalan lakko on äärimmäisen tarpeellinen. Mutta henkilökohtaisesti epäilen, että tästä on oikeasti mitään konkreettista hyötyä. Koska samaan aikaan suunnitellaan uutta pakkolakia, jolla kaikki hoitojat saataisiin pakotettua töihin. Samaan aikaan iltapäivälehdet kirjoittavat tarinaa ahneista hoitajista, jotka vaarantavat potilasturvallisuuden vaatiessaan lisää palkkaa muka ihan kohtuullisen palkkansa päälle. Todellisuushan on se, että harva meistä on edes nähnyt 3000 € kuukausipalkkaa asumatta töissä.
Tämä kertoo todella paljon ihmisten asenteista hoitoalaa kohtaan. Joten henkilökohtaisesti mietin vain sitä, tuliko lakko liian myöhään ja tarkoittaako tämä vain suomalaisen terveydenhuollon totaallista romahtamista.
Omat kokemukseni
Minä olen vasta valmistumassa hoitoalalle. Olen kuitenkin ehtinyt tekemään hoitotyötä jo noin kahdeksan vuotta ja tällä hetkellä mietin, miten voin pelata korttini niin etten joutuisi tekemään sitä enää päivääkään.
Minua on töissä ahdisteltu seksuaalisesti, koskemattomuuttani on loukattu, minua on lyöty ja nipistelty, nimitelty ja haukuttu. Minusta on tehty perättömiä valituksia, koska naamani ei ole miellyttänyt. Minua on uhattu tappamisella ja vammauttamisella.
Kun jäin lasten kanssa yksin eron jälkeen, minulle tehtiin hyvin selväksi silloisten esimiesten puolelta, että olen taakka yritykselle. Yritykselle, jonka tarkoitus on hoivata, auttaa ja taata ihmisarvoinen elämä, mutta joille hoitajat ovat pelkkä menoerä. Voin eron jälkeen äärimmäisen huonosti ja kun yritin hoitaa itseäni ja jäädä sairaslomalle, minua uhkailtiin oppisopimuksen purkamisella. Minua syyllistettiin siitä, kun pienet, päiväkoti-ikäiset lapseni sairastivat. Lopulta pelkäsin lasten sairastumista ja ahdistuin valtavasti siitä, kun jommalla kummalla alkoi nenä edes vuotamaan.
Yksin pienten lasten kanssa toivoin, että saisin tehdä arkiaamupainotteista listaa. Eli viikonloppu ja iltavuoroja vähennettiin. Oman jaksamisen kannalta pyysin mahdollisimman vähän yövuoroja. Joten minun palkkani oli yleensä nippa nappa yli sen 2000 €. Eli käteen jäi yleensä 1500 – 1600 €. Näin ollen olin oikeutettu Kelan mielestä lähes 500 € asumislisään, koska he olivat sitä mieltä, että tuloni eivät millään riitä elämiseen kahden lapsen kanssa.
Joten, ihan ensinnäkin, olisiko tässä tilanteessa mitään mahdollisuutta kuunnella niitä, jotka tietävät tarkalleen kuinka paljon sitä rahaa jää käteen. Eli juuri niitä hoitajia. Muistan elävästi sen, kun paljon ylitöitä tehnyt kollega valitteli kerran, että mitä järkeä näissä ylitöissä on, kun palkkaa ei koskaan jää käteen yli 2000 €, vaan aina sen alle. 3000 € on loppujen lopuksi aika kaukaa haettu palkka.
Minä ja lapset olemme aina saaneet hyvää hoitoa. Mutta nyt pelkään että se ei ole pian mahdollista. Hoitoalan lakko on äärimmäisen tarpeellinen, mutta pelkään, että se tulee liian myöhään. Tässä vaiheessa ratkaisu ei ole koulutuspaikkojen lisääminen, koska moni muu, kuten minäkin haluaa vaihtaa alaa heti valmistuttua. Mitein jopa kannattaako tässä edes valmistua, jos pakkolailla minut voidaan sitten pakoittaa hoitotöihin.
Nyt kannattaisi oikeasti kuunnella hoitajia, jotka ovat jo pitkään äänestäneet jaloillaan. Kohta hoitajia ei yksinkertaisesti enää ole.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Viikko 13/22: Koko viikon kestänyt noidannuoli
Tämä on ollut suoranainen epäonnen viikko. Viime sunnuntain ja maanantain kärsin melkoisista vatsakivuista ja tiistaina minulle iski noidannuoli. Tämän jälkeen mainitun vuoksi olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän sänkypotilaana. Loppuviikosta onneksi yhä vähemmän, mutta kaikki liikkuminen meinaa kostautua sitten illasta kasvavilla selkäkivuilla. Onneksi tiistai oli ainoa päivä, kun en pystynyt kävelemään suorassa ja torstaina onnistuin jo köpöttelemään itse kauppaan. Selkäkivut ovat tehneet minusta myös aika väsyneen. Osittain siksi, että herään monta kertaa yössä aina siihen, kun pitäisi kääntää kylkeä. Myös jatkuva kivun kestäminen väsyttää, vaikka särkylääkkeet ovatkin sitä taittaneet.
KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Sain apua
Rakas tuli maanantaina auttamaan meille. Hän kävi kaupassa, laittoi ruuan ja tiskasi, mistä olin aivan järjettömän kiitollinen. Minä en osaa pyytää apua, vaikka sitä tarvitsisin. Tilanne on todella paha, jos pyydän apua. Tämä piirre on kehittynyt väkivaltaisen parisuhteeni aikan, jolloin avunpyyntöjäni vähteltiin ja tyrmättiin. Yleensä melko julmalla tavalla. Muistan esimerkiksi kerran, kun olin todella sairas ja pystyin lähinnä makaamaan ja tärisemään sängyssä. Kun tässä tilassa pyysin apua, minut jätettiin täysin yksin. Tämä on todella vahva muisto ja silloiset tunteet nousevat aina pintaan, kun joudun tilanteeseen, jossa minun pitäisi pyytää apua.
Nykyään kun poikaystäväni kyselee, että tarvitsenko apua ja näkee minun ”kyllä mä pärjään” vakuutteluideni taakse, menen täysin lukkoon. Muutun kylmälsi ja etäiseksi. Menen niiden kaikkien omien suojamuurien ja vallihautojeni taakse piiloon ja minusta on hyvin vaikea saada irti mitään. Kiitos poikaystäväni loputtomalle kärsivällisyydelle ja ymmärrykselle kanssani. Onneksi hän on myös oppinut, että välillä minulta ei kannata edes kysyä, vaan kannattaa auttaa kyselemättä. Kuten hän tällä viikolla teki. En voi oikeasti sanoin kuvailla sitä, miten onnekas olen.
Hullaannuin Tokmannin Miny-mallistosta.
Tokmanni on tuonut myymälöihinsä aivan ihanan Miny lifestylemerkin, joka hurmasi minut aivan täysin. Toivon, että tämä merkki jää myymälöiden valikoimiin pitkäksi aikaa. Siihen kuuluu paljon esimerkiksi todella kivoja lasten koruja ja omat lapseni ovat kumpin tällä hetkellä varsinaisia harakoita. Itsen ostin niin itselleni, kuin lapsilleni pantoja. Itselleni kaksi kangaspantaa, sekä pörröisen pannan, jolla saa hiukset pois kavoilta esimerkiksi kasvojen pesun ja meikkaamisen ajaksi. Tytöille ostin somat kissankorvapannat.
Sitten asia, joka minulla meni todella tunteisiin tällä viikolla. Miten vaikeaa voi olla löytää pluskokoisena sopivan kokoisia sukkahousuja? Varsinkin beigenä ja 20 denillä. Todella vaikeaa, voin kertoa. Tarjolla olisi tällä hetkellä joka kaupassa mustia, 50 denin sukkahousuja, mutta ei sellaisia joita etsin. Tykkään varsinkin kuvatessa käyttää sukkahousuja. Ne ovat niin helpot päällä kun pitää vekslata asujen kanssa, eikä tarvitse miettiä sukkia, kun vaihtaa kenkiä. Nyt kevättä kohden kaipasin todella ohuita beigejä sukkiksia.
Minulta meni sopivien sukkahousujen etsimiseen useampi päivä, joista kaksi päivää oli aktiivista etsintää kaupoissa ja noin 40 € rahaa. Näistä noin 30 € oli täysin hukkaan heitettyä, koska ne menivät lopulta sukkahousuihin, jotka eivät syystä tai toisesta mahtuneet päälleni. Joko oma kokoni oli kaikin puolin liian pieni tai malli oli tehty kääpiöille ja haarukset jäivät puoleen väliin reittä. Lopulta onneksi löysin KappAhlista. Siellä tosin oli tasan kaksi vaihtoehtoa (musta ja beige). Pääasia oli kuitenkin se, että löysin etsimäni.
Googlailun perusteella sukkahousuja tehdään isommassakin koossa, mutta jostain syystä ne eivät päädy kauppoihin asti. Todella turhauttavaa ja kyllä, meni ehdottomasti tunteisiin. En voinut olla miettimättä, eikö meidän pluskokoisten rahat kelpaa kaupoille? Miksi ette voi tuoda valikoimaa kauppoihin asti, kun sille olisi kysyntää?
Uusi Poirot ihastutti
Leputellessani lauantaina selkääni katsoin Disney + palvelusta sekä Kuolema Niilillä, että Idän pikajunan arvoituksen. Edellä mainitussa järjestyksessä, putkeen. Elokuvat yllättivät todella kivasti. Ajatus Kuolema Niilillä-elokuvan katsomisesta lähti siitä, että halusin katsella vähän lisää Gal Gadottia. Elokuvassa yhtä pääosaa näyttelee Armie Hammer, jota syytetään tällä hetkellä ainakin kannibalismista, sekä naisten pahoinpitelystä. Poikaystäväni kertoi, että tämän vuoksi monet boikotoivat elokuvaa. Mikä on ehdottoman sääli kaikkia muita näytteilijöitä kohtaan. Elokuva on siis ilmeisesti tehty ennen kuin Armie Hammeriin liittyvät seikat paljastuivat.
PARHAAT JUTUT
Paras podcast: Ikisuosikkini Perjantain parhaat, jota minulla oli aktiivisen murhapodien kuuntelun jäljiltä jäänyt rästiin monta jaksoa. Sain kuunella Noorien suosituksia monta jaksoa putkeen ja erityisesti mieleen jäi idea samppiksista. Eli samppanja-aamiaisesta, joka jatkuu koko päivän ja johon osallistutaan yöpuvussa tai aamutakissa. Tämän haluan vielä toteuttaa.
Paras herkku: Gateaun pistaasisolmu. Ikisuosikki ja varmaan valehtelematta lempi pullani, jota himoitsin koko viikon. Odotus palkittiin sunnuntaina kuvausreissun päätteeksi, kun käytiin ostamassa Katrin kanssa kuvauspullat.
Paras sarja: Bridgertonin kakkoskausi, jonka ahmin sohvalla pötköttäessäni. Edelleen loistavaa, romanttista hömppää.
Paras löytö: No ne perhanan sukkahousut, kun ne viimein löysin.
Paras arkiruoka: Loimulohi-halloum salaatti. Tätä tein itselleni, kun lapset olivat toisessa kodissa. Ei ehkä olisi mineihin uponnut. Mutta minä rakastan.
Paras juttu tällä viikolla: No varmaan se, mistä edellä kirjoitin, että muru auttoi minua, vaikka en osannut sitä pyytää. Edelleen, kokemani jälkeen, tuntuu täysin utopistiselta, että elämässäni on joku joka osallistuu ja auttaa pyytämättä.
Paras juttu, joka on vielä tulossa: Ensi viikolla tulevat kevätmessut. Ihanaa päästä pitkästä aikaa messuille. Parvekkeenlaitto mietityttää juuri nyt., joten josko sieltä saisi inspiraatiota siihen.
Toivon todella, että noidannuoli viimein helpottaisi ja ensi viikolla voisin elää jo normaalisti ilman jatkuvaa lepäilyä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Vuoden ensimmäinen viikkokatsaus
Viikkokatsaus: Ihan vain perusarkea
Viikkokatsaus: Kaatosadetta ja yksi neljävuotias