Äitienpäivä on ihan pian ja siihen liittyvä markkinointi käy äärimmäisen kuumana. Äitienpäivän markkinointi on myös aika yksipuoleista. Joka paikassa lukee; ”Äitienpäivä lähestyy. Oletko jo hankkinut lahjan kumppanillesi?” Joka paikassa maalataan vahvasti kuvaa siitä, miten kumppani tekee tämän juhlapäivän. Tämä on mielikuva, joka ei juuri anna varaa muille mielikuville ja sulkee niin paljon pois. Kaikilla ei ole vanhemmuudessa tai elämässään kumppani, joka voisi tehdä tämän juhlapäivän.

Tällainen hyvin yksipuolinen kerronta aiheuttaa kuitenkin monessa surua. Iidan matkassa blogin Iida on monesti kertonut siitä millasta surua nämä vanhempainpäivät hänessä aiheuttavat, sillä hän on saanut lapsen yksin. Minulle itselleni äitienpäivä on myös äärimmäisen kipeä päivä. Minä vietin ensimmäiset äitienpäiväni kumppanin kanssa, mutta en silti muista yhtään onnellistä äitienpäivää.

Se ensimmäinen äitienpäivä

Suhteessa, jossa elin, minun merkkipäivilläni ei juuri ollut väliä. Itseasiassa, jos halusin viettää omaa merkkipäivääni, niin minun oli taisteltava sen eteen. Minun merkkipäiväni olivat täysin toissijaisia ja jos en jaksanut tapella niistä, niitä ei myöskään juhlittu. Sen sijaan kumppanini merkkipäivät olivat tärkeitä. Jos niitä ei juhlittu, kumppanini suuttui ja heittäytyi marttyyriksi. Sama päti siihen, jos merkkipäivät eivät menneet hänen mielensä mukaan.

Muistan varmasti ikuisesti ensimmäisen äitienpäiväni. Olin odottanut sitä hartaasti. Olihan se ollut ensimmäiseni. Mutta jo aamulla kävi selväksi ettei sitä noteerattu mitenkään. Minä nousin aamulla vauvan kanssa, kun kumppanini jatkoi unia puolille päivin. Olin niin murheen murtama tästä, että purskahtelin salaa itkuun pitkin päivää. Tunteet nousevat edelleen pintaan näin kuuden vuoden jälkeenkin. Sen jälkeen, olen tehnyt itse omat äitienpäiväni ja voin kertoa, että lasteni tekemät askartelut ovat ainoita lahjoja, joita olen saanut äitienpäivänä. Ne toki ovat aivan riittäviä, mutte en kiellä ettenkö olisi kaivannut muistamista myös kumppaniltani.

Erityisesti tuohon aikaan halusin uskoa kaikin voimin asioiden parantumiseen ja korjaantumiseen. Halusin uskoa, että kun aika kuluu, kaikki muuttuisi paremmaksi. Toki myöhemmin tajusin että mikään ei tule muuttumaan ja ainoa mahdollinen vaihtoehto oli oikeasti lähteä. Mutta silloin takerruin pieneenkin hyvään ja kiillotin sitä kirkkaammaksi kuin olikaan. Niin että minäkin uskoin siihen omaan kiiltokuvaani. Nyt olen oppinut, että tällainen on hyvin tyypillistä tuollaisissa suhteissa elävälle.

Vaikeat tunteet

Nyt vietän äitienpäivää keskenäni lasteni kanssa ja pystyn tekemään siitä juuri sellaisen, kuin haluan. Viime vuonna vietin äitienpäivää yksin, koska tarvitsin sitä. Tänä vuonna me mennään lasten kanssa mummilaan minun äitini luokse. Jonain vuonna ollaan varmasti myös poikaystäväni vanhempien luona. Meillä ei ole lasten kanssa mitään erityisiä perinteitä tälle päivälle. Varmasti osittain edellä kerrotun historian vuoksi. Mutta me löydämme ne ihan varmasti.

Vanhempien päivään liittyy varmasti paljon ajatuksia ja tunteita. Minulla siihen liittyy pettymystä ja surua. Jollekin, joka on toivonut lasta kovasti, mutta ei ole syystä tai toisesta saanut, vanhempain päivät ovat varmasti myös äärimmäisen kipeitä. Aina on niitäItse en voi muuta kuin lähettää lämpimiä halauksia kaikille niille, joille tuleva sunnuntai ei ole se kaikkein helpoin. ♥

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Vappuviikonloppu

Yksin, mutta ei yksinäinen

Meidän pääsiäinen

Pääsiäispussit lapsille

Täällä kuulkaa suunnitellaan jo kovasti tulevaa kesää. Mietitään päiväreissuja ja jopa kahdenkeskeistä rakkauslomaa, sekä paria Lahden reissua. Lisäksi me ollaan saatu poikkiksen kanssa loppukesälle hääkutsu! Olen vähintäänkin innoissani, sillä olen päässyt häihin viimeksi kahdeksantoista vuotiaana, kun ystäväni menevät naimisiin. Ihanaa, kun poikkiksen ystävät menevät naimisiin, koska omani joko ovat jo tai sitten eivät ole menossa. Mietin tässä jo kuumeisesti mitä laittaisin kyseisiin pirskeisiin päälle.

Kesälle olisi suunnitteilla myös yksi sinkkuäitien hotellireissu, joka toivon mukaan tulisi toteutumaan. Sen lisäksi sekä minun, että poikaystäväni synttärit ovat myös kesällä. Toki olen buukannut myös kesän täyteen kursseja ja iso osa siitä on pyhitetty opiskelulle.

Tämän kaiken lisäksi tämä mama jännittää myös esikoisen syksyllä alkavaa koulutaivalta. Ihan uskomatonta, että tuo mun oma pieni pallero on jo kouluiässä. Mutta niin se aika vain menee.

T-paita ja paperipussihousut, vaatekaappini perusjuttuja

Mutta nyt postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli tähän asuun. Ollaan Katrin kanssa fiiliksissä, kun päästään kuvaamaan koko ajan keväisempiä ja kevyempiä asuja. Lisäksi ulkona voi liikkua jo todella paljon kevyemmissä vaatteissa, mikä on I H A N A A !

Nämä mustat paperipussihousut on lempihousuni, joita varjelen parhaani mukaan, sillä en millään haluaisi niiden menevän rikki. Tästä syystä käytän niitä harkiten. Niin housut ja t-paita ovat jo useamman vuoden vanhoja ja kumpainenkin säännöllisessä käytössä, vaikka housuja vähän säästelenkin. T-paitaa tulee käytettyä erityisesti kesäisin. Talvella puen neuleiden alle mieluummin pitsitopin. Ostin t-paidan niihin aikoihin kun vaaleanpunainen alkoi olla enemmän in.

Neule / H&M

T-paita / LINDEX

Housut / H&M

Laukku / NEW LOOK

Kengät / VAGABOND Zadaa second hand

Korvakorut / ANNIDIUDIY

Ekat loaferit

Löysin nämä loaferit viime syksynä, kun minulla oli projekti kesäkenkieni varaston täydentämiseksi. Kaikki kesäkenkäni hävisivät aikanaan muutossa. Ilmeisesti exäni tuoreempi exä oli heittänyt ne syystä tai toisesta roskikseen. Nämä Vagabondin loaferit ovat super ihanat ja tuo tasseli yksityiskohta on vain niin minua. Olen vain niin iloinen, että olen onnistunut löytämään aivan näköiseni kengät jälleen käytettynä. Pienistä asioista se ihminen tulee iloiseksi.

Fun fact, joudun aina tarkistamaan Vagabond-merkin kirjoitus asun, koska minun päässäni se vääntyy jotenkin Vagabandooksi. Älkää kysykö miten, kun en itsekään tiedä.

Me vietetään tänään taasen uusperhepäivää, kun poikkis ja lapset ovat luonani samaan aikaan. Kunhan tuo yötyöläinen tuolta taas herää tähän päivään.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Collegehame

Toinen paljon kysytty kukkamekkoni

Enkelikorulla hyvää energiaa

Vähän erilaiset farkut

Yksin, mutta ei yksinäinen