Ai että. Yhtä suht pientä työjuttua  ja tätä illalla kirjoitettua blogitekstiä lukuunottamatta, olen tänään vain ollut ja maannut siitä lähtien, kun vein lapsen päiväkotiin. Ja tämä on tehnyt todella hyvää. Vaikkakin krooninen väsymykseni ei ole helpottanut. Tulevan kuuden päivän aikana aion mennä iltaisin aikaisin nukkumaan ja nukkua mahdollisimman pitkään. Mikä minun tapauksessani tarkoittaa todennäköisesti heräämistä viiden tai kuuden välillä. Tämä on raskausoire, josta kerron myöhemmin lisää.

Seuraavan kuuden päivän aikana teen joulukalenteria. Olen saanut paljon kuvattua, mutta jonkin verran kuvattavaa on edelleen jäljellä. Tämä on ollut ihana projekti, mutta en tiedä olisinko lähtenyt tähän jos olisin tiennyt olevan joulukuussa raskaana. Mutta enää en aio luovuttaa. Lisäksi tänä sunnuntaina kuvataan pitkästä aikaa Katrin kanssa. Ihan parasta!

Paitatakki / H&M

Neulemekko / Papu Second hand

Nahkapöksyt / H&M

Kengät / New Look

Hattu / Zadaa second hand

Korvakorut / Valla koru

Tässä asussa olen yhdistänyt kaikkia tämän syksyn lempielementtejäni. Paitatakki, Papun neulemekko, nahkapöksyt ja kipparilakki. Asu on super kiva ja meillä tuli tästä Katrin kanssa hieman mieleen Anastasia. Muistatteko vielä kyseistä elokuvaa? Se oli lapsuudessani yksi suosikki elokuviani. Todennäköisesti siksi, että se pohjautui todellisuuteen. Muistan toivoneeni, että Anastasia olisi säästynyt kohtaloltaan.

Mutta nyt eksyin sivuraiteille.

Pidän tuosta takista koko ajan enemmän ja enemmän. Se vaati selkeästi enemmän totuttelua. Nyt se alkaa olemaan jo vähän turhan viileä, mutta pääsee taatusti taas keväällä käyttöön.

Pidän siitä, miten tosi simppeliin asuun saa eloa näillä kultakoristeisilla maihareilla. Hattu on asuun myös kiva lisä.

Minä siirryn tästä pikku hiljaa takaisin tuohon sohvannurkkaan lepäilemään, että jaksan viikonloppuna tehdä teille joulukalenteria. Ensi viikolla ilmestyy kuitenkin ensimmäinen luukku! Iik! Uskomatonta, että kohta on jo joulukuu. Ja huomenna aion muuten julkaista seuraavan raskausviikon, jotta päästään pian oikeaan tahtiin.

Terkuin,

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Neulemekko ja iso kiitos

Musta asu pinkein yksityiskohdin

Kauluspaita ja nahkahousut

Paitatakki, jonka meinasin palauttaa

Tyyli-inspiraatiota Tanskasta

Minun piti kirjoittaa jostain aivan muusta, mutta juuri nyt tämä postaus on pyörinyt enemmän tai vähemmän päässäni. Sain Instagramissa kysymyksen siitä, miten uskallettiin yrittää nyt kun en voi henkisesti niin hyvin. Olen viimeksi tänään käynyt lääkärissä keskustelemassa tilanteestani ja purskahtanut siellä taas itkuun. Vastasin tähän kysymykseen jo instassa, mutta haluasin vastata siihen pidemmin myös täällä blogissa.

Äitiys on parasta mitä olen elämältä saanut

Silloin kun päätimme ryhtyä yrittämään, tilanne ei tuntunut niin pahalta kuin se ehkä silloin jo oli. Mutta päätettiin ryhtyä yrittämään silti, eikä lopetettu yrittämistä. Ja tähän on muutamakin syy.

Ensinnäkin, mikään muu asia ei ole tuottanut minulle niin paljon iloa ja onnea, kuin äitiys. Lapseni ovat suurin ylpeyden ja ilon aiheeni. He ovat myös syyni taistella ja pitää itsestäni huolta. Koen lasten olevan itselleni enemmän voimavara, kuin taakka. Vaikka meidän arkeen sisältyy myös niitä raskaita hetkiä. Kuten ihan jokaisen lapsiperheen arkeen. Silti se kaikki hyvä peittoaa ne huonommat hetket mennen tullen ja palatessa.

Ja tähän liittyen, olen saanut kaksi lasta paljon vaikeammissa ja vaarallisimmissa olosuhteissa ja selvinnyt siitä. Olen kasvattanut kaksi uskomattoman upeaa pientä persoonaa samalla, kun olen ollut todella pahassa paikassa itse. Aika harva asia lapsen saamisessa ja äitiydessä pelottaa minua enää, kun olen selvinnyt sellaisesta helvetistä.

Traumani ovat muissa asioissa

En kiellä etteikö minulla olisi pahoja, toimintakykyyni vaikuttavia traumoja, mutta ne ilmenevät elämän muissa osa-alueissa. Tällä hetkellä teen myös kovasti töitä sen eteen, että saan asiat terapian puolesta etenemään. Lisäksi olen kokenut oman äitiyteni myös eheyttävänä asiana elämässäni.

Kolmanneksi, minulla on tällä kertaa rinnallani kumppani, joka haluaa olla tässä kaikessa mukana yhtä lailla kuin minäkin. Olen tottunut pärjäämään yksin ja tiedän selviäväni yksin. Joten uskallan veikata, että toisen osallistuvan aikuisen kanssa homma on ainakin puolet helpompaa.

Tässä yrittämisessä oli myös biologinen puoli. Minulla on takanani kaksi riskiraskautta ja kaksi hengenvaarallista synnytystä. Ikä lisää entisestään riskejä ja minä olen nyt 33-vuotias. Ei haluttu juurikaan aikailla, koska haluttiin kumpikin myös yhteinen lapsi. Tämän vuoksi mielummin ennemmin, kuin myöhemmin tuntui meistä paremmalta ajatukselta.

Tietenkään kaikkia riskejä ei voi itse ennakoida, eikä niihin voi vaikuttaa ja ihmiset ovat saaneet lapsia vanhempanakin. Siitä huolimatta tämä ajatus vaikutti ainakin omaan päätökseeni.

Terkuin,

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 4 (3+0 – 3+6)

Meille tulee vauva!

Tarina oman sektion taustalla