Täällä meillä eletään pienessä muuttohärdellissä, kun puolisoni kantaa viimein kamppeensa tänne minun luokseni. Ihan pian me asutaan virallisesti yhdessä. Tuntuu hyvältä, että ihan pian meillä on täysin yhteinen osoite ja voidaan aloittaa kunnolla meidän yhteinen elämä.

Tänä viikonloppuna on myös I love me-messut, joissa minun on tarkoitus käydä pyörähtämässä bestikseni kanssa. Siinä on minulle ihan riittävästi tekemistä. Sunnuntai-iltana saan myös viimein lapseni kotiin. Minulla on ollut heitä aivan järkyttävä ikävä. Aion halia heitä koko illan sunnuntaina ja pussata koko tämän reilun viikon edestä. Maanantaina aion pitää kuopuksen kotona ja pitäisin kyllä esikoisenikin, jos hänellä ei olisi koulua. Onneksi pienemmän kanssa tämä on mahdollista. Esikoisen kanssa pitää keksiä sitten jotain muita juttuja.

Bleiseri / H&M

T-paita / New Look

Farkut / H&M

Laukku / H&M

Kengät / Zadaa second hand

Korvakorut / Annidiudiy

Trendi Tanskasta

Seuraan somessa trendejä myös maailmalta. Erityisten tanskalaisten tyyli ihastuttaa. Siellä näkee paljon kuvia bleisereistä ja farkuista. Toki minun bleiserini ei ole ruudullinen, niin kuin kaikilla tanskalaisilla. Itse pidän kuitenkin tästä mustasta hieman enemmän.

Henkilökohtaisesti pidän enemmän juuri tällaisesta farkut ja bleiseri yhdistelmästä. Tämä ei ole niin virallisen oloinen, kuin suorien housujen kanssa. Koen tämän olevan paljon enemmän minua, kuin sellainen bisnesmiehen univormu. T-paita tekee asusta entistä rennomman, mikä sopii minulle.

Korvakorut ovat syntymäpäivä-/joululahja bestikseltäni ja ne ovat tietysti Annin käsialaa. Hauskaa on, että minä autoin tämän nimenomaisen mallin suunnittelussa. Anni pyysi hieman neuvoa näiden kanssa ja toki minä autoin. Joten hauska sattuma, että sain lopulta näitä kaksin kappalein lahjaksi bestikseltäni.

Tajusin vasta nyt, miten kivasti boot cut farkut sopivat yhteen korkonilkkureideni kanssa. Tästä tulee ehkä syksyn lemppari yhdistelmä. Nautin korkkarikeleistä nyt, kun ulkona ei ole vielä järjettömän liukasta.

Mitä te pidätte tästä kyseisestä asusta?

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Revityt farkut ja lempineule

Kukkamekko syksyyn stailattuna

Aivan talvallinen arkiasu

Second hand asu

Syksyn kivoin asu

Olen ravannut lääkärillä enemmän ja vähemmän reilun vuoden ajan. Siitä lähtien kun sain burn outin ja tämä alamäki alkoi. Tai todennäköisesti se on alkanut jo paljon aiemmin. Romahdus tapahtui silloin viime vuoden elokuussa. Tänään, yli vuosi myöhemmin, menin taas lääkäriin puhumaan sairaslomasta ja tilanteestani, sekä siitä että haluaisin alkaa tekemään asioita sen eteen, että pääsisin psykoterapiaan. Minulla oli taas uusi lääkäri, kuten yleensä, jolle selittäisin tilanteeni.

Pääsin aamulla lääkärin huoneeseen ja istuin alas. Lääkäri istui omalle paikalleen ja sanoi: ”Kerro minulle omin sainoin missä mennään.” Hän kertoi lukemeneensa lausuntojani, mutta halusi silti kuulla, mitä minulla oli sanottavanani. Tässä kohtaan purskahdin itkuun, jolloin lääkäri sanoi minulle: ”Ihan rauhassa. Meillä ei ole mikään kiire mihinkään. Ota juuri se aika, jonka tarvitset.” Minä otin ja kerroin. Ja ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että lääkäri ihan oikeasti kuunteli minua ja yritti ymmärtää niitä tuntemuksia, joita koin.

Tulin kuulluksi

Tiedän, että terveydenhoidossa on kiire niin lääkäreillä, kuin hoitajilla. Mutta jotenkin tällä kertaa korostui se, että minua kuunneltiin ja minulle annettiin aikaa. Sain avattua tilannettani vähän paremmin, syitä sille miksi olen uupunut ja ahdistunut. Miksi en usko, että tämä on masennusta. Kerroin valtavasta epäonnistumisen tunteesta, jota tunnen jatkuvasti ja joka saa minut lamaantumaan.

Tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että en ollut vain ongelma, johon kaivataan nopea ratkaisu. Lääkäri myös kysyi mitä ajattelen hoidostani jatkossa. Tällöin pystyin ottamaan puheeksi toiveeni päästä psykoterapiaan. Kerroin myös siitä, että jonkin ajan kuluttua haluaisin myös tehdä osa-aikaisesti töitä, koska olen kokenut työn myös kuntouttavana. Mutta siihen en ole vielä valmis.

Lopuksi lääkäri muistutti, että jos olo huononee, niin pitää muistaa hakeutua päivystykseen ja toisinaan, kun tilanne on oikein paha, niin myös osastojakso voi olla aiheellinen.

Otin lääkärin nimen itselleni ylös, jotta osaan pyytää häntä jatkossakin itselleni.

Olen itkenyt oikeastaan koko päivän. Osittain helpotuksesta, osittain vain yleisestä ahdistuksesta. Helpotuksesta siksi, että minut oli oikeasti kuultu. Poistuin lääkäristä käsissäni todistus kuukauden mittaisesta sairaslomasta, sekä tieto siitä, että saan lähetteen psykiatrille. Tuntuu äärimmäisen tärkeältä, että tulin kerrankin oikeasti kuulluksi ja asiani etenevät. Ehkä tässä on vielä toivoa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Mieli mustana

Myös kiva tekeminen voi olla kuormittavaa

Ahdistuneisuushäiriö pilasi viikonlopun

Olen jaksanut viimein olla parempi äiti lapsilleni

Opiskelu ja ahdistuneisuushäiriö