Luin juuri aivan järkyttävän kolumnin Sanna Ukkolalta, mutta mitäpä muuta kyseiseltä kynäniekalta voi odottaa. En linkkaa sitä tähän, koska kyseinen kolumni ei tarvitse yhtään enempää lisäklikkauksia. Välillä on todella vaikeaa ymmärtää, miten tuollaiselle kirjoittajalle voidaan antaa palstatilaa.

Sukupuolen moninaisuus

Kolumnissa luki, miten nykypäivänä lapsilta viedään sukupuolikokemukset, kun lapsia ei kutsuta enää tytöiksi ja pojiksi. Poika puetaan väkisin prinsessa pukuihin ja pakotetaan barbieleikkeihin. Aloin voida pahoin tekstiä lukiessani. Minä kutsun lapsiani lapsiksi ja yritän parhaani mukaan kuunnella heidän fiiliksiään ja tuntemuksiaan. Paasaan siipalleni siitä, että meille ei ainakaan tulee mitään gender revealia, kun kenellekään ei kuulu meidän mahdollisesti tulevan lapsen genitaalit, kun se biologinen sukupuoli on vain arvaus siitä mikä se oikeasti on.

Samaan aikaan olen yrittänyt parhaani mukaan opettaa omille lapsilleni, että sukupuoli on monenlaisia ja vain ihminen itse oikeasti tietää mitä sukupuolta itse on. Ja sukupuolta paljon tärkeämpää on se, millainen ihminen on. Ollaan juteltu siitä, saako pojat pukeutua mekkoon. Olen kysynyt lapsiltani, että mitä mieltä he ovat. Heidän ensimmäinen vastaus oli ”ei”, jonka minä haastoin, kysymällä ”miksi”. Keskustelun lopputulema oli se, että jokainen saa pukeutua niin, kuin itse haluaa ja mikä tuntuu hyvältä. Vaatteella ei ole sukupuolta. En koe itse kasvattavani lapsia sellaiseen sukupuolettomuuteen, vaan ymmärtämään sukupuolten moninaisuutta.

Tuen, en oleta, enkä kiellä

Minä en halua olettaa lapsistani mitään, enkä laittaa heitä muottiin. Haluan tarjota heille mahdollisuuden elää oman näköistään emämää jo pienestä, niiltä osin kuin se on mahdollista tuossa iässä. Tähän liittyen, katsoin juuri Heartstopper-sarjan Netflixistä. Siinä toisella päähenkilöllä on aika toksinen ystäväporukka, mutta super ihana äiti. Toivon joskus olevani tuo ihana, ymmärtäväinen äiti.

Ja vaikka kasvatan lapsiani sukupuolisensitiivisesti ja yritän auttaa heitä ymmärtämään sukupuolen moninaisuutta, en kiellä heitä mitään. Meillä rakastetaan kaikkea vaaleanpunaista, lilaa ja juttuja missa on rimpsuja ja röyhelöitä.

Näiden kaikkien asioiden ymmärtäminen ja oppiminen voi tuntua aika-ajoin vaikealta. Se on ihan ymmärrettävää. Olemme kasvaneet yhteiskunnassa, jossa ei ole aiemmin ymmärretty moninaisuutta. Tärkeintä on, että opettelee ymmärtämään, etsii tietoa ja oppii näistä asioista. Ei se sen vaikeampaa ole. Me valkoiset cis-sukupuoleiset ihmiset, emme ole koskaan kokeneet sellaista syrjintää, kuin monet monet muut, jotka eivät mahdu marginaaliin. Parasta, mitä voimme tehdä on opetella ymmärtämään ja tukemaan.

Ukkolan kaltaiset kolumnistit eivät vain edestä tätä tasa-arvoisempaa maailmaa mitenkään.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Minusta tuli ihan erilainen äiti kuin ajattelin

Miten käsitellä uutisia lasten kanssa

Vertaistukea vanhemmuuteen

Helpot prinsessasynttärit

Lasten kysymykset ja miten niihin vastata

Sain luvan kirjoittaa ikäerosta omassa parisuhteessani. Ei ole juttu eikä mikään, jos kypsä mies löytää itselleen nuoren tyttöystävän. Mutta mitäs sitten, kun mies onkin se nuorempi. Olemme molemmat saaneet kulla tahoillamme jokusen ”oletko nyt ihan varma tästä”-kysymyksen liittyen nimenomaan ikään. Omat ystäväni ovat kyselleet, olenko ihan varma siitä, kun hän on niin nuori. Ja siipaltani on kyselty onko hän nyt ihan varma kun minä olen niin vanha ja minulla on lapsia.

Meillä on siis ikäeroa kuusi vuotta. Ei se aikuisena ole loppujen lopuksi ikä eikä mikään. Mutta vähänhän se on huvittanut, että silloin kun minä olen ollut eskari-ikäinen, poikaystäväni on syntynyt. Hän on nuorempi, kuin se minun veljeskatraani veli, joka on ollut aina se ärsyttävä pikkuveli. Se joka roikkui aina meidän vanhempien sisarusten riippakivenä ja yritti tehdä asiat niin kuin me.

Kaksi eri maailmaa

Kieltämättä elämme ihan himpun verran eri maailmoissa. Siippani elää sellaista nuoren, sinkkumiehen elämää, jossa ollaan vastuussa vain ja ainoastaan itsestään. Minä elän vuorovanhemman elämää, jossa lapseni asuvat suurimman osan ajasta kanssani. Mikä tarkoittaa, että olen sen suurimman osan ajasta vastuussa heistä. Sen lisäksi huomaan, että alan olla vanhempi ja mukavuuden haluisempi, kun hotellilomat kiehtovat enemmän, kuin festariviikonloput. Toki tämä on ehkä myös persoona, kuin ikäkysymys. Sen lisäksi hän harrastaa ystäviensä kanssa vielä sellaisia rymyreissuja, jotka saavat minulla karvat pystyyn. Kolme päivää mökillä ryyppäämässä ja rellestämässä, ei ihan hirveästi enää nappaile. En halua edes tietää, millaisen darran siitä näin kolmekymppisenä saisi.

Mutta loppujen lopuksi sitä ei edes huomaa niissä arjen tärkeissä jutuissa. Välillä saatamme naureskella toisillemme sitä, kun toinen on niin nuori ettei tiedä jotain ja minä olen niin vanha, että se menee yli hilseen. Se, mikä minulle merkkaa eniten on korvien väli. Tapasin yksien treffien verran miehen, joka oli tätä nykyistä siippaani vanhempi, mutta käyttäytyi täysin samoin kuin kahdeksantoistavuotias veljeni. Ne treffit menevät ehdottomati yksien karmeimpien deittien listaan. Mutta siinäkin se vika oli enemmän korvienvälissä, kuin iässä. Siinä, kumman korvien välissä se juju oli, en tiedä tarkkaan. Voihan se hyvin olla, että minun.

Ja siis, minähän tarkoituksella etsin nuorempaa miestä. Itseni ikäiset ja sitä vanhemmat alkoivat olla siinä pisteessä, että he olivat ihan tyytyväisiä elämäänsä. Kun taas minä toivon vielä vauvaa. Nuoremmilla miehillä oli enemmän samansuuntaisia toiveita, kuin itsellänikin tässä suhteessa.

On ollut myös niitä hetkiä, kun siippani on katsonut minun tekemisiäni kulmiaan kohotellen ja kysynyt; ”Niin SINÄKÖ olit meistä se vanhempi?” Joten summa summarum, ikä on loppujen lopuksi vaan numero. Jos meidän erilaisia elämänkokemuksia ei oteta lukuun, niin me ollaan henkisesti varmaan aika samalla tasolla siipan kanssa.

-Jenni

EKA KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Rajojen hakemista

Minulla on vauvakuume

Leffatreffeillä ja Helsingin kolmanneksi parhaat burgerit

Vapaus parisuhteessa

Neljä kuukautta yhdessä ja tämä on jo toiseksi pisin suhteeni