BMH – Blogini tarina
4Blogini seitsemänvuotis syntymäpäivä lähestyy. Aloin kirjoittamaan blogia alkusyksystä 2015, kun jäin sairaslomalle tihentyneiden, kovien supistusten vuoksi. Olin paljon kotona ja kaipasin jotain tekemistä päiviin. Olin kokeillut bloggaamista kertaalleen vuotta aiemmin. Silloin olin kokeillut kirjoittaa blogia nimeltä Nörttitytön päiväkirjat. Mutta kuten niin monelle muullekin, minulle tuli yllätyksenä se, miten paljon työtä blogin pitäminen vaatii. Ei vain riitä, että kirjoittaa ylös jotain. Vaikka kirjoittaisi vain harrastuksena, blogin pitäminen vaatii tunteja näkymätöntä työtä. Esimerkiksi kuvaaminen ja kuvien muokkaus vie jo tunteja. Yhden postauksen kirjoittaminen vie nopeimmillaan noin 20 minuuttia. Sen päälle postauksen läpilukeminen, korjaukset, hakukoneoptimointi yms. Ajattelin, että äitiyslomalla minulla olisi aikaa.
Blogin ensimmäiset vuodet
Rehellisesti sanottuna, kun aloitin blogin, minulla oli hyvin hyvin vähän tietoa blogin pitämisestä. Olin silloin seurannut paria blogia. Lempiblogini silloin oli Caritan Char and the City. Caritan blogi oli myös isoin syy sille, miksi lopulta lähdin kirjoittamaan blogiani. Aluksi blogi oli vain päiväkirja, johon taltioin arkea raskaana ja vauvan kanssa. Kirjoitin pitkät pätkät tekstiä yhteen pötköön jaksottamatta sitä ollenkaan. Kuvat olivat muokkaamattomia ja vähän pimeitä. Ne olivat myös suurin piirtein postimerkin kokoisia. Myöhemmin kuvien koko kasvoi ja mukaan tuli melko kököt muokkaukset. Mutta koko ajan minä opin yritysten ja erehdysten kautta.
Sitä mukaan, kun luin enemmän blogeja, aloin myös ymmärtää paremmin blogien pitämistä ja näin erilaisia malleja. Olin kirjoittanut suurinpiirtein vuoden, kun aloin miettiä omaa tekemistäni ja sitä, voisiko kirjoittamista kehittää. Niihin aikoihin aloin kirjoittaa niiden arkipäiväpostausten lisäksi erialisia mielipidekirjoituksia. Aloin miettiä kuvaamista tarkemmin ja ennen kaikkea, aloin myös katsoa uudella tavalla mallia muista blogeista.
Haaveilin sisustusblogin pitämisestä ja vuosien ajan blogin pääpaino oli sisustamisella. Mutta vaikka rakastan sisustamista, selkeästi minulla ei ollut siitä riittävästi asiaa kirjoitettavaksi säännöllisesti. Tämä on asia, jonka kanssa taistelin vuosien ajan, sillä en nähnyt itselleni muita vaihtoehtoja.
Ensimmäiset yhteisöt
Vuonna 2017, ollessani uudelleen raskaana, lähdin muutaman bloggaajan kanssa kehittämään omaa blogimediaa, jonka nimeksi tuli Maitokahvimedia. Se oli hauska ja äärimmäisen opettava kokemus. Opin silloin paljon kaupallisten yhteistöiden tekemisestä. Mutta koska tehtiin hommaa täysin ilman ammattitaitoa, sukset menivät niin pahasti ristiin, että päätin lopulta lähteä porukasta. Tein päätöksen lähteä ehkä hormonipäissäni juuri synnytettyäni, mutta tilanne oli käynyt silloin niin ahdistavaksi etten keksinyt muuta vaihtoehtoa.
Onneksi lähdin, sillä ei mennyt kuin viikkoja, kun minua pyydettiin bloggaamaan Vauva-lehden alle. Olin juuri saanut silloin vauvan, joten koen sen olleen minulle ihan täydellinen paikka silloin. Kokeilin siipiäni niin Vauvalla, kuin myöhemmin myös Kaksplussalla ja olen kiitollinen molemmista kokemuksista. Mutta kun vauvani kasvoi, koin ettei Kaksplussan lukijakunta ja omani enää kohdanneet. Silloin jäin itsenäiseksi bloggaajaksi.
Oma ääni ja Vaikuttajamedia
Vuosi 2020 oli minulle ja myös blogilleni hyvin merkittävä. Kun etsin itseäni eron jälkeen, onnistuin viimein löytämään oman ääneni kirjoittamisen suhteen. Tähän asti minulla oli tekniikka, termistö ja kuvaustaidot tallessa, mutta oma ääni puuttui. Viimein löysin sen, enkä todellakaan aio luopua siitä. Kirjoitan edelleen rohkeasti niistä vaikeimmistakin aiheista. Olen tavattoman ylpeä siitä, mitä olen onnistunut tähän mennessä luomaan ja tästä suunta on vain eteenpäin.
Vuonna 2021 liityin Vaikuttajamedialle. Olin itseasiassa hakennut Vaikuttajamedialle jo kaksi kertaa aiemmin. Mutta hakemukseni olivat menneet ilmeisesti jonnekkin sähköpostien mappi ööhön, enkä ollut tajunnut huudella niiden perään. Kolmannella kerralla huutelin ja Monna, sekä Johanna toivottivat minut saman tien tervetulleeksi. Mistä olen todella iloinen ja onnellinen. Olen ylpeästi Vaikuttajamedian jäsen. Kaikki täällä ovat huippuja ja tekevät omaa juttuaan suurella sydämellä, samalla tukien toista. ♥ Olen ylpeä jokaisesta kollegastani ja minusta tuntuu, että Vaikuttajamedialla minulla on ollut sijaa kasvaa ja kehittyä bloggaajana.
Jotain ehkä kertoo se, että vuosi on pisin aika, jonka olen viettänyt yhdessäkään blogiportaalista. Toivon todella, että näitä vuosia tulee monen monia lisää.
Kauas on tultu vuodesta 2016 ja siitä nuoren äidin päiväkirjasta, joka blogini oli. Muistan silloin, että blogistani ei koskaan pitänyt tulla muotiblogia ja tässä sitä ollaan. Lähes seitsemän vuotta myöhemmin. Hups. Koskaan ei pitäisi sanoa, ei koskaan. Samoin minun ei pitänyt näyttää koskaan omaa naamaani blogissa. Toinen hups.
Olisi kiva kuulla, onko siellä joku, joka on ollut alusta asti menossa mukana? Muistaako joku ne minun ensimmäiset blogivuoteni? Tai mistä olet löytänyt blogini ja milloin? Onko joku mukana Vauvan tai Kaksplussan ajoilta?
Kiitos kun luette.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Asukuvien kulissien takana video
Pääsiäiskoristeet
Aivan ihanaa alkavaa pääsiäisviikko kaikille. Täällä toivutaan hiljalleen lapsen kummisynttäreistä ja aloitellaan uutta viikkoa. Lapset lähtevät viettämään pääsiäistä toiseen kotiin, joten en ole jaksanut panostaa tähän pyhään yhtä paljon, kuin viime vuonna. Laitetaan tänä vuonna kaikki paukut sitten vappuun. Viime vuonna kokosin lapsille pääsiäispussit ja askartelin pupuviirin, joista jälkimmäinen roikkuu edelleen lastenhuoneen ikkunasta. Ensi vuonna mietitään taas kivojajuttuja pääsiäisen pyhiksi lasten kanssa.
Kuitenkin tänä vuonna panostin pääsiäiseen ihan uudella tavalla, sillä ostin meille ensimmäisiä kunnollisia pääsiäiskoristeita. Tähän on toki vaikuttanut se, että olen ollut sairaslomalla, jonka vuoksi tällainen puuhastelu on onnistunut ihan eri tavalla, kuin työelämässä. Vuosien vuorotyön vuoksi olen saanut oikeasti nauttia pääsiäisestä viimeksi nuorena. Toivon kuitenkin tulevaisuudessa työskenteleväni sellaisella alalla, jossa pääsisin nauttimaan oikeasti myös näistä ihanista pyhistä.
Minun näköiseni pääsiäiskoristeet
Aiempina vuosina pääsiäiskoristelua on ajanut enemmän tai vähemmän kukkakimppuun tökätyt pajunkissat. Eli aika matalalla kynnyksellä on menty. Eniten minua on jarruttanut pääsiäiskoristeiden kanssa se, että kaikki on keltaisena. Minut tuntevat tietävät, että en ole mikään keltaisen iso fani ja vierastan sitä aika voimakkaasti. Toinen ongelma on ollut sen, että herään näihin pyhiin yleensä mattimyöhäisenä. Nyt olin kerrankin liikkeellä hyvissä ajoin, joten ehdin etsiä niitä meille sopivia koristeita. Toki voin kertoa, että pääsiäisruohoa en ole vieläkääm laittanut, joten se saattaa jäädä tänäkin vuonna. Hups.
Havahduin pääsiäiseen, kun somessa joku mietti, mistä saisi ostettua pajunkissoja. Minä menen kaikessa kukat edellä. Ajattelin, että tänä vuonna olisi kiva ostaa muutamat hyasintit olohuoneeseen ja niitä pajunkissoja myös. Olen niin iloinen siitä, että hyasintit ovat rantautuneet myös Suomeen pääsiäiskukiksi, mitä ne ovat olleet muualla Euroopassa aina.
Kukkienhakureissulla päätin vilkaista myös Søstrene Grenen valikoimaa, josta löysin nuo kauniit, lasisest munat. Riittävän simppelit omaan makuuni ja mikä parasta, ne eivät ole keltaiset.
Granitista löysin rasiallisen noita beigejä munia, jotka laitoin tähän Tine K:n second handina löydettyyn kulhoon sohvapöydälle. Sen lisäksi My dream day-juhlakaupasta löysin meille somat, halailevat pääsiäispuput. Kyseiset pupuset ovat erityisesti lasteni mieleen. Nykyään näkee paljon myös sellaisia skandinavisen moderneja ja minimalistisia pupupatsaita, mutta koen tämän sopivan meille paremmin. Se on yksinkertainen, mutta kaunis ja siinä on jotain satukirjamaisen kaunista. Ja kuten sanottu, lapset pitävät siitä.
Tänä vuonna ostin siis useammat pääsiäiskoristeet kerralla, koska aiemmin niitä ei ole ollut. Mutta näillä pärjätäänkin sitten useamman vuoden ajan. Unelmoin siitä, että kun vuosien päästä, lapseni muistelevat kotona vietettyjä pääsiäisiä, he ehkä muistaisivat jotkut tietyt koristeet. Kuten esimerkiksi juuri nuo lasiset herkät munat tai halailevat pääsiäispuput.
Joten näillä koristella mennään, vielä monta vuotta. Olisi kiva kuulla miten teillä koristellaan pääsiäistä?
Tulevan pääsiäisen vietän itsekseni. Osan siitä todennäköisesti poikaystäväni kanssa, riippuen hieman aikatauluista. Yritän viimeistään pääsiäiseen mennessä päästä lenkille, kunhan selkä sen vain sallii. Sairaanhoitaja varoitteli, että selkä saattaa olla vielä viikkoja kipeä, mutta rohkaisi oman jaksamisen ja kipujen tahdilla liikkumaan taas, koska se auttaa myös itse vaivaan.
Nyt, hyvää viikkoa!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals