Kirjoittelen tätä aika aikaisin aamulla täydessä tällingissä. Heräsin noin viiden aikaan aamulla, vaikka herätyskello soi vasta kuuden jälkeen ja makasin hetken sängyssä ennen kuin nousin laittautumaan. Meillä on Katrin kanssa tänään taas asukuvaukset. Aloitettiin tämä perinne joskus viime elokuussa. Kokeiltiin tätä jo pari vuotta sitten kesällä, mutta se ilo loppui silloin lyhyteen. Nyt meillä on kuitenkin ollut asukuvaukset aika säntillisesti joka toinen viikko sääolosuhteet huomioiden. Joulu-tammikuussa pyhät ja huono sää hankaloittivat kuvaamista, mutta nyt ollaan taas päästy rytmiin.

Olennainen osa meidän kummankin sisältöä on erilaiset asukuvat. Minulla ne ovat olleet aina suosittua sisältöä, mutta kuvauskavereita minulla on ollut aina vähän vaihdellen. Katrilla on yksi aika vastahakoinen aviomies apuna, mutta helpottaa kun kuvaaja on yhteistyössä kuvattavan kanssa.

Asukuvaukset

Tämä minun ja Katrin tyyli on vaikuttajilla melko yleinen. Kun kumpikin tarvitsee sisältöä ja ammattikuvaajan palkkaaminen on aika kallista, niin parasta on jos kaveri pystyy yhtään auttamaan. Tässä on niin sanotusti win-win tilanne. Ollaan todettu, että vaikka ihanteellisinta olisi napata kuvat ns reaaliajassa, niin jos tuottaa sisältöä säännöllisesti, tällaiset asukuvaukset ovat paras tapa. Kuvataan aina noin 3-5 asua per nassu. Riippuen päivästä, aikatauluista ynnä muusta. Välillä ollaan suunniteltu kuvaavamme viisi asua, mutta jaksetaankin vain neljä.

Mitä asukuvaukset vaatii?

Välineistöksi riittää ihan hyvin kännykkä ja kuvauskaveri tai sitten kolmijalka. Mun kuvat otetaan aina mun Olympus Penillä ja 45 mm linssillä. Katrin kuvat otetaan puolestaan aina kännykällä. Joten kalustoa ei tarvitse ihan hirveästi. Kannattaa miettiä mihin sitä sisältöä kuvaa ja kuinka paljon sitä lopulta tarvitsee. Blogiin materiaalia tarvitsee todennäköisesti enemmän, kuin vain Instagramiin.

Kuinka todenmukaista tällainen sisältö on?

Nykyään puhutaan paljon sellaisen minimalisen ja matalan kynnyksen sisällöstä, jota voi tehdä siinä muun elämän ohessa. Asukuvat somessa ovat yhä enemmän peiliselfieitä. Oma sydämeni sykkii kuitenkin myös näille perinteisille asukuville. Lisäksi, minulla ei ole apukäsiä, jotka voisivat ottaa minusta asukuvia ihan tässä perusarjessa.

Me kuvaamme Katrin kanssa kuitenkin samoja asuja, joita käytämme myös ihan meidän oikeassa arjessa. Toki arki on myös paljon legginssejä ja neuleita, sitä en kiellä. Mutta ei me kuvata pelkästään kuvaamisen ilosta, vaan kaikki vaatteet ovat ihan käyttövaatteita.

Kuinka paljon kuvaamiseen menee aikaa?

Me kuvataan suurinpiirtein kerta kahdessa viikossa minun lapsivapaillani. Kuvauksissa menee aina joku kolmesta neljään tuntia. Paljon riippuu siitä, kuinka nopeasti löydetään kivat spotit kuvata ja kuinka nopeasti vaihdetaan vaatteita. Varsinkin talvessa vaatteiden vaihtoon meni enemmän aikaa, kun lämmiteltiin samalla.

Asukuvaukset on aika intensiivinen rupeama, vaikka sitä ei heti uskoisi. Oon yleensä kuvausten jälkeen aivan poikki ja kuvauspäivänä tulee aina otettua päikkärit. Kuvia kertyy kameraan kerralla noin 1500-3500. Vähän riippuu settien määrästä ja siitä miten innostutaan jostain setistä tai paikasta.

Päivän asu

Bomber – CUBUS

Neule – H&M

Keinonahkahousut – H&M

Aurinkolasit – LINDEX

Laukku – H&M

Kengät – ZADAA second hand

Korvakorut – MAMA KORUT

Mitä tykkäätte tämän tyyppisestä postauksesta, jossa kerron vähän somen tekemisen taustoja?

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Varaslähtö kukkamekkokauteen

Sininen kauluspaita

Kerrospukeutuminen – Neuletta neuleen päälle

Pörrötakki

Kuusi tapaa pukea puuteritakki

Jokainen, joskus Tinderiä käyttänyt tietää, miten turhauttavaa ja ihanaa sen käyttäminen on. Varsinkin alussa Tinder tuntuu suoranaiselta karkkikaupalta, jossa valinnan vaikeus iskee. Jossain vaiheessa deittailu muuttuu monesti raskaaksi ja turhauttavaksi. On todella turhauttavaa aloittaa aina alusta uuden ihmisen kanssa, kun edellisen potentiaalisen kanssa on tullut vastaan taas uusi pettymys. Mutta fakta on, että ihastumiset ja pettymykset kuuluvat deittailuun.

Liityin Tinderiin heti eron jälkeen tammikuussa 2020. Tinder oli minulle silloin täysin uusi tuttavuus. Silloin kun olen viimeksi ollut sinkkua, Facebook oli tuore juttu, saati sitten Tinder. Minulla oli suunnaton tarve läheisyydelle ja yhteydelle toiseen ihmiseen, kun olin joutunut olemaan parisuhteessani vuosia ilman niitä. Janosin saada hyväksyntää muilta ihmisiltä. Ja sitä sain. Sain kuulla olevani kaunis ja ihana. Se helli itsetuntoani kaiken kokemani jälkeen. Rehellisyyden nimissä en ollut vielä todellakaan valmis mihinkään, mutta en halunnut olla enää yksin. Deittailu oli kuitekin äärimmäisen ihanaa vaikeiden vuosien jälkeen. Nautin siitä aluksi suunnattomasti.

Tinder oli ensimmäinen deittisovellus, jota kokeilin, mutta myöhemmin ehdin kokeilla melkein jokaista.

Ensimmäinen vuosi Tinderissä

Varsinkin alussa, jokainen deittini ja jokainen, jonka kanssa juttelin, auttoi minua omalla tavallaan eteen päin. Muistan ensimmäiset treffini ja tämän ihanan ymmärtäväisen miehen, joka sai minut ymmärtämään sen miten minua kohdeltiin edelleen. Hän oli ensimmäinen, joka neuvoi minua hakeutumaan viranomaisten puheille. Sinä keväänä tapasin myös toisen miehen, joka valoi minuun uskoa itseeni ja tietynlaista taistelutahtoa ja uskoa siihen ettei minua voida enää talloa.

Olen kiitollinen jokaiselle näistä ihmisistä, jotka tuuppasivat minua eteenpäin silloin, vaikka itse olin silloin todella vaikeassa elämäntilanteessa juuri silloin.

Deittailu ei ole helppoa. Ensimmäinen vuosi Tinderissä oli lähinnä kokemusten keräämistä ja opettelua. Ikävä kyllä, sen käyttämisestä pitää tietää asioita. Pitää tietää millaisista profiileista ei kannata tykätä ja missä kohtaa vetää raja. Ja pitää tietää millaisiin lirkutteluihin ei kannata missään nimessä uskoa, jos ei halua joutua loukatuksi. Minä olen oppinut asioita todella vahvasti kantapään kautta ja jossain vaiheessa tuli myös mietittyä, ovatko kaikki pelkkiä ääliöitä. Sitten kun löytää jonkin ihanan, tämä on sitoutumiskammoinen ja roikottaa sinua löysässä hirressä. Olen kokenut myös tämän. Tinder on sovellus, jossa on hyvät ja huonot puolensa ja monella on sovellukseen viha-rakkaussuhde.

Toinen vuosi Tinderissä

Toinen vuosi Tinderissä ei ollut lainkaan niin kuin ensimmäinen. Muutenkin toiseen vuoteen sinkkuna liittyi hyvin paljon kaipuuta, yksinäisyyttä ja tuhautumista. Olisin halunnut niin paljon rakastua ja olla jonkun kanssa. Silti koin pettymyksen toisensa perään. Siinä missä ensimmäisenä vuotena nautin sinkkuna olosta, enkä pohjimmiltani ollut valmis sitoutumaan, toisena vuonna kaipasin juuri sitä sitoutumista.

Tätä vuotta varjosti myös paha uupumiseni. Kesällä en jaksanut edes käydä treffeillä, vaikka olisin kaivannut suhdetta. Sairasloman jälkeen aktivoiduin taas silläkin rintamalla. Aktivoiduin Tinderissä ja kävin taas treffeillä. Olin päättäväinen sen oman kumppanin löytymisen suhteen. Loppuvuodesta tein lopulta tinderkokeiluni, jonka avulla minun ja poikaystäväni viestittely lopulta alkoi.

Minulla oli alusta lähtien hyvä tunne hänestä. Toivoin syvästi, että tämä olisi juuri niin hyvää, kuin miltä se tuntui. Tapasimme ensimmäisen kerran jouluattona. Ensimmäiset treffimme kestivät kolme päivää. Siitä noin kuukausi, päätimme alkaa seurustelemaan.

Ilman, että olisin laittanut itse viestiä hänelle, emme olisi välttämättä koskaan alkaneet jutella. Joten deittaillessa myös oma aktiivisuus on todella tärkeää. Miehillä ja naisilla on jo lähtökohtaisesti erilaiset tavat käyttää Tinderiä. Miehet kokevat yleensä, että matchien saaminen on hankalampaa, joten moni swaippailee oikealle jokaisen kohdalla ja tekee sen tarkemman pohdiskelutyön vatsa matchin jälkeen. Naiset puolestaan pohtivat tarkkaan jo ennen swaippaamista. Lisäksi monia jännittää liikaa pelkkä keskustelun aloittaminen. Joten oma aktiivisuus kannattaa. Ensimmäiseksi viestiksi riittää ihan hyvin pelkkä GIF. Niin minun ja poikaystäväni juttu alkoi. Lähetin hänelle Baby Yoda GIF:in, johon hän vastasi omallaan. Siitä se sitten lähti.

Nyt olemme äärimmäisen onnellisesti yhdessä. Harjoittelemme tulevaa uusperhe-elämää ja haaveilemme yhteisestä elämästä yhteisessä kodissa. Sitten jonain päivänä. Nyt keskitymme tutustumaan toisiimme yhä paremmin. Samaan aikaan poikaystäväni tutustuu lapsiini ja he häneen. Meille ei ole kiire ja lastenkin kannalta on hyvä edetä rauhassa. Meillä on onneksi koko tulevaisuus aikaa.

Jos pystyt rakastamaan niin paljon väärää ihmistä, kuvittele kuinka paljon voit rakastaa sitä oikeaa.”

-Jenni

KUVAT: Muru ja minä / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Hei rakas

Koska esitellä uusi kumppani lapsille

Miten tapasin poikaystäväni

Kuvia viikonlopulta

Ensitreffien asu