Kun BDSM kiinnostaa
0Oletko kuullut BDSMstä? BDSM tuli kaikkien tietoisuuteen Fifty Shades of Greyn myötä. Kirjassa ei tosin ollut muuta hyötyä, kuin se että BDSM:ään suhtaudutaan nykyään vähän avomielisemmin. Piiskoista ja käsiraudoista on tullut varsinainen trendi. Se on laji, joka aiheuttaa monissa todella ristiriitaisia tunteita. Kun ottaa huomioon, että elämme maailmassa, jossa kaikki muu paitsi avioseksi on rietasta ja väärin, niin BDSM on jo ihan next level rietasta.
Itse tutustuin ensimmäisiä kertoja BDSMn maailmaan siinä noin kahdeksantoista vuotiaana. Olen aina ollut hyvin avarakatseinen, sekä utelias seksin suhteen ja minulle sitominen ja piiskaaminen oli silloin vain yksi kiehtova seksileikki. Ja näin siihen kannattaa minusta alkuun suhtautuakin. Ensinnäkin BDSM on paljon muutakin kuin kipua ja kivun tuottamista. Se on luottamusta, intiimiyttä ja uusia aistikokemuksia.
Mitä on BDSM?
BDSM lyhenne tarkoittaa sadomasokistisen seksin kirjoa. Lyhenne tulee kirjainyhdistelmistä BD eli bondage ja discipline, DS eli dominance ja submission, sekä SM eli sadismi ja masokismi. BDSMstä ja muista fetisseistä voidaan käyttää myös yleisnimitystä kinky, jolla viitataan yleisesti kaikkeen ”perinteisestä” poikkeavaan. Olen myös kuullut termin kinkyseksuaalisuus, mutta en tiedä kuinka yleisesti sitä käytetään.
BDSM on kattotermi, jonka alle lukeutuu monia seksuaalisuuden ilmentämistapoja. Eikä kaikkeen liity se kipu. Eikä kaikkiin liity esimerkiksi orgasmi tai yhdyntä. BDSM voi olla pelkästään erilaisten aistikokemusten tuottamista ja niiden vastaanottamista. Aistillisuus on osa BDSMn ydintä. Nautintoa haetaan kokonaisvaltaisesti eri aisteja käyttäen. Esimerkiksi silmien sitomiseen liittyy monesti se tausta, että kun yksi aisti poistetaan käytöstä, muut voimistuvat. BDSM voi olla kevyttä hellää kutittelua tai sitten sieltä rajummasta päästä. Ihan riippuen siitä, mitä osapuolet ovat sopineet.
Minulle BDSM on omien rajojen kokeilemista, oman seksuaalisuuden tutkimista ja sellaista intiimiyttä, mitä ei oikein muissa tilanteissa löydy. Sitä, kun alistuu toiselle luottaen täysin. Ja se on vain osa mun seksuaalisuutta.
Kuten kaikessa seksissä, myös BDSMssä äärimmäisen tärkeää on suostumus ja vapaaetoisuus. Yleensä ennen näitä leikkejä käydään seikkaperäinen keskustelu siitä, että mitä session aikana tehdään ja sovitaan turvasanoista. Vaikka saattaa vaikuttaa, että dominoiva osapuoli käyttää alistuvaa osapuolta kylmästi hyväksi, kyse ei ole siitä. Molemmat osapuolet ovat ennen sessiota puhuneet rajoista ja siitä, mitä dominoiva osapuoli SAA tehdä. Alistuja voi päättää leikin koska tahansa sanomalla turvasanan. Ilman suostumusta ei ole kysymys BDSM:stä, vaan väkivallasta.
After care
After care on mielestäni ehkä yksi BDSMän tärkeimmistä vaiheista. Kokemukset voivat olla todella voimallisia ja aiheuttaa myös tunnekuohuja. Vahvojen kokemusten jälkeen on hyvä rauhoittua yhdessä. Toista ei jätetä vain selviämään yksin tunteidensa kanssa, vaan ne käsitellään yhdessä. Tähän kannattaa käyttää ihan rauhassa aikaa.
On olemassa hyviä ja huonoja BDSM-kokemuksia. Itse olen kokenut molemmat. Huono kokemus voi säikäyttää pahasti ja aiheuttaa myös pahoja traumoja. Ja näitä huonon kokemuksen antajia, jotka eivät ymmärrä BDSM:ään liittyvää suostumusta, luottamusta ja turvallisuutta ja jättävät after caren kokonaan hoitamatta. Nämä tyypit ovat myös niitä, jotka eivät tiedä oikeanlaisesta BDSMstä mitään, vaan haluavat vaan tyydyttää omia fetissejään. Kannattaa siis olla tarkkana kenen kanssa näihin leikkeihin lähtee.
Hyvän kumppanin kanssa, kun pelisäännöt ovat selvillä, BDSM kokemus voi olla tajunnaräjäyttävä.
BDSM maailma on kiehtova ja uskon, että jokainen voi löytää itselleen sopivan tavan toteuttaa itseään. Vaikka asiaan ei täysin vihkiytyisikään, näistä elementeistä voi saada lisämaustetta myös siihen perinteiseen parisuhdeseksiin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Väkivallan uhrit halutaan vaientaa
Olen puhunut kokemastani lähisuhdeväkivallasta avoimesti noin kaksi vuotta. Se on äärimmäisen kipeä aihe, josta puhuminen ei ole helppoa. Monellakaan tavalla. Ensinnäkin henkilökohtaisesti ei ole helppoa puhua niistä oman elämän synkimmistä ja kipeimmistä asioista. Toisekseen minun täytyy jatkuvasti miettiä, miten teen sen oikein kaikille osapuolille, sekä lainopillisesti. Lakikaan ei anna minun puhua näistä täysin vapaasti.
Suurinosa saamastani vastaanotosta ja palautteesta on ollut hyvää. Minun rohkeuttani kiitellään ja arvostetaan. Saan paljon positiivista palautetta ihmisiltä, jotka ovat kokeneet saman tai ovat joutuneet seuraamaan sivusta läheisensä kärsimystä. Mutta olen saanut jonkin verran myös sitä negatiivista palautetta. Ihmiset eivät pidä siitä, että ”mustamaalaan” toisia ihmisiä ja muistuttelevat, että puhumalla näistä asioista, voin ”pilata jonkun ihan hyvän tyypin elämän.” Tästä päästäänkin ilmiöön, jossa väkivallan uhrit halutaan vaientaa.
Väkivallan kokemukset ovat yleisempiä kuin uskomme
Väkivalta on paljon yleisempää, kuin haluaisimme edes uskoa. Suomessa, joka kolmas yli 15 vuotta täyttäneistä naisista on kokenut jossain elämänsä vaiheessa väkivaltaa. Eli toisinsanoen, jos olet saanut itse elää elämäsi 100% ilman minkäänlaisia väkivallan kokemuksia, joku lähipiirissäsi on niitä kokenut. Ja monesti, kun väkivallan uhrit ottavat puheeksi kokemansa, reaktio on epäuskoinen. ”Mitä? Sinäkö? En olisi kyllä ikinä uskonut!” tai ”Mitä? En kyllä usko hänestä. Hänhän on todella mukava tyyppi.”
Väkivaltaa on vaikea sivullisen havaita. Minäkin pidin kaikin keinoin kulisseja pystyssä ja yritin olla mahdollisimman normaali. Omalla kohdallani jotkut jutut suhteessani olivat kuitenkin niin vinksallaan, että sain useita kertoja ihmiettelyä omilta tutuiltani asioista. Jotkut taas osasivat epäillä kumppaniani ilmiselvistä valheista, joille olin itse täysin sokea. Mutta karismaattinen kumppani osasi pitää kiinni omasta hyvän tyypin roolistaan.
Uhrien vaientaminen käy monesti syyllistämisen kautta. ”Tuskin asiat niin huonosti olivat, kun et lähtenyt suhteesta” ja ”Kai ymmärrät, että pilaat hyvän ihmisen maineen, kun puhut tuollaisia.” Itse olen kuullut kaiken tämän ja paljon muutakin. Väkivallantekijän maine on monesti ihmisten mielestä tärkeämpää, kuin uhrin turvallisuus.
Minä sain onneksi kriittisessä vaiheessa tukea ja ammattilaiset kertoivat minulle, että olin tässä tapauksessa uhri. He auttoivat minua ymmärtämään tilanteen ja sen, mitä kaikkea olin kokenut. Minulle kun asiat olivat ehtineet normalisoitua niin etten ymmärtänyt täysin mikä kaikki suhteessa oikeastaan mätti. Olen edelleen äärimmäisen kiitollinen kaikille näille ammattilaisille, jotka ovat työskennelleet kanssani. En olisi tässä pisteessä ilman heitä.
Miksi väkivallasta pitää puhua
Ja miksi minä puhun tästä niin hanakasti? Ihmiset eivät kiinnitä väkivaltaan riittävästi huomiota, ellei se iskeydy päin heidän omaa kuplaansa ja puhkaise sitä. Sitä minä yritän tässä tehdä. Enkä aio lopettaa puhumista. Olen jopa antanut haastattelun erästä lähisuhdeväkivallasta kertovaa kirjaa varten ja toivon tälle kyseiselle projektille paljon onnea ja menestystä.
Joten jos sinä kuulet jonkun kokeneen väkivaltaa, kuuntele häntä. Älä vähättele tai yritä vaientaa. Ja jos sinä koet väkivaltaa, niin apua on saatavilla esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitolta ja Nollalinjasta.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Hei olen Jenni ja olen rakkausaddikti
Millaiseksi koen treffailun väkivaltaisen parisuhteen jälkeen