Koska esitellä uusi kumppani lapsille?
2Yksi yleisimpiä kysymyksiä, jonka saan somessa on, että milloin esittelen poikaystäväni lapsilleni. Olemme tiedostaneet kyseisen hetken tulevan jossain vaiheessa vastaan, sillä haluamme yhteisen elämän ja aikanaan myös yhteisen kodin. Ja tähän elämään kuuluvat myös minun lapseni, jotka ovat minulle kaksi pientä maailman napaa.
Olemme nyt tapailleet kaksi kuukautta, joista olemme seurustelleet yhden. Juttelua on jatkunut vielä tätä pidempään. Nyt olemme keskustelleet siitä, että poikaystäväni voisi tavat tytöt. Tämä aika, jonka olemme tapailleet vain lapsivapailla, on ollut ihmeellisen ihanaa. Kun olemme saaneet nauttia vain ja ainoastaan toisistamme. Toki näitäkin hetkiä tulee vielä lisää, mutta nyt olisi kaikin puolin hyvä hetki heidän tapaamiselleen.
Koska esitellä uusi kumppani lapsille?
Ihan ketä tahansa lapsille ei tietenkään kannata esitellä. Minullakin on ollut tapailuja, jotka ovat kestäneet lopulta vain viikkoja. Sitten oli se yksi seurustelusuhde, joka kesti useamman kuukauden. Tämän ihmisen esittelin myös tytöille ja lopulta tytöt olivat hyvin hämmentyneitä, kun suhde päättyi. Mikä on täysin ymmärrettävää. Kun ihan jokaista ei esittele lapsille, nämä hämmentävät tilanteet lapsen elämässä vähenevät.
Koska sitten on oikea hetki esitellä uusi kumppani lapsille? Minä en usko, että tähän on yhtä absoluuttista totuutta. Lapset ja elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia. Itse pidän sellaisena yleishyvänä sääntönä, että siinä vaiheessa kun on sovittu seurustelusta, voidaan kumppani esitellä myös lapsille. Me olemme seurustelleet nyt kuukauden, eikä meillä ole ollut kiirettä esitellä poikaystävääni ja tyttöjäni. Nyt hetki tuntuu kuitenkin oikealta.
Mutta elämäntilanteet ovat erilaisia. Meille oli enemmän kuin okei tapailla hetken aikaa vain minun lapsivapaillani. Saimme olla aluksi ihan vain kaksin ja tutustua. Vain minä ja hän. Mutta kun suhde etenee, hänen on aika tavata minun silmäteräni.
Miten olen valmistellut lapsiani tapaamiseen
Olen puhunut tytöille kuukauden verran avoimesti poikaystävästäni. Tytöt tietävät, että äiti käy treffeillä ja treffeillä etsitään kumppania. En ole kuitenkaan sen enempää puhunutu treffielämästäni. Mutta kun alkoi näyttää siltä, että tämän tyypin he todella tulevat tapaamaan, aloin puhumaan heille äidin poikaystävästä. Tytöt ottivat tiedon hyvin vastaan. Jossain vaiheessa esikoinen kysyi; ”Eikö teidän pidä nyt mennä häihin?” Johon minä vastasin, että ei vielä. Tytöt alkoivat jossain vaiheessa kysellä, koska poikaystäväni tulee viimein kylään.
Eniten minua mietityttää se, miten lapset reagoivat läheisyyden näyttämiseen. Lapset eivät ole juuri nähneet minun pussaavan tai halaavan ketään miestä. Se on heille varmasti uusi asia.
Jälkeen päin ajattelin jutella vielä lapsille siitä miltä heistä tuntuu ja mitä he ajattelevat poikaystävästäni.
Uskon kaiken menevän hyvin, koska asioista on puhuttu jo etukäteen. Lisäksi tiedän itse uusperheen lapsena, että tietyt kipuilut kuuluvat asiaan kun vanhempi löytää uuden kumppanin. Voin kertoa, että itse en ole ottanut kovin hyvin bonusisääni vastaan, vaan sitä kipuilua oli. Bonusisäni vitsailee edelleen siitä, että hänen ei tarvinnut kuin astua samaan huoneeseen ja minä jo hermostuin.
Yritän kuitenkin tukea tyttöjäni parhaani mukaan tässä uudessa elämänvaiheessa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Seurustelen, mutta olen yhä sinkkuäiti
Kirjoitin tässä taannoin Instagramiin tähän postaukseen ”Nyt alkaa taas se sinkkuäidin perhearki” ja sain huolestuneita kyselyitä siitä, olenko eronnut poikaystävästäni. En ole. Olen äärimmäisen onnellinen poikaystäväni kanssa.
Olen viimeakoina tästä syystä pohtinut nimitystä, joka kuvaa tilannettani parhaiten. Asun lasteni kanssa, olen heidän lähivanhempansa ja päävastuussa tytöistä. Mutta en kuitenkaan ole yksinhuoltaja, sillä minulla on paperilla yhteishuoltajuus. Lähiäiti kuulostaa kirjoittaessa melko tönköltä käyttää.
Sen sijaan pidän sinkkuäiti termistä, sillä se kuvaa tilannettani kaikkein parhaiten. Kuten sanoin, en ole yksinhuoltaja, mutta tilanteeni on hyvin saman kaltainen. Arkeni pyörii suurimmaksi osaksi tyttöjeni ja heidän asioidensa ympärillä, eikä tähän arjen pyörittämiseen ole juuri apua tarjolla. Onnekseni saan hengähdystauon silloin, kun tytöt ovat toisessa kodissaan. Päävastuu on kuitenkin minulla ja yksin minulla. Minä sovin neuvolat ja lääkärit, ilmoitin kouluun, haen iltapäiväkerhopaikan ja hoidan päiväkotikeskustelut. Minä myös olen sairaslomalla silloin, kun tytöt sairastavat Meidän arjessa ei ole tällä hetkellä toista aikuista, jota voisin pyytää auttamaan. Toki minulla on poikaystäväni, mutta hän ei ole vielä tavannut tyttöjä ja menee vielä aikaa, ennen kuin hän voi olla sillä tavalla avuksi. Hänen tehtävänsä on ihan alkuun vain tutustua tyttöihin.
Rakastan edelleen äitinä olemista. Minusta ja tytöistäni on tullut tiimi. Me ollaan me tytöt. Äiti ja tytöt. Meidän suhteemme on vain syventynyt eroni myötä ja olemme olleet tiimi entistä vahvemmin. Tuntuu, että onnistun olemaan se tyttöjeni tuki ja turva. Vaikka olen vain minä, koen onnistuneeni tehtävässäni tyttöjeni kanssa. He ovat koko maailmani.
Toki, kun poikaystäväni alkaa ottamaan enemmän paikkaansa meidän arjessamme, voin alkaa hiljalleen puhumaan uusperheydestä. Toistaiseksi pitäydyn kuitenkin edelleen siinä sinkkuäitiydessä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Parhaita juttuja just nyt ja hieman kuulumisia