Yleisin kysymys, jota esitetään narsistisesta- ja väkivaltaisesta suhteesta toipuvalle on; ”Miksi et lähtenyt, jos se oli niin kamalaa?” Myös minä olen maannut sängyssä lukuisia tunteja kelaten päässäni läpi yhä uudelleen ja uudelleen niitä merkkejä suhteen alusta, joista minun olisi pitänyt älytä jonkin olleen pielessä. Samoin kelaan yhä uudelleen ja uudelleen läpi niitä väkivallan tilanteita, joista jokaisen jälkeen olen vain jäänyt suhteeseen ja uskonut, että kyllä tästä kaikki paranee. Olen miettinyt sitä, miten olen voinut antaa jonkun ihmisen kohdella minua sillä tavalla kuin minua kohdeltiin.

Olen rakkausaddikti

Eron jälkeen aloin etsiä selitystä tälle, miksi niin monet jäävät väkivaltaiseen parisuhteeseen. Koska en todellakaan ole ainoa sellaiseen suhteeseen jäänyt. Kyse on aivopesusta ja addiktiotilasta. Väkivaltaisessa parisuhteessa riittää niitä hetkiä, kun voi tunte itsenä maailman erityisimmäksi ja ihanimmaksi. Niitä hetkiä, kun voi tuntea itsensä rakastetuksi. Kuten addikti, me jäämme koukkuun näihin tunteisiin ja jäämme narkkarin tavoin odottamaan seuraavaa ”rakkausannotamme”. Olin ja olen edelleen rakkausaddikti.

Tällä tavoin aivopestynä on kykenemätön tulkitsemaan saamiaan vaaraviestejä. Tai sitten ne on valmis sivuuttamaan ihan täysin uskoessaan, että kaikki tulee muuttumaan. Minäkin, lukuisia kertoja, mietin väkivaltatilanteessa, että kun kestän tämän niin sitten helpottaa. Hän purkaa kertyneen paineen ja sitten hän jaksaa olla pitkän aikaa aivan ihana. Tämä on vain hetki. Kyllä minä kestän.

Samoin olin kykenemätön uskomaan ystävieni varoituksia siitä, mitkä kaikki asiat olivat suhteessamme pielessä. Puolustelin häntä ja keksin selityksiä kaikelle toiminnalle. Uskoin sokeasti myös hänen valheensa, vaikka minulle ladeltiin ihan toisenlaisia faktoja eteen.

Vasta kun suhde ajautui siihen pisteeseen, että kaikki oli vain paskaa, enkä saanut sitä kaipaamaani rakkausannosta, aloin miettiä todella eroa. En saanut suhteesta enää sitä säännöllistä hyvänolontunnetta, joka piti minut suhteessa. Mikään ei enää ruokkinut addiktiotani, joten minulla ei ollut syytä jäädä. Aloin haaveilla rakkaudesta jossain toisaalla. Pikkuhiljaa aloin myös ymmärtämään, että se mitä koen parisuhteessani ei ole okei. Hitaasti, mutta varmasti, ymmärsin hiljelleen, että minun on pakko lähteä.

Kaksi vuotta sinkkuna

Väitän, että nämä kuluneet kaksi vuotta sinkkuna olivat minulle suorastaan elintärkeitä. Pääsin tänä aikana vierottautumaan. Sinkkuuden alussa olin niin rakkaudennälkäinen ja huumaantunut kaikesta saamastani huomiosta, että olin aivan sekaisin. Halusin kaiken kerralla ja olin valmis saamaan sitä ihan yliannostukseen asti. Ensimmäiset puoli vuotta meni tässä huumassa. Sitten alkoi se vierottautuminen. Opin hiljalleen vetämään rajat ja ymmärsin, että millaisia asioita toivon.

Silti, kuten alkoholistilla, minullakin on vaarana se, että tilanne voi uusiutua. Minulla on kaikki mahdollisuudet ”retkahtaa”. Yritän jatkossa kuitenkin muistaa omat rajani ja ne asiat, joista en tule enää koskaan luopumaan. En kenenkään kanssa. Yksi niistä on turvallisuus. En halua enää koskaan tuntea oloani hetkeäkään turvattomaksi, yhtään kenenkään kanssa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Millaisieksi koen treffailun väkivaltaisen parisuhteen jälkeen

Kun väkivallan tekijä on aina se ”kiva tyyppi” ja uhri ”nalkuttaja”

Lähisuhdeväkivalta: Mieti mitä sanot

Kontrollointi parisuhteessa

Minusta on tullut hameiden ja mekkojen käyttäjä. Olen koko tähän astisen elämäni viihtynyt paremmin kuin hyvin farkuissa. Olen ollut farkkutyttö ja identiteettini on ollut todella pitkään sellainen ns ”poikatyttö”. Tiedän, että tämä termi ei ole nykyään mitenkään oikein, mutta en nyt keksinyt parempaa kuvausta. Mutta viimeisen parin vuoden aikana olen ihan toden teolla löytänyt itsestäni sen naisellisen puolen, sekä myös oman tyylini. Olen myös alkanut sitä myötä käyttämään yhä enemmän hameita ja mekkoja. Niiden määrä vaatekaapissani on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Olen siis muuttunut farkkutytöstä hametytöksi.

Farkkutytöstä hametytöksi

Yksi syy tälle on se, että olen viimein myös oppinut käyttämään hameita ja mekkoja. Se on vaatinut pientä opettelua. Eli kesällä se tarkoittaa sitä, että vedän shortsit hameiden alle, koska reidet hankaavat muuten yhteen. Tämä on yksi syy, miksi en ole niitä aiemmin käyttänyt. Niiden käyttäminen on ollut epämukavaa ja kivuliasta.  Olen oppinut löytämään itselleni myös sopivan kokoiset sukkahousut. Sen lisäksi olen todennut pitäväni jaloistani, jonka vuoksi en koe enää valtavaa tarvetta peittää niitä. Ja samaan aikaan, minusta tuntuu tällä hetkellä vahvemmin kuin koskaan, että olen löytänyt oman tyylini ja tapani pukeutua. Mikä on ihanaa.

Tämä hame on aivan ihana. Se on alelöytö New Lookilta. Jahkailin pitkään sen ostamisen kanssa, koska en ollut ihan varma printistä. Mutta nyt rakaastan tätä hametta. Printti sopii omaan tyyliini, vaikka se ei olekaan kukkaprintti. Pidän kuitenkin kaikkein eniten tämän hameen maallista. Hame on helmasta epäsymmetrinen ja liehuva. Talvella se sopii täydellisesti neuleen kaveriksi. Kyseinen neule on ostettu joskus kuopuksen syntymän jälkeen. Muistaakseni. Innostuin siitä nyt uudelleen, kun aiemmin olin hieman epävarma sen kaula-aukosta.

Päivän asu

Takki H&M (2022)

Neule H&M (2018)

Hame NEW LOOK (2022)

Kengät NEW LOOK (2022)

Laukku NEW LOOK lainassa

Korvakorut CORUU saatu (2022)

Me vietetään taas yhteisiä lapsivapaita poikaystävän kanssa. ♥ Ollaan suunniteltu, että mentäisiin ainakin leffaan. Eilen hän teki minulle ruokaa, mikä oli aivan ihanaa. Olen sanonut, että minut voi hurmata kahdella tavalla, kukilla ja sillä, että minulle tekee ruokaa ja poikaystäväni on tehnyt molemmat. Eli olen aivan myyty.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Neulehame

Maiharit ja toppatakki

Vaaleanpunaiset överit ja kukkamekon fiilistelyä

Syksyn käytetyin takki