Kun pahoitan mieleni, tuntuu että kiusaaja voittaa
1Sain tässä jokin aikaa sitten paskamaisen kommentin, joka suoraan sanottuna satutti minua. Enkä itse pääse yli siitä ajatuksesta, että kiusaaja voittaa, kun minä pahoitan mieleni.
Kaikki tietävät millainen kenttä ja mahdollisuus kaikenlaisilla kiusaajilla on sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa. Anonyymiteetin suojissa voi laukoa vaikka mitä. Suurimmalla osalla näistä laukojista tarkoitus on vain ja ainoastaan satuttaa toista. Joillekin nettikiusaaminen on ihan täysipäiväinen harrastus. Mitä en henkilökohtaisesti voi käsittää. En vain voi ymmärtää ihmisiä, jotka näkevät aikaa ja vaivaa toisen ihmisen vainoamiseen ja satuttamiseen. Pahimmillaan nämä ihmiset käyttävät tunteja aikaan kaiken somemateriaalin läpi käymiseen ja ihmisen aktiiviseen seuraamiseen.
Kirjoitin taannoin postauksen ihmisistä, joita en ymmärrä ja nettikiusaajat, sekä -trollit menevät ehdottomasti tähän kastiin.
Olen vuosien aikana oppinut sivuuttamaan nämä kommentit ja jättämään ne omaan arvoonsa. Aina ne tuntuvat pahalta, mutta ne oppii jättämään omaan arvoonsa. Kiusaaja ei ole missään määrin mun pahan mielen tai minkään muidenkaan tunteiden arvoinen.
Mutta aina välillä joku onnistuu sohaisemaan suojausten alle ja menemään mun iholle. Se tuntuu äärimmäisen inhottavalta. Ja tiedän, että siltä sen on myös tarkoitus tuntua. Ikävä kyllä. Huolella, ihon alle menevä kommentti on yleensä mietitty niin, että sen tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon tuhoa. Ja kun tämä pommi menee maaliinsta, minusta tuntuu, että kiusaaja onnistuu voittamaan. Se jo itsessään on inhottava tunne. En nimittäin haluaisi antaa yhdellekään kiusaajalle sitä iloa, että hän onnistuu pahoittamaan mieleni.
En tiedä tulevatko kiusaajat ajatelleeksi sitä, kuinka vahingollista kiusaaminen voi olla? Minä olen pahimmillaan saanut häijyistä kommenteista pahimmassa tapauksessa ahdistusoireita ja pelkotiloja. Siitäkin huolimatta, että olen konkari sosiaalisessamediassa. Entä ne, joilla ei ole yhtä kova kuori? Pahimmillaan tällainen kiusaaminen voi tuhota ihmisen elämän ja mielenterveyden.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Vertaistukea vanhemmuuteen
Kirjoitan nykyään melko vähän vanhemmuudesta ja lapsistani, mutta aina välillä minulta löytyy silläkin saralla sanottavaa. Nyt kaipaisin vertaistukea vanhemmuuteen. Olen nimittäin tässä tämän syksyn ja talven aikana käynyt lasten kanssa läpi lukuisia riitatilanteita, kun he saavat riidan aikaiseksi siitä kun toisessa ryhmässä on tehty jotain kivempaa, kuin omassa.
Selvennän tilannetta vähän. Tytöt olivat pitkään samoissa ryhmissä, ensin samalla perhepäivähoitajalla ja sitten vielä yli vuoden samassa päiväkotiryhmässä. He ovat olleet siis varhaiskasvatuksen taipaleellaan melko erottamattomat. Tänä syksynä he joutuivat ensimmäistä kertaa erilleen, kun vanhempi tyttö siirtyi esikouluun. He tapaavat edelleen pihalla, mutta kaikki muu toiminta onkin sitten eri ryhmissä. Syksyllä molemmissa oli havaittavissa selkeää eroahdistusta, mutta nyt he ovat jo sopeutuneet tilanteisiin.
Mutta nyt yhä useammin käsittelen tyttöjen kanssa riitoja siitä, kun toisen ryhmässä on tehty jotain kivaa. Viimeisimpänä eskarilainen hermostui siitä, kun pienemmän ryhmässä oli kerhon yhteydessä puhallettu saippuakuplia. Tästä seurasi itkua ja kiukuttelua.
Oma periaatteeni on aina keskustella tilanteet läpi tyttöjen kanssa. Myös nyt, kun tämä on noin kahdeskymmenes keskustelu samasta aiheesta. Mutta en kiellä etteikö tämä turhauttaisi selittää yhä uudelleen ja uudelleen, että he ovat nyt eri ryhmissä ja eri ryhmissä tehdään eri juttuja. Varsinkin, kun isompi on eskarissa ja siellä täytyy tehdä kouluun valmistavia asioita. Ymmärrän toki lasten harmin ja sen mistä se kumpuaa. Mutta silti se turhauttaa välillä. Etenkin jos on itse väsynyt.
Nyt saa antaa vertaistukea! Onko teillä ollut vastaavia tilanteita? Mistä teillä keskustellaan yhä uudelleen ja uudelleen? Olisi kiva kuulla niistä. Pääasiassahan meillä menee siis hyvin ja lapset viihtyvät omissa ryhmissään ja alun eroahdistus on helpottanut.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Millaista on olla 3- ja 5-vuotiaan lapsen äitinä
Vaihtoehtona kumppanuusvanhemmuus