Terveisiä koronaeristyksestä
0Terveisiä täältä koronaeristyksestä. Viimeisiä viedään. Olen pian ollut sen täyden kymmenen päivää eristyksessä, koska jättäydyin kotiin heti oireiden alettua, kun sain selville, että minulla hyvin todennäköisesti on korona. Vasta tässä loppupäässä tilanne on alkanut ahdistamaan. Alussa oli niin kipeä, että en edes halunnut päästä ulos.
Näinä viimeisinä päivinä olen ollut todella stressaantunut ja ahdistunut ja tiedän sen olleen suurimmaksi osaksi tätä eristysahdistusta, kun ketään ei ole saanut nähdä. Kun oloni parani enemmän, olen käynyt ihmisiä visusti vältellen pienillä lenkeillä niin myöhään illalla, kuin olen uskaltanut. Paino sanalla pieni, sillä kuntoni ei vielä kestä pitkiä lenkkejä.
Koronan sairastamisessa ehdottomasti eniten syvältä on ollut tämä toipuminen. Olen ollut ennenkin kovasti kipeä, se osuus meni vanhasta tottumuksesta. Mutta se, että vielä viikko varsainaisten oireiden loppumisesta, tunnen itseni heikoksi, väsyn ja hengästyn pienestäkin kotityöstä, on syvältä. Sen lisäksi minulla on ollut sairastumisen jälkeen jatkuvaa päänsärkyä, sekä sydämen tykytyksiä. Mikä on suoraan sanottuna, sanonko mistä. Toivon todella, että tämä olo helpottaa lopulta pian. Tietysti, jos niin ei käy, minun täytyy olla yhteydessä lääkäriin.
Sen lisäksi yksin eristyksissä olo on ollut melko kova pala, myös minun kaltaiselleni introvertille. Eristys on todella äärimmäinen toimi, mitä minullekin painotettiin perehdytyksessäni. Siloin kun kyse ei ole maailmanlaajuisesta pandemiasta, eristyksen pitäisi tapahtua aina sairaalassa. Koska tässä maailman tilanteessa sairaalan resurssit eivät riitä hoitamaan edes vakavasti sairaita, eristykset pidetään kotona. Karanteenia tai eristystä ei määrätä pikku syistä.
Joten ei mikään ihme, että eristys on ottanut koville. Mutta siitä on selvitty. Iso kiitos siitä ihastukselleni, joka on jaksanut puhua kanssani tunti tolkulla puhelimessa päivittäin.
Onneksi pääsen tämän jälkeen ystäväni kanssa minilomalle, aivan toiseen kaupunkiin. Tekee hyvää kymmenen päivän täyden kotona olon jälkeen päästä ystävän kanssa ulos ja vieraaseen sänkyyn yöksi.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Esittely – Kuka minä olen
Olen saanut viimeisen puolen vuoden aikana paljon uusia seuraajia ja lukijoita, joten pieni esittely lienee paikallaan tässä vaiheessa. Olen kirjoittanut näitä ennenkin, mutta en todellakaan muista, milloin edellinen on ollut. Joten siitäkin syystä pieni päivitys tuntuu olevan paikallaan. Tiedän, että siellä ruutujen toisella puolella on myös niitä, jotka ovat seuranneet minua aivan blogin alkuajoilta asti. Mutta ehkä tekin haluatte kuulla minusta vähän lisää.
Esittely
Olen Jenni ja olen 32-vuotias. Täytän heinäkuussa 33. Rakastan hyvää kahvia ja tuoreita kukkia. Minä en juo kahvia ollenkaan, jos se ei ole mielestäni hyvää tai en ehdi nauttia siitä rauhassa. Sitten juon mieluummin teetä. Olen perusluonteeltani melko mukaavuudenhaluinen ja laiska, mutta nautin asioiden aikaansaamisesta. Laiskuus näkyy ehkä eniten siinä, että joskus minun on vaikea aloittaa asioita.
Olen syntyjäni Oulun vierestä Limingasta, mutta asunut pääkaupunkiseudulla niin pitkään, että olen täysin helsinkiläistynyt. Kannatan kyllä edelleen Oulun Kärppiä ja viljelen sinne tänne epämääräisiä murresanoja, joita kukaan ei tunnu tajuavan, mutta muuten minua ei erota helsinkiläisestä. Eräs potilaanikin sanoi jo, että kyllä minua voi stadilaiseksi jo kutsua, kun olen asunut täällä niin kauan. Helsinkiin muutin nuorena tyttönä miehen perässä ja tänne olen jäänyt. Enkä enää ihan helposti osaa kuvitella asuvani jossain muualla.
Perhe ja koti
Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä minä ja kaksi tytärtäni. Erosin tyttöjeni isästä kaksi vuotta sitten. Nyt elän sinkkuäidin arkea ja haaveilen löytäväni vielä joskus hyvän, tasapainoisen parisuhteen, jollaista en ole vielä saanut kokea. Ajattelen meidän olevan tyttöjen kanssa hyvä tiimi keskenämme ja meidän yhteinen arki sujuu pääsääntöisesti hyvin. Toki, lapsiarkeen kuuluvat muuttujat ja kun talouteen kuuluu vain yksi aikuinen, nämä muuttujat saattavat vaikuttaa välillä isostikin. Siitä huolimatta olen äärimmäisen tyytyväinen arkeemme.
Tällä hetkellä asumme vuokralla kerrostalokolmiossa tyttöjeni kanssa. Kolmio on meille täydellisen kokoinen, vaikka lapsia välillä harmittaa huoneen jakaminen. Vielä enemmän heitä tosin harmittaa sen siivoaminen, mistä he ovat kumpikin yhtä mieltä. Haaveilin muutosta vuosia, mutta asiat loksahtelivat lopulta kohdalleen vasta melkein vuosi eron jälkeen, mikä tuntui kohtalolta. Sain aloittaa uuden elämänvaiheen uudessa kodissa tyttärieni kanssa ja rakentaa kodin omilla lähtökohdillani. Olen äärimmäisen tyytyväinen kerrostaloeläjä, sillä pienen parvekkeen hoitamisessa ja laittamisessa on minulle aivan riittävästi puuhaa. Arvostan muutenkin kotitöissä helppoutta ja yksinkertaisuutta, mikä toivon mukaan tekee niistä vähemmän kuormittavia. Tästä syystä hankin meille säästöilläni robotti-imurin, jonka väitän parantaneen elämänlaatuani huomattavasti.
Työ ja opiskelu
Opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi. Urahistoriani ei ole niin yksiselitteinen, kuin voisi luulla. Aloitin lähihoitajaopintoni vuonna 2005. Mutta täytettyäni kahdeksantoista vuotta, keskeytin opinnot, koska olin aivan varma ettei minusta tule ikinä hoitajaa. Nyt olen ehtinyt kuitenkin kerryttää hoitoalalta kokemusta kahdeksan vuoden edestä, ennen valmistumistani. Jonka vuoksi haaveilen alanvaihdosta ennen kuin olen edes valmistunut. Haaveilen tällä hetkellä opinnoista markkinoinnin parissa.
Blogin kirjoittamisen aloitin vuonna 2015 odottaessani esikoistytärtäni. Blogi alkoi sellaisena nuoren äidin virtuaalipäiväkirjana ja noin vuoden jälkeen aloin miettiä kirjoittamista tavoitteellisemmin. Nyt minusta tuntuu viimein siltä, että olen löytänyt oman punaisen lankani kirjoittamisen suhteen. Blogi on myös pitkäaikaisin, yhtäläinen kirjoitusprojektini ikinä. Olen aloittanut kirjoittamaan vaikka mitä, mutta tämä on ensimmäinen asia, jota olen jaksanut viedä eteenpäin vuosia. Se on ehdottomasti myös yksi isoimpia ylpeyden aiheitani.
Mistä kirjoitan?
Kuten sanoin, haaveilen hyvästä parisuhteesta, jollaista en ole saanut kokea aiemmin. Olen kirjoittanut kokemastani lähisuhdeväkivallasta ja kaltoinkohtelusta ja siitä, mitä tällaisesta kohtelusta on minun kohdallani seurannut. Aiheista kirjoittaminen on rankkaa, mutta olen kokenut, voivani auttaa ihmisiä, jotka ovat tai ovat olleet samassa tilanteessa. Ja se on äärimmäisen antoisaa. Koen, että kokemallani väkivallalla on nyt joku merkitys, kun voin auttaa muita tätä kautta.
Sen lisäksi minua kiinnostaa valtavasti nykyajan deittailukulttuuri ja siihen liittyvät ilmiöt. Deittailu on nykypäivänä helpompaa ja samaan aikaan vaativampaa kuin koskaan. Naisia syytellään nirsoudesta, kun tavallinen suomalainen mies ei enää riitä, kun todellisuudessa elämme viimein aikaa kun nainen ei joudu valitsemaan itselleen huoltajaa. Unohtamatta esimerkiksi Tinderin algoritmia. Jo pelkästään näistä aiheista riittää kirjoitettavaa.
KUVA: Heidi Rinne / EDITOINTI: Minä
Yksi intohimoistani on muoti ja pukeutuminen. Se on ollut sitä aina, vaikka minulla onkin ollut heikkoja hetkiä sen suhteen. Ja tästä huolimatta minusta ei pitänyt koskaan tulla muotibloggaajaa, mutta toisin kävi. Ajattelin pitkään etten voisi olla muotibloggaaja, kun en sovi kokoni puoleasta siihen melko kapeaan naisihanteeseen, jota nyky-yhteiskunnassa edelleen ihannoidaan. Oman henkisen kasvun myötä ymmärsin ettei näin ole. Ihan yhtä hyvin minä voin jakaa pukeutumisinspiraatiota kaikille muille. Varsinkin, kun plusvaikuttajia on vielä huomattavan vähän. Varsinkin oma tyylini erottuu merkittävästi muiden plusvaikuttajien tyylistä.
Näin minusta tuli myös muotivaikuttaja. Vaikka ei pitänyt.
Haluan puhua asioista suoraan, kiertelemättä. Minulle se on tärkeää niin blogissa, kuin vanhempanakin ja se tuntuu toimivan. Molemmissa.
Yksityisyys & palaute
Olen kirjoittanut blogia yli seitsemän vuotta ja vaikka olen avoin, olen silti hyvin yksityinen. Rajaan paljon elämääni, läheisiäni ja etenkin lapsiani pois sosiaalisestamediasta. Sen lisäksi puhun avoimesti tarkoin mietityistä aiheista. Minulle on paljon helpompaa puhua avoimesti masturboimisesta, kuin tavallisesta arjestani. Samoin, haluan sulkea lapseni mahdollisimman pitkälle pois somesta. Nykyään, silloin tällöin lapsista saattaa vilahtaa joku kasvokuva feedissäni. Mutta en kerro heistä yksityiskohtia tai luonnehdi heitä mitenkään. Sen he saavat tehdä aikanaan itse. Tämä rajaus on toiminut hyvin ja vältyn isoksi osaksi sellaiselta palautteelta ja kiusaamiselta, jota en halua nähdä.
Paras palaute, mitä olen saanut, on se kun joku on kertonut saaneensa minulta voimaa lähteä haitallisesta parisuhteesta. Tämä palaute on herkistänyt minut kyyneliin. Se, että pystyn tarjoamaan vertaistukea ja apua, on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Se tekee tästä hommasta sen arvoista. Nautin suunnattomasti teidän kanssanne käydyistä hyvistä keskusteluista.
Mistä pidän?
Marvel Universumin elokuvista ja sarjoista. Suosikki supersankarini on Iron Man. Sen lisäksi rakastan hyviä sarjoja, kuten You, Maid, Game of Thrones ja Emily in Paris, näin muutamia mainitakseni. Pidän myös valtavasti Sinkkuelämästä, tiedostaen täysin sen olleen oman aikansa tuote. Sen lisäksi rakastan hyvää kahvia ja niitä tuoreita kukkia. Nautin siitä, kun kotona on tuoreita kukkia ja olen halunnut, että niitä on meillä aina. Välillä ostan marketista, välillä kukkakaupasta ja välillä tilaan suoraan kotiin. Olen onnellisimmillani luonnossa, meren äärellä, sekä lasteni kanssa. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa, mutta nautin suunnattomasti myös omasta ajasta, jota vuoroasuminen minulle mahdollistaa.
Ihanaa, että olet siellä ja luet blogiani. Kiitos.
-Jenni
KUVAT: (yhtä lukuunottamatta) Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals