Teddytakki ja hieman kuulumisia
Siis huh huh, mikä viikko täällä on ollut takana. Ensinnäkin, tytöt olivat nyt toisessa kodissa ensimmäistä kertaa uudella 5/9 rytmillä. Joten ensimmäisinä päivinä minun ei tarvinnut huolehtia muista kuin itsestäni, mikä on aina pieni helpotus. Toki viikoon on mahtunut myös niitä arkiaamuja lasten aknssa, joihin liittyy sitten paljon enemmän sähläystä ja neuvottelua. Sen lisäksi tuntuu, että olen saanut painaa harjoittelussa ihan hartiavoimin töitä. Opin edelleen uutta jatkuvasti, mikä vie omalta osaltaan voimia. Mutta ilokseni olen huomannut, että yöunet palauttavat taas päivästä. Vaikka olen illalla todella väsynyt, aamulla olen levännyt ja virkeä.
Sain myös ohajaajaltani maailman ihanimman palautteen. Harjoitteluni on takkuillut hieman lasten sairastelujen vuoksi, mutta väliarvioinnissa ohjaajani sanoi; ”Silloin, kun olet täällä läsnä, olet kyllä 100% läsnä.” Tämä oli oikeasti ihana palaute ja sain siitä valtavasti voimia harjoittelun loppuun.
Nyt viikonloppuna aion vain rentoutua lasten kanssa. Ollaan leivottu ekat pellilliset joulutorttuja ja laitettu sohvalle leffapesä. Tytötkin tuntuvat olevan levon ja yhdessäolon tarpeessa.

Tämä teddytakki on toinen takkihankintani tähän talvikauteen. Rehellisesti, meni monta vuotta ennen kuin lämpenin näille pörrötakeille. Nyt tämä on aivan lempparini. Se on lämmin ja söpö ja ihan täydellinen tähän talveen. Ei se tietenkään sovi mihinkään ääriolosuhteisiin, koska ei se pidä vettä, eikä tuultakaan. Mutta kuivalla ilmalla se on lämmin. Eli suosittelen teddytakin kaveriksi kunnon säänpitävää talvitakkia.

Pidän tästä asusta ihan valtavasti. Kun puin nahkapöksyjen alle paksut sukkikset, niin niillä tarkeni kylmemmässäkin ilmassa. Mikä on ihan parasta. Tykkään niistä koko ajan enemmän ja enemmän. Nämä sopivat todella hyvin neuleiden kanssa yhteen.
Ja nyt minäkin olen alistunut tähän kylmälle ilmalle ja kaivanut pipon, sekä hanskat esiin. Mikä siinä onkin, että näitä on välillä niin vaikeaa käyttää. Kuopus haaveilee perivänsä minulta nämä kyseiset rusetti-sormikkaat, mutta voi olla etteivät nämä kestä tallessa ihan niin pitkää aikaa. Olen melkoinen mestari hukkaamaan hanskojani.

Päivän asu
Takki H&M 2021
Neule H&M 2019
Nahkalegginssit H&M 2017
Pipo H&M 2020
Laukku H&M 2020
Hanskat KAPP AHL 2019
Kengät ZADAA SACOND HAND 2021
Överi-korvakortu @ANNIDIUDIY 2020
Nyt toivottelen teille kaikille rauhallista ja levollista viikonloppua!
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Deittailutarinat: Treffit, joita odotin
Tämä juttu tapahtui keväällä 2021 ja tähän tyyppiin tutustuin Badoossa. Minusta tuntui alusta asti, että juttumme menivät todella kivasti yksiin alusta asti. Ihastuin todella nopeasti pelkkien juttujen perusteella. Tiedän ihastuneeni mielikuvaan, jonka loin hänestä keskustelujemme perusteella. Näin ollen aloin odottaa hänen tapaamistaan todella korkein odotuksin. Ehdimme jutella pidemmän aikaa, koska aikataulumme menivät monesti ristiin. Mikä harmitti minua ihan vietävästi, koska minulla alkoi olla oikeasti isot odotukset tämän tyypin suhteen. En osannut sanoa silloin, enkä osaa sanoa vielä nytkään, mikä tässä kyseisessä tyypissä vetosi minuun niin vahvasti viestittelyvaiheessa.
Sitten viimein saimme sovittua treffit eräälle keväiselle, lämpimälle lauantaille. Koska korona riehui, sovimme menevämme kävelylle. Olin innoissani. Maalailin mielessäni sellaista vuosisadan rakkaustarinaa että sellaisia on nähty vain elokuvissa. Jännitin treffejä valtavasti ja voin kerota, että puunasin itseni päästä varpaisiin ja valitsin vaatteita treffeille huolella. Yleensä pystyn olemaan treffeille mentäessä tosi rento, mutta nämä menivät todella yli omalta kohdaltani. Jännitin ja stressasin niin, että meinasin jo myöhästyä sovitusta tapaamisesta.

Sitten koitti hetki, kun tapasin hänet. Hän näytti samalta kuin kuvissa ja hymyili leveästi, kun tapasimme. Minua jännitti ja välillä, kun minua ujostuttaa ja jännittää, se purkaantuu puheripulina. Niinpä minä puhuin. Puhuin todella paljon ja nopeasti ja suurimmaksi osaksi ihan puuta heinää. Ja tietenkään, vaikka tajusin lörpötteleväni, niin en osannut lopettaa.
Kävelimme melko pitkän lenkin ja minä en osannut lopettaa puhumista. Lopulta tulimme takaisin lähtöpisteeseen ja hän totesi ettei usko meidän välillämme olevan mitään. Voin kertoa, olin musertunut. Sekosin sanoissa ja käytännössä ryntäsin kohti kotia. Nämä olivat ensimmäiset suorasukaiset pakit, jotka olen tähän mennessä saanut. Toki, en joutunut näin kestämään ghostaamisen aiheuttamaa epäselvyyttä, joka on myös raastavaa. Mutta pakit päin naamaa, ihmiseltä, johon uskot olevas korviasi myöten ihastunut, ei ole mikään nautinto.
Muistaakseni itkin illan ja söin törpöllisen Ben & Jerry’s:iä lohdutukseksi, mutta yöunien jälkeen alkoi helpottaa. Ja näin jälkeen päin olen todennut, että olin ihastunut omiin mielikuviini, enkä itse ihmiseen.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals


0