Ahdistus
0Pari viime päivää on mennyt enemmän tai vähemmän ohi pahojen ahdistusoireiden vuoksi. Minulla on todettu siis uupumuksen lisäksi ahdistusta. Sitä on ollut enemmän tai vähemmän viime vuodesta asti ja keväällä aloin ensimmäistä kertaa miettiä, pitäisikö sitä varten hankkia lääkitys. Pystyn elämään ahdistuksen kanssa, mutta se ei ole mitenkään nautinnollista. Koen ahdistusta yleensä tilanteissa joissa koen kokeneeni henkistä väkivaltaa tai tilanteissa, jotka ovat triggeröineet jotain tällaista kokemusta. Tilanteesta on riippunut se, kuinka voimakasta ahdistus on ja kuinka pitkään sitä kestää.
Ahdistus on monesti ihan hyödyllinen tunne. Se kertoo meille uhkaavista tilanteista ja neuvoo varomaan. Silloin toiminta muuttuu ripeäksi ja tehokkaasti. Ihminen menee ahdistuneena selviytymistilaan. Ja tällainen selviytymistila on pitkittyessään todella raskas. Minulla ahdistus kestää pahimmillaan päiviä ja tähän tilanteeseen toivoisin lääkkeiden lopulta auttavan. Minulla ahdistusoireet laukaisee aina joku tilanne, joten minun kohdallani ei voida puhua yleisestä ahdistuneisuudesta tai ahdistuneisuushäiriöstä.
Minulla ahdistuksen oireisiin kuuluu yleensä puristava tunne rinnassa, sydämentykytys, hengitysoireet, kihelmöivä ja kuuma tunne, levottomuus ja yleensä pakonomainen tarve siivota. Naureskeltiin viimeksi psykologin kanssa siitä, että ahdistusreaktioiden ansioista meillä on ainakin siistiä. Mikä on toki ikävässä asiassa positiivinen puoli.
Pahimmillaan levottomuus on sitä luokkaa, että en saa illalla nukuttua. Pelot ja ahdistusta aiheuttavat asiat pyörivät mielessä jatkuvalla kierteellä, mikä estää nukahtamisen. Nukahtamiseen on auttanut parhaiten äänikirjat ja asrm-pätkät. Ne vievät ajatukset pois ahdistavista tilanteista. Uni myös auttaa siihen ahdistuneisuuteen. Monesti kunnon yöunet helpottavat tilannetta niin, että voin aamulla jo paljon paremmin. Niissä tilanteissa, kun ahdistus on jatkunut yön yli, jokin on ruokkinut tilannetta seuraavana päivänä.
Kuten sanottu, tämän kanssa voi elää, mutta se on raskasta. Paras olisi, jos pääsisin kokonaan eroon ahdistusta aiheuttavista ärsykkeistä, mutta se ei ole tällä hetkellä mahdollista. Joten yritän elää tämän kanssa, selvitä ahdistuskohtauksista ja hallita tilannetta niillä resursseilla, jotka minulla on. Tässäkin suhteessa on ihanaa, että minulla on ihania ystäviä tukena.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Syksyinen olohuone
En ole pitkään aikaan laittanut teille kuvia meidän kodista. Keittiön muutoksesta olette jo nähneetkin kuvia, mutta olohuone ei ole juuri kuvissa näkynyt. Siellä ei toki ole mitään isompaa muutosta tapahtunut, sillä olohuone on ollut ensimmäisiä valmiita huoneita meidän kotona. Haaveilen edelleen uudesta ruokapöydästä, mutta vanha ajaa asiansa, vaikka pinta on epäsiisti. Vaikka olohuoneessa mikään ei ole isommin muuttunut, niin olen vaihtanut sohvalle syksyisempää ilmettä. Ihan vain tyynynpäällisiä vaihtamalla.
Kuvissa näkyvä Ikean Satsumas kukkapöytä hakee vielä paikkaansa. Olin alunperin kaavaillut sitä keittiöön, mutta se ei sopinutkaan sinne kokonsa puolesta. Tästä syystä minusta ei muuten ole sisustussuunnittelijaksi. Olen äärimmäisen huono hahmottamaan tiloja. Monesti hahmotan tilat huomattavasti isommiksi, kuin ne todellisuudessa ovatkin. Tästä syystä kukkapöytä ajelehtii, kunnes löytää oikean paikan.
Koti alkaa viimein olla kunnossa kesän jäljiltä. Tavarat paikoillaan ja hiekat ihmuroitu joka nurkasta. Ja siitä huolimatta, että yritin viimeiseen asti pitää loppukesän ja elokuun puolia, ostin ensimmäisen syksyisen kukkakimpun ja kaivoin kynttilät esiin. Vaihdoin myös tummemmat, yksiväriset tyynynpäälliset sohvalle, sekä paksummat torkkutäkit pellavaisen peiton tilalle. Kannoin myös nokkosen parvekkeelta sisälle lämpimään ja se on omiaan tuomaan syksyn tunnelmaa sisätiloihin värillään.
Tämä värinokkonen on ostettu Plantagenista ja alunperin tosiaan parvekkeelle. Nyt kylmien ilmojen tullen se on saanut muuttaa sisälle. Pidän tästä kyseisestä väristä sen vuoksi, että vaikka se on värikäs, se on kuitenkin hillityn yksivärinen. Ajatelkaa muuten sitä, että vielä pari vuotta sitten minulla ei pysynyt yksikään viherkasvi hengissä kolmea kuukautta pidempään ja nyt minulla on kotona useampi viherkasvi, jotka voivat hyvin ja kasvavat.
-Jenni
Lue myös
Keittiön sisustus viimein valmis