Sain töitä, siitä huolimatta, että vielä pari päivää sitten en edes tiennyt haluavani töihin. En ole tehnyt koulun ohella töitä, koska minun ei ole tarvinnut. Olen tullut toimeen saamillani tuilla, joten olen halunnut keskittyä kouluun rauhassa. Burn out sairaslomani sotki hieman suunnitelmiani, joten opiskeluni ei ole niin tiivistahtista alkuvuodesta. Tarkoitus oli lomailla tyttöjen kanssa, mutta sitten toissa iltana vastaani tuli ilmoitus koronajäljittäjän työstä. Kyseinen työ alkaisi heti sopimuksen mukaan ja päättyisi tammikuun lopulla. Seuraava harjoitteluni olisi vasta helmikuussa, joten minulla olisi mahdollisuus ottaa vastaan lyhytaikainen työ.

Hetken mielijohteesta

Mietin asiaa noin kymmenen minuuttia, ennen kuin naputtelin hakemuksen kyseisestä työstä. Pääsisin kehittämään it-taitojani ja kyseinen työ ainakin kuulostaa mielenkiintoiselta. Saisin tienattua myös vähän ekstrarahaa, mikä on tietysti positiivista. Lisäksi koronajäljittäjän työ poikkeaa todella paljon perushoitotyöstä, jota on tehnyt jo vuosia. Puhelimen välityksellä ei tarvitse houkutella ihmisiä suihkuun tai aamupesuille. Näin ollen, en saa vastaavaa työkokemusta mistään muualta. Kun olin näpytellyt työhakemukseni olin innoissani, vaikka työpaikan saaminen ei ollut vielä varmaa.

Eilen minulle soitettiin rekrytoinnista ja haastattelu pidettiin siinä puhelimessa. Ilokseni olen saanut todeta kehittyneeni työhaastetteluissa, sillä keskustelu tuntui luontevalta. Keskustelu ei edes pysynyt koko aikaa työasioissa. Lopulta haastattelija ilmoitti, että saisin paikan ja voisin aloittaa ennen joulua.

Olen todella innoissani päästessäni kokeilemaan jotain oikeasti uutta. Kuten sanoin, olen tehnyt vuosia ihan sitä perushoitotyötä, joten vaihtelu virkistää. Omasta mielestäni parasta tässä työssä on, että saan tehdä sitä virka-aikaan, eli kasista neljään. Haluan todella pois vuorotöistä, joten tämä on ehkä kyseisen työn parhaita puolia.

Ehdin viimeistellä harjoittelun ja näytön ennen töiden alkua ja viettää vähän laatuaikaa lasten kanssa ja sitten pääsen opettelemaan tätä uutta työtä. Vaikka pyhäsuunnitelmani menevät hieman uusiksi, se ei haittaa. Tytöt saavat onneksi suunnitellun joululomansa, sillä he saavat viettää sen toisessa kodissa, sekä mummilassa. Mistä olen kiitollinen, sillä mikäli tämä ei olisi onnistunut, olisin kieltäytynyt työstä. Nyt kaikki voittavat.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Miten voin juuri nyt

Pidin puoleni

Meidän pääsiäinen

Oppisopimuksella lähihoitajaksi

Sain tässä kommentin, jossa minua kehoitettiin keskittymään enemmän lapsiini ja vähemmän niihin tinderpoikaystäviin. Kommentti oli taas monella tapaa asiaton, vaikka kirjoitusasu oli asiallinen. Ensinnäkin, kaikkien pitäisi muistaa vanha kunnon sanonta; Jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa, kannattaa pysyä hiljaa. Toisekseen, pyytämättä annettu neuvo on pelkkä moite, eikä neuvo ollenkaan.

Mitä minä kerron teille

Sen lisäksi tässä asiassa toivoisin ihmisiltä medialukutaitoa ja kykyä järkeillä asioita. Blogilleni on tähän hetkeen mennessä kertynyt lukijoita jo tuhansia, joten äitini ei ole ainoa joka näitä minun juttujani lukee. Sen lisäksi lapseni ovat oikeutettuja omaan yksityisyyteensä. Näin ollen mietin tarkkaan mitä kaikkea teille näytän ja mistä kaikesta teille kirjoitan. On ihan eri asia kirjoittaa teille omasta äitiydestäni ja lastenvaatteista, kuin jostain lasten henkilökohtaisista asioista. He toki vilahtelevat kanavissani silloin tällöin, ovathan he iso osa elämääni. Mutta elämäni on paljon muutakin kuin äitiyttä.

Näin ollen kanavissani on esille ne monet muut asiat, jotka ovat osa elämääni, kuten muoti, kauneus, opiskelu ja se deittailu. Näistä tämä jälkimmäinen on siitä todella hedelmällinen aihe, että ihmisten käytös ja psykologia kiinnostavat minua. Sen lisäksi deittailussa mietityttää monet ilmiöt, kuten nykyajan pikadeittikulttuuri ja vaikka ghostaaminen. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, se kiinnostaa lukijoita. Koska minäkin teen blogissani kaupallisia julkaisuja, on todella tärkeää, että blogini kiinnostaa. Siksi minun kannattaa kirjoittaa aiheista, jotka kiinnostavat. Deittailusta on yllättävän helppoa kirjoittaa. Koska olen oman deittielämäni päähenkilö, voin kirjoittaa asioista omasta näkökulmastani. Sen lisäksi voin pohtia blogissa millainen olisi täydellinen tinderprofiili ja myös sitä ghostaamista. Ihmissuhteista riittää jos jonkinnäköistä aihetta. Samalla voin antaa lapsilleni sen rauhan, minkä he ansaitsevat.

Kaipaan muutakin

Tämä voi toki antaa valheellisesti sen kuvan, että elämäni pyörii kokonaan deittailun ympärillä. Ei, se on vain yksi blogini aihepiireistä. Elämässäni on paljon enemmän, kuin teille kerron. Mikä pitäisi olla jo suurimmalle osalle melko selvää, kun elämme vahvasti someaikaa. Ei minulla ole koko ajan menossa sutinoita, eikä minulla ole edes jokaiselle lapsivapaille sovittuna muita treffejä, kuin kuvaustreffit Katrin kanssa.

Voi olla, että joudun roviolle tämän myötä, mutta vaikka lapset ovat minulle kaikkeni, he eivät pelkästään riitä minulle. Kaipaan rinnalleni toista aikuista. Kaipaan aikuisten välistä rakkautta. Siitäkin huolimatta, että sydämeni on pakahtua rakkaudesta, kun halaan lastani. Vaikka rakastan lapsiani, se ei ole sama asia kuin se, että saisin rakkautta ja läheisyyttä toiselta aikuiselta.

Tämän pitkän palopuheen päätteeksi totean vielä kerran, jos mielipidettäsi ei kysytä, sitä ei tarvitse kertoa. Ystävällinen kommentti ja turha neuvo ovat eri asia.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Kuinka hukata kundi Tinderissä

Miten puhun lasten kanssa deittailusta

Deittailu ja sen jakaminen julkisesti

Parisuhdetta etsivällä naisella ei saisi olla seksisuhdetta