Penetraatiokeskeisyys
0Tämä postaus pohjautuu täysin omiin kokemuksiini ja ajatuksiini siitä, millaista seksiä olen itse saanut kokea vuosien varrella. En voi tässä asiassa puhua kenenkään suulla, vain omien kokemusteni kautta. Te lukijat voitte jättää omia kokemuksianne esimerkiksi kommentteihin. Nyt tämän pakollisen disclaimerin jälkeen, voin aloittaa itse aiheesta.
Olen jo pitkään ajatellut sitä, että meidän nykyinen seksuaalikasvatuksemme ja siihen liittyvä kulttuuri vaatii perinpohjaista uudistamista. Onneksi suomessa on jo lukuisia seksuaalialan ammattilaisia, jotka tekevät tätä arvokasta työtä. Ja miksi minä ajattelen näin on se, miten penetraatiokeskeistä kaikki puhe seksistä yhä on.
Penetraatiokeskeisyys on epätasa-arvoista
Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten seksin penetraatiokeskeisyys on täysin epätasa-arvoista. Se stimuloi parhaiten vain miestä, eikä naista. Kun seksistä annetaan kuva, että kyse on vain penetraatiosta, kokemus jää naisen puolelta täysin vajaaksi. Harvalla miehellä on myöskään mitään hajua siitä, mitä nainen oikeasti kaipaa seksiltä, kun heille toitotetaan seksin olevan yhtä kuin penetraatio. Lisäksi monelle on vain tärkeintä päästä panemaan. He syöksyvät suoraan asiaan. Toisilla ei ole mitään käsitystä siitä mikä on klitoris tai missä se edes on. Keskustelin erään ikäiseni miehen kanssa aiheesta ja hän kyllä tiesi, mikä on klitoris, mutta hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, minkä kokoinen se on. Hän oli aina ajatellut sen olevan vain se pieni nyppylä vaginan yläosassa.
Olen itse saanut kokea monella tapaa sen, kuinka ulalla miehet monesti ovat. Samaan aikaan he ovat hyvin herkillä sen suhteen, pystyvätkö he tyydyttämään naista. Oravanpyörä on valmis siinä vaiheessa, kun kiltin tytön syndroomasta kärsivät naiset, teeskentelevät nauttivansa saamastaan käsittelystä ja vahvistavat näin miehen kuvitelmaa siitä, että nämä tekevät jotain oikein.
Näettekö tässä saman ongelman, kuin minä? Meidän seksikäsityksemme on hyvin vahvasti siellä sisään-ulos pumppaamisen tasolla ja tällä hetkellä meillä ei ole keinoa päästä sieltä pois.
Tarkoitukseni ei ole syyttää tästä yksilöitä, sillä jos seksistä puhuttaisiin jo kasvatuksen tasolla avoimesti, totuuden mukaisesti ja oikein termein niin tilanne ei ehkä olisi tämä. Minun kiinnostukseni seksiin ja seksuaalisuuteen on lähtenyt nimenomaan siitä, että kuin etten saa tarpeeksi tietoa siitä koulusta. Siksi lähdin hakemaan sitä kirjoista. Mutta siitä huolimatta, että hain itse aktiivisesti tietoa olen vasta aikuisiällä alkanut löytämään sitä niin kutsuttua oikeaa tietoa. Olen pitänyt itseäni vuosia täysin epänormaalina, kun en saa itse penetraatiosta minkäänlaisia hyvän olon tuntemuksia. Olisin säästynyt tältä kaikelta, jos minulle olisi jo koulussa kerrottu, että on täysin normaalia ettei nainen saa mielihyvää penetraatiosta.
Mutta koska elämme vielä penetraatiokeskeisessä yhteiskunnassa, kannustaisin jälleen puhumaan aiheesta kumppanien kanssa. Paras reitti hyvään, tasaveroiseen seksiin on avoin kommunikaatio.
-Jenni
Lue myös
Itsetyydytyksen kieltäminen kumppanilta
Milloin seksi pitäisi ottaa puheeksi
Seuraa myös
Sinkkuus ja sen huonot puolet
Istun taas iltaa yksin kotona, mieli maassa ja itku silmässä. Vaikka olenkin pääsääntöisesti äärimmäisen onnellinen, niin välillä tulee hetkiä kun tämä ei ole niin ihanaa. Nykyään niitä tulee melko harvoin, mutta tulee kuitenkin. Ollaan aika pitkällä vuoden takaisesta, kun oloni oli jatkuvasti ahdistunut ja uupunut. Vaikka nykyään väsyn edelleen helposti, voin silti huomattavasti paremmin ja näitä huonoja päiviä on harvakseltaan.
Olen kirjoittanut lukuisia kertoja siitä, kuinka loppujen lopuksi nautin deittailusta. Saan tutustua erilaisiin ihmisiin, jotka laajentavat omia näkemyksiäni. Eikä minulla varsinaisesti ole takana huonoja treffejä. Vähän kiusallisia kyllä, mutta ei huonoja. Mutta deittailuun ja sinkkuuteen liittyy paljon niitä ei niin hyviä puolia. Ne eivät ole niin isoja, että lopettaisin deittailun, mutta niitä on.
Epävarmuus
Yksi on jatkuva epävarmuus. Tämä on ehkä itselle se kaikkein stressaavin asia, sillä omien pelkojeni kanssa tarvitsisin nimen omaan sitä vakautta, varmuutta ja turvallisuutta. Vaikka juttu luistaisi hyvin ja ajatukset kohtaisivat jonkun kanssa, se ei ole tae millekään. Sain tästä äärimmäisen rankan muistutuksen keväällä, kun olin ihastunut erääseen tyyppiin. Treffien jälkeen tämä totesi; “Olet mukavan oloinen nainen, mutta tässä jutussa ei ole minkäänlaista kemiaa.” Voin kertoa, että itkin koko illan.
Tämä oli minulle kova pala. Olen monesti jarruttanut omaa ihastusta ja paennut ennen, kuin olen ehtinyt kiintyä, jotta se ei sattuisi. Kun sitten annoin itseni ihastua ja juttu ei sitten toiminutkaan, olin murtunut. Tämän tapauksen jälkeen olen pelännyt sitä, jos jonkun kanssa synkkaa hyvin. Koska se saattaisi tarkoittaa sitä, että tämä ihminen voi taas torjua minut.
Samaan aikaan tiedostan, että tämä riski minun on otettava, jos haluan joskus saavuttaa sen onnellinen, tasa-arvoisen parisuhteen. En tule koskaan saavuttamaan sitä, jos en päästä ketään lähelleni, enkä anna itseni ihastua.
Yksinäisyys
Toinen sinkkuuden nurja puoli on se, että välillä sitä tuntee itsensä äärimmäisen yksinäiseksi. Minulla on lapset, perhe ja ihania ystäviä, joten oikeasti en ole yksin. Mutta tunnen silti välillä lohduttomalta tuntuvaa yksinäisyyttä. Silloin on helppo sortua niihin Tinderin bootycalleihin vain, jotta saisi täytettyä sen äärimmäisen epämukavan olotilan. Vaikka sen tietää varsin hyvin, että se on vain hetken helpotus ja jälkeenpäin on vain entistä huonompi olo.
Tätä yksinäisyyttä on välillä hyvin vaikea täyttää. Varsinkin silloin, kun se iskee pahimmillaan. Itselläni siihen liittyy vahvasti myös läheisyyden ja kosketuksen tarve. Meni aikaa ennen kuin pystyin välttämään houkutusta hankkia yhdentekevää seuraa tyhjyyttä täyttämään.
Siedän nykyään pääsääntöisesti hyvin tätä yksinäisyyttä. Se ei kuitenkaan tee siitä yhtään helpompaa tai miellyttävämpää. Se on aina yhtä kamalaa, kun yksinäisyys iskee, mutta sen kanssa oppii elämään. Yritän muistuttaa itselleni, että en tule olemaan ikuisesti yksin ja sen lisäksi minulla on maailman ihanimpia ystäviä, jotka ovat tukenani.
Läheisyyden kaipuuseen olen opetellut silittelemään itseäni, mikä vapauttaa niitä samoja hormoneja, joita vapautuu silloin kun toinen koskettaa. Tätä suosittelen jokaiselle, sillä se auttaa.
-Jenni
KUVAT: Heidi / EDITOINTI: Minä
Lue myös
Tinder: Miten pelkän ulkonäön perusteella voi valita kumppaninsa?
Miten Tinderissä kannattaa toimia
Seuraa myös
Tiktok